Pitäisikö mun perua synttärini....??

Mulla on tosi tosi tosi vähän ystäviä, samoin miehellä. Miehellä olis enemmän ystäviä, on luonteeltaan avoin ja ystävällinen, mutta häntä ei kiinnosta olla ystävä monien kanssa. Mä taas olen sisäänpäinkääntynyt, ujo ja epävarma mörökölli, joka haluaisi paljon ystäviä, mutta en koskaan ystävysty kenenkään kanssa.

Mä haluaisin pitää isoja juhlia, mutta eipä ole oikein ketään jota kutsua.

Jos mä saisin kutsun, niin varmasti tulisin ja raahaisin sen teininkin mukaan, koska tuntisin tärkeäksi, että kaikki ovat paikalla. Onhan se kuitenkin tosi hienoa, kun ystävä haluaa mut mukaan juhliinsa.

Pidä ihmeessä