Lue keskustelun säännöt.
Lapsen urheilu... harrastus vai kilpaura?
02.01.2014 |
Sitäpä olen jälleen miettinyt... tyttö 6v haluaa harrastaa vain ja ainoastaan taitoluistelua. Kaksi vuotta sen parissa on jo mennytkin. Taitoluistelu on vaan niin kilpailupainotteinen laji, itse en osaa haaveilla lapsen puolesta mistään kilpaurheilu-urasta...minusta siinä ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Mutta onko taitoluistelua mitään järkeä harrastaa vain "omaksi ilokseen"? Fakta kun on, että jos ei tähtää kisoihin, jää kavereista aika lailla jälkeen.
Miten muissa lajeissa, onko se ainainen kilpaileminen ja kehittyminen paremmaksi ja paremmaksi ainoa tavoite?
Itse harrastin lapsena ratsastusta ihan vaan siksi, että se oli kivaa ja tykkäsin hevosista. Oma lapsi ei ole lajista kiinnostunut.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu, että Suomessa kuitenkin se kilpailukin on monesti harrastustasoista. Kilpauraa varten tarvitsee siitä kilpailuissa käyvistä vielä panostaa enemmän ja olla yleensä huippuseurassa.
Harrastus, myös se kilpaharrastus, saisi lähteä lapsesta itsestään. Niin kauan kuin lapsi haluaa ja nauttii, niin itse antaisin käydä. Toisaalta minusta vanhemman kannattaa olla tarkkana minkähenkistä kilpaharrastus on ja tarvittaessa tasapainottaa lapselle harrastuksen puolesta asetettuja tavoitteita. Vanhemman voi olla hyvä muistuttaa ettei menestyminen ja kilpailu ole kaikki kaikessa.
Niin kauan kun lapsi pärjää ja pysyy mukana harrastuksessa, sekä saa siitä enemmän kuin menettää, niin ei varmaankaan ole hätää. Iän ja kasvun myötä toisaalta voi olla hyvä miettiä sitä vaihtoehto B:tä jos into ja taito ei enää riitä, tai tulee loukkaantumisia.
Taitoluistelusta luulisi ainakin olevan suht helppo vaihtaa halutessaan tanssin puolelle, joka ei olekaan enää samanlaista kilpaurheilua. Monessa seurassa taitoluistelijoilla taitaa olla oheisena tanssi/baletti, joten lajiin tulee tutustuttua sitä kautta.