Mikä kehuttu kirja on vastannut odotuksia tai ollut jopa parempi?

Puhdistus

Taivaslaulu

Kun kyyhkyset katosivat. Veti ihan maton alta se loppu. Ja mieletöntä se, miten ajankuvaa ja tunnelmaa luotiin pienillä yksityiskohdilla.

Piiat

Luulin sen olevan ihan hömppää mutta hyvä kun muistin lapset ruokkia kun luin sitä.

Veera Niemisen Avioliittosimulaattori! Minulla oli melkoisia ennakkoluuloja mäkimiehen vaimona tunnetuksi tulleen tyypin tekelettä kohtaan, mutta jostain kirjaston uutuuksien hyllystä sen nappasin mukaani ja se oli varsin taitavasti kirjoitettu, sujuva, hauska, viihdyttävä ja ajatuksia ja tunteita herättävä. Ihana! Odotan innokkaasti hänen seuraavaa teostaan!

Tuhat loistavaa aurinkoa

No vaikka se toisessa ketjussa monesti tylsänä mainittu Anna Karenina!

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:17"]

Veera Niemisen Avioliittosimulaattori! Minulla oli melkoisia ennakkoluuloja mäkimiehen vaimona tunnetuksi tulleen tyypin tekelettä kohtaan, mutta jostain kirjaston uutuuksien hyllystä sen nappasin mukaani ja se oli varsin taitavasti kirjoitettu, sujuva, hauska, viihdyttävä ja ajatuksia ja tunteita herättävä. Ihana! Odotan innokkaasti hänen seuraavaa teostaan!

[/quote]

Ja tätä siis kehuttiin Hesarissa esikoisteoksena. En uskonut :)

Katja Ketun Kätilö.

Ihania kirjoja ootte nimenneet! Tykkään hulluna kaikista edellisten mainitsemista, Rikos ja rangaistus on jo teiniajoilta jäänyt lemppariksi, Oksasen Puhdistus ja Kyyhkyset vei tosiaan jalat alta. Ja joululahjaksi saamani Avioliittosimulaattori oli ihan mahtava - en muista milloin olisin lukenut yhtä hykerryttävän viihdekirjan.

Omaksi "yllättäjäkseni" valitsen Tolstoin Sodan ja rauhan. Vaikka olen paljon lukenut venäläisiä klassikoita (ja Tolstoin Anna Karenina on ikisuosikkini), niin Sotaa ja rauhaa kartoin tosi pitkään, kun pelkäsin sen massiivisuutta. Ja sitten se olikin niin "helppo" eikä vain helppo vaan mukaansatempaava ja värikäs. Napoleonin Venäjän-retki aukesi silmien eteen NIIN elävänä (Moskovassa olin parikin kertaa museossa nähnyt sen Borodino-panoraaman, mutta tämä oli jotenkin vielä elävämpi).

Mooses Mentulan Isän kanssa kahden ja sitten Anna-Leena Härkösen Ei kiitos.

Ulla Lundbergin Jää. Tiesin odottaa hyvää, kun olen kaikki lundbergit ahmien lukenut, mutta Jää oli kyllä ihan jysäyttävän hieno.

Puhdistus täälläkin. Ei ollut ennakko-odotuksia, mutta olipahan mahtava lukuelämys.

Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Odotin paljon, mutta joku ehti moittia kirjaa raskaaksi ennen kuin luin. Olihan se raskas, syvä ja raskas - ja älyttömän hyvä.

Franzenin Tumman veden päällä. En olisi ikinä uskonut, että näyttelijä voi oikeesti kirjoittaa romaanin, josta hullaannun. Sen ajankuva on ihan mieletön! Mulla oli ihan kamalat ennakkoluulot.

Sirpa Kähkönen myös, joka hakkaa Sofi Oksasen mennen-tullen. Mielestäni liian vähän hehkutettu. Varsinkin parantanut otettaan koko ajan sarjan edetessä.

Puhdistus, Kjell Westön Missä luljimme kerran, Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo.

Onko Franzen muka itse kirjoittanut sen Tumman veden päällä? ;)

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 19:31"]

Onko Franzen muka itse kirjoittanut sen Tumman veden päällä? ;)

[/quote]

Kenenkäs sitten kuvittelet tuon kirjoittaneen?

Solzhenitsynin Syöpäosasto. Tartuin siihen vähän varoen, mutta teksti vei kuin juna mennessään.

Kalle Päätalon iijoki sarjasta pidän kovasti.

Täällä Pohjantähden Alla. Ihan mykistävä teos, voi miten herätti tunteita ja itkeä vollotin useaan kertaan. Aloin lukea muutama vuosi matalin odotuksin sitä lähinnä siksi, kun se "kuuluisi" lukea. Elämys.