Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla yksinhuoltajilla elossa olevia lasten etävanhempia, joita ei kiinnosta omat lapset?
10.10.2020 |
Minun exää ei kiinnosta olkenkaan mitä hänen lapsilleen kuuluu. Ei pidä yhteyttä, ei lähetä onnitteluja, ei ole valmis maksamaan edes minimielareita eikä kanna huolta miten lapset pärjäävät taloudellisesti tai emotionaalisesti. Kuitenkin naimisissa ollessamme lapset halusi.
Minä en ymmärrä millainen ihminen voi hylätä omat lapsensa? En voi käsittää. Minä en ikinä pystyisi siihen. Antaisin henkeni heidän puolestaan.
Kertokaa lapsenne hylänneet, mikä teillä on vikana päässä?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Ei kiinnosta exällä lapset. En tiedä miten on yhteydessä, kun lapset on teinejä. Ei kuitenkaan käsittääkseni rahaa anna kuin joskus harvoin pari kymppiä, ei ole osallistunut ajokorttien maksuun tai lukiokirjoihin. Elatusapu aina myöhässä. Nytkin maksamatta kahdelta kuulta. Parhaimmillaa kolmelta kuulta puuttunut maksut enkä voi käsittää, että minun pitää muistuttaa viestillä.
Lapsia ei kutsu luokseen. Esikoinen on jo täysikäinen. Käsittääkseni hän on nähnyt isänsä viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Tekemisissä en enää halua olla.
Kyllä teini saa maksaa ajokorttinsa ihan itse.
Ei saa. Minä maksan molempien lasteni ajokortit, vaikka vähän kirpaiseekin. Nuoret saavat pitää kesätyötienestinsä, tulevat tarvitsemaan niitä elämässään vielä varmasti muuhunkin. Isänsä ei maksa heille edes bussilippua luokseen, joten siltä saralta ei mitään ole odotettavissa.
Yhäiti
Eli sinä olet tehnyt päätöksen hyysätä täysi-ikäisiä aikuisia lapsia ja käytät heitä uhriutumisen välikappaleena, kun toinen vanhempi ei toimi samoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex löysi uuden naisen, kun lapset olivat murrosiässä. Ei ole lapset kiinnostaneet, paitsi fb-päivityksissä on niin hyvää isää. Ei olisi halunnut maksaa mitään lasten kuluja. Esim. lukiolaiselle antoi 40 euroa kuussa ja sillä olisi pitänyt pärjätä. Halusi vain jotenkin nollata tilanteen ja aloittaa elämänsä uudelleen. Tämä aiheutti varsinkin nuorimmalle psyykkistä oireilua ja minun on pitänyt panostaa eron jälkeen lapsiin niin taloudellisesti kuin henkisestikin kahden ihmisen edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Erottiin, kun lapsi oli 1v. Lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä ja molempien toiveesta. Tosin minä olin niin nuori ja naiivi, enkä ymmärtänyt mitään siitä millainen on hyvä ja rakastava parisuhde. Nyt en edes voisi ihastua sellaiseen mieheen, lapsenteosta puhumattakaan!
Lapsi on nyt 9v ja teoriassa näkee isää joka toinen vkl muutaman tunnin ajan. Käytännössä harvemmin, nytkin edellinen tapaaminen oli elokuun puolivälissä eli mitä, kuusi viikkoa sitten?
Isä ei ole koskaan esim. soittanut ja kysynyt kuulumisia. Ei tiedä missä koulussa lapsi on (ovat väistötilassa, isä ei tiedä tätäkään), ei tiedä mitä harrastaa, ei tiedä yhdenkään kaverin nimeä. Hänellä ei ole lapsen puhelinnumeroa eikä ole sitä koskaan kysynytkään (lapsella on ollut puhelin 3 vuotta). Ylipäätään ei mitään kiinnostusta lapsen arkielämään tai siihen, kuka lapsi oikein on. Isällä ollessaan lapsi pelaa pleikkaria tai katsoo leffaa. Siis sen 3-4 tunnin ajan, minkä hän siellä ylipäätään on. Joskus käyvät ulkona.
Lapsella oli edellisen tapaamisen jälkeen synttärit, jolloin isä lähetti minulle viestin, jossa luki hyvää syntymäpäivää x:lle. Ei vaivautunut soittamaan lapselle. En tiedä aikovatko viettää synttäreitä tai aikooko isä antaa mitään lahjaa, kun seuraavaksi taas joskus tapaavat.
On vähän vaikea ymmärtää, miten voi antaa omasta lapsesta tulla täysin vieraan. Isällä on alkoholiongelma, mutta välissä on ollut jopa kuukausien mittaisia selviä jaksoja. Niidenkään aikana hän ei ole osoittanut kiinnostusta lapseen.
Ja kukas sen jännä @iehen lapsen isäksi valitsi?
