raskaus ja parisuhdeongelma
Ensimmäistä kertaa kirjoitan johonkin keskusteluun, mutten osaa enää muutakaan. rv 24+1 ja se pelottaa kun se on jo nuin pitkällä. Miesystäväni kanssa emme ole tunteneet kovinkaan pitkään. Emme itseasiassa vielä vuottakaan.
Kun tavattiin, tiesin silloin, että hän on se oikea. Tai ainakin luulin, olin kai sinisilmäinen tai jotain. Mustasukkaisuus tuli jo tuolloin kehiin, liikuin tuolloin paljon, mutta jätin sen kun mies epäili minun käyvän aivan jossain muualla kuin lenkillä.
Eikä mennyt kuin hetki niin mies halusi muuttaa yhteen. Kun hän halusi yhteisen kodin, jotta jo ennen suhdetta syntynyt poikani ymmärtäisi, että mieskin kuuluu perheeseen. Se tuntui loogiselta silloin, tottakai muutettiin. Kunnes... Kaikki alkoi muuttumaan.
Tuli syyllistämistä, epäilyjä toisista miehistä (miespuoliset ystäväni jotka tosiaan ovat vain ystäviä). Mutta ajattelin, että mies vain suutuksissaan sanoo asioita. Nielin paljonkin. Sain tietää heinäkuussa että olen raskaana. Mietin mielessäni voi ei, koska suhde oli jo siinä vaiheessa että mies uhkaili välillä itsemurhalla jos jätän hänet ja uhkaili vievänsä kaiken ja tekevänsä lastensuojeluilmoituksia lapsestani jos jätän hänet. Jäin siis.
Suhteen alussa hän halusi karsia ystäviä, exiä, miespuolisia pois kuvioista. Noh teimme kumpikin niin.
Kunnes sain tietää, että hän on itse pitänyt exäänsä yhteyttä ja nyt ennen uutta vuotta meillä oli riitaa siitä kun hän oli ottanut yhteyttä naiseen joka on häneen ihastunut. Mutta mitään ei ole kuulemma tapahtunut, mitään pettämiseen liittyvää.
En saa niitä pahoja sanoja pois mielestäni. Olen itsekin muuttunut niin paljon suhteessa, koitan puhua hänelle järkeä riitojen aikana, hän haukkuu mua lutkaksi, jakorasiaksi, läskiksi, mitättömäksi, vajaaksi, huonoksi äidiksi, sitten syyttelee miehistä joiden kanssa muka olisi jotain. Sitten romahdan, itken, kysyn miksi hän on niin ilkeä. Hän vain jatkaa. Usein tilanne johtaa siihen että heitän hänet ulos, eli siis läimin häntä poskelle tai huidon vaatekappaleella häntä pois. Lapseni ei siis ole nähnyt näitä riitoja. Jota mies suuresti ihmettelee miksen lapseni kuullen puhu asioista vaan illalla kun lapsi mennyt jo nukkumaan.
Mitä siis teen? En edes tiedä miksi kirjoitan tänne, ehkä vain siksi että saan asiani kerrottua johonkin tai vertaistukea tai jtn... Tiedän jo tyhmyyteni että olen vieläkin tässä suhteessa. Mutta pelko menettää lapset ja kaikki on liian suuri että voisin lähteä.
Hei.
Hienoa, että olet uskaltanut kirjoittaa tilanteestasi. Toivottavasti olet puhunut siitä suoraan myös lähimmäisillesi (ystävälle, sukulaiselle tms.). Tekstistäsi välittyy huolesi sekä lastesi että itsesi hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta. Kuten itse totesit, tiedät, että sinun olisi parempi lähteä suhteesta ennen toisen lapsen syntymää. Pelkäät kuitenkin toisen reaktiota ja kostoa. Pelko vaikuttaa hyvin aiheelliselta.
Oletko neuvolassa ottanut asian puheeksi? Siellä he osaisivat kertoa mihin tahoon sinun kannattaa olla yhteydessä, kun pelkäät perätöntä lastensuojeluilmoitusta. Ja mistä voit muuten saada tukea. Toinen hyvä vaihtoehto on varata aika Nettiturvakodista. www.nettiturvakoti.net ja sieltä kahdenkeskeinen keskusteluaika ammattilaisen kanssa. Vaikka et ole vielä kokenut fyysistä väkivaltaa, niin kertomasi kuulostaa henkiseltä pahoinpitelyltä ja pelossa elämiseltä. Vaikka olet hienosti säästänyt riitelyt lapsen nukkuma-ajalle, niin yleensä lapsi aistii ilmapiirin siitä huolimatta. Kuten myös vielä syntymätön lapsi! Avopuolisosi varmasti tarvitsisi itse apua, mutta sinä et voi muuttaa häntä enkä suosittele jäädä odottamaan sitä päivää, kun hän on saanut käsiteltyä omat pelkonsa. Voi olla, ettei hän vielä edes myönnä olevansa itse rikkinäinen vaan näkee syyn muissa ihmisissä. (Narsistisia taipumuksia omaavat ihmiset saattavat herättää seurustelukumppanissa vihan tunteita ja jopa pientä väkivaltaa, mitä he voivat käyttää hyväkseen, kun eivät ole itse vielä sortuneet väkivaltaan.)
Pyydä ja ota siis vastaan apua muuton suunnitteluun ja paljon ihmisiä pakkamaan tavaroita sekä olemaan teidän kanssanne, niin ettet jää yksin lapsesi ja miehen kanssa. Ja muutto kannattanee pitää viiemeiseen saakka salassa mieheltä.
Tämä on surullista, kun luulit löytäneesi elämäsi kumppanin. Mutta nyt sinun tulee ajatella lastesi ja itsesi parasta. Syntymän jälkeen tiedät, ettei silloin ole voimavaroja isoihin muutoksiin. Ja avomiehesi saattaisi olla mustasukkainen vauvallekin. Helsingissä on Varhainen tuki -palvelu lapsiperheille, joilla on väliaikaista tai pysyvämpää avun tarvetta. Sieltä saa sekä keskusteluapua että ihan perhetyöntekijän hoitamaan lasta, eikä tarvitse olla muuta ongelmaa kuin kokemus siitä, että on rankkaa. Muissa kunnissa tulisi olla joku vastaava palvelu.
Voimia ja siunausta perheellesi. Irtiotto vaatii paljon, mutta pystyt siihen. Muista vaan vastaanottaa apua. Jos jäät paikoillesi se on myös miehelle pahaksi, koska hän ei välttämättä näe syytä muuttaa käytöstään. Poislähtösi saattaisi jopa herättää hänet todellisuuteen. Synnytystä varten koeta saada jokin hyvä ystävä tsemppaamaan tai sitten doula eli vapaaehtoinen synnytyksen tukihenkilö. Toivottavasti jaksat tulla kertomaan miten teille on käynyt.