Mun lapsen isä, joka ei siis lastaan ole tavannut eron jälkeen (yli 10v), ei oo jännää nähnytkään. Päinvastoin, niin beta, että luulen uuden naisystävän määräävän kaapin paikan siinä suhteessa.
Meillä exä hoiti lapsiaan kunnes löysi uuden vaimon. Loppui kuin seinään. Ei ole lapset nähneet isäänsä vuosiin.
Täytyy olla sairas nainen
Miehen vanhemmat ovat onneksi testamentanneet omaisuutensa lapsenlapsilleen, että ex ei tule saamaan mitään vanhemmiltaan. Oikein sille ku*ipäälle. Se parhaiten nauraa joka viimeeksi nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Ei kiinnosta exällä lapset. En tiedä miten on yhteydessä, kun lapset on teinejä. Ei kuitenkaan käsittääkseni rahaa anna kuin joskus harvoin pari kymppiä, ei ole osallistunut ajokorttien maksuun tai lukiokirjoihin. Elatusapu aina myöhässä. Nytkin maksamatta kahdelta kuulta. Parhaimmillaa kolmelta kuulta puuttunut maksut enkä voi käsittää, että minun pitää muistuttaa viestillä.
Lapsia ei kutsu luokseen. Esikoinen on jo täysikäinen. Käsittääkseni hän on nähnyt isänsä viimeksi yli kaksi vuotta sitten. Tekemisissä en enää halua olla.
Kyllä teini saa maksaa ajokorttinsa ihan itse.
Ei saa. Minä maksan molempien lasteni ajokortit, vaikka vähän kirpaiseekin. Nuoret saavat pitää kesätyötienestinsä, tulevat tarvitsemaan niitä elämässään vielä varmasti muuhunkin. Isänsä ei maksa heille edes bussilippua luokseen, joten siltä saralta ei mitään ole odotettavissa.
Yhäiti
Tuo on sinun henkilökohtainen arvovalinta, joten älä syyllistä siitä muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Erottiin, kun lapsi oli 1v. Lapsi tehtiin yhteisymmärryksessä ja molempien toiveesta. Tosin minä olin niin nuori ja naiivi, enkä ymmärtänyt mitään siitä millainen on hyvä ja rakastava parisuhde. Nyt en edes voisi ihastua sellaiseen mieheen, lapsenteosta puhumattakaan!
Lapsi on nyt 9v ja teoriassa näkee isää joka toinen vkl muutaman tunnin ajan. Käytännössä harvemmin, nytkin edellinen tapaaminen oli elokuun puolivälissä eli mitä, kuusi viikkoa sitten?
Isä ei ole koskaan esim. soittanut ja kysynyt kuulumisia. Ei tiedä missä koulussa lapsi on (ovat väistötilassa, isä ei tiedä tätäkään), ei tiedä mitä harrastaa, ei tiedä yhdenkään kaverin nimeä. Hänellä ei ole lapsen puhelinnumeroa eikä ole sitä koskaan kysynytkään (lapsella on ollut puhelin 3 vuotta). Ylipäätään ei mitään kiinnostusta lapsen arkielämään tai siihen, kuka lapsi oikein on. Isällä ollessaan lapsi pelaa pleikkaria tai katsoo leffaa. Siis sen 3-4 tunnin ajan, minkä hän siellä ylipäätään on. Joskus käyvät ulkona.
Lapsella oli edellisen tapaamisen jälkeen synttärit, jolloin isä lähetti minulle viestin, jossa luki hyvää syntymäpäivää x:lle. Ei vaivautunut soittamaan lapselle. En tiedä aikovatko viettää synttäreitä tai aikooko isä antaa mitään lahjaa, kun seuraavaksi taas joskus tapaavat.
On vähän vaikea ymmärtää, miten voi antaa omasta lapsesta tulla täysin vieraan. Isällä on alkoholiongelma, mutta välissä on ollut jopa kuukausien mittaisia selviä jaksoja. Niidenkään aikana hän ei ole osoittanut kiinnostusta lapseen.
Ja kukas sen jännä @iehen lapsen isäksi valitsi?
Mun lapsen isä, joka ei siis lastaan ole tavannut eron jälkeen (yli 10v), ei oo jännää nähnytkään. Päinvastoin, niin beta, että luulen uuden naisystävän määräävän kaapin paikan siinä suhteessa.
Ei minunkaan ex mikään jännä ollut. Halusin kiltin, rauhallisen miehen. Hankalaa hänen kanssaan oli kuitenkin usein suhteessa. Oli mykkäkoulua, kieltäytyi monista asioista, itsekkyyttä. Oli melko introvertti, mutta näin jälkeen kun olen ajatellut niin jonkinlainen narsisti. Omahyväinen oli eikä tullut asioissa vastaan mitenkään. Jätti kertomatta asioita ja eli omaa elämäänsä eikä huolehtinut muista.
Meni 20 vuotta tuon taistelun kanssa. Lapset parasta, mitä suhteessa oli. Isän häpeä, jos ei halua tuntea heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän myös muutaman äidin, jotka eivät piittaa lapsistaan, jotenkin äidinvaistot puuttuvat heiltä. Ovat yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat ovat onneksi testamentanneet omaisuutensa lapsenlapsilleen, että ex ei tule saamaan mitään vanhemmiltaan. Oikein sille ku*ipäälle. Se parhaiten nauraa joka viimeeksi nauraa.
Lakiosan saa kuitenkin jos ei anna lapsilleen itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että vika on Ap:ssa itsessään. Aika usein tuollaisissa tapauksissa joissa on tapaamisriitoja, se narsisti löytyykin siitä ihan lasten vierestä mutta häntä ei tunnisteta eikä hän itse tunnista omia vikojaan. Lapsetkin liian pieniä ja usein pahasti manipuloituja sitä toista osapuolta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että vika on Ap:ssa itsessään. Aika usein tuollaisissa tapauksissa joissa on tapaamisriitoja, se narsisti löytyykin siitä ihan lasten vierestä mutta häntä ei tunnisteta eikä hän itse tunnista omia vikojaan. Lapsetkin liian pieniä ja usein pahasti manipuloituja sitä toista osapuolta vastaan.
Mitä tapaamisriitoja, kun kyse on siitä että tapaamisia tai mitään yhteenottoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti on äidilläkin peiliin katsomista, ei tosin aina.
Vierailija kirjoitti:
Monesti on äidilläkin peiliin katsomista, ei tosin aina.
No mitä se isän ja lasten väliseen suhteeseen kuuluu, eihän äidillä ole siihen sanomista. Isä kyllä saa tapaamisoikeiden helposti niin halutessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ole nähnyt lastaan 12 vuoteen. Minimielarit tulee tilille joka kk, mutta ei halua tietää lapsestaan mitään, kuulla edes olemassaolosta.
Tiedättekö onko aiheesta kertovaa kirjallisuutta? Kaikenlaisia eroista kertovia kirjoja on, mutta niissä kerrotaan aina vain isästä joka haluaa tavata lapsiaan ja sehän on vähän kuin suolaa haavoihin siinä kohtaa.
Jos isä ei koskaan soita lapselle, ei koskaan juttele lapselle tai kysele lapselta tämän elämästä, vaikea sitä on äidin viaksi kääntää. Meilläkin tapaamisia kuitenkin on normaalisti 1-2 kertaa kuussa. Siinä on täysi mahdollisuus puhua lapselle, kysellä kaikenlaista, tehdä asioita yhdessä ja lähentyä. Jostain syystä silti lapsi vain pelaa siellä eivätkä he puhu juuri mitään. Kun olen tuosta sanonut isälle joskus niin hän vain vastasi, että Liisa haluaa pelata. Kumma juttu, kun muutakaan tekemistä tai seuraa ei ole tarjolla ja oliskohan se muutenkin aikuisen tehtävä ohjata mitä tehdään...?
Meillä lapsen isä ei tapaa poikaansa ollenkaan, ei kysele kuulumisia ja elaritki on kovan vaivan takana. Mies lähti kun poika oli n. vuoden ikänen. Jäin lapsen kanssa kahdestaan asumaan omakotitaloon, ero ja yksin jääminen oli todella kova paikka. Tapaamisia sovittiin keskenään ja lastenvalvojalla, mutta aina oli joku selitys minkä takia ei voinutkaan olla pojan kanssa. Jossain vaiheessa lopetin yrittämisen ja sen jälkeen ei ole kuulunut. Suhteen aikana oli rakastava ja huolehtiva isä, eron jälkee palanut takaisin "teini" elämään, päihteet ovat vieneet mukanaan, asuu vanhemmillaan eikä tee mitään järkevää. Vaikeinta on ollut katsoa kun oma lapsi etääntyy täysin kokonaan ihmisestä joka ennen oli niin läheinen. Ahdistaa miettiä miten selitän nämä asiat tulevaisuudessa pojalleni, niin etten anna huonoa kuvaa isästä tai saa poikaa ajattelemaan ettei häntä olisi rakastettu. Vieläkin tunnen vihaa ja katkeruutta miestä kohtaan, toivoisin että pystyisin vielä joku päivä hyväksyä asian ja pääsisin yli tästä.
Miehetkin kypsyvät iän myötä. Aika harvassa kuitenkaan sellaiset miehet, joiden kanssa ei tulisi eron jälkeenkin toimeen. Terv. muutaman kerran parisuhteesta eronnut ja kaksi kertaa avioeronnut avioliitosta, jossa lapsia, tapaamiset ja raha-asiat aina sovittu ihan ok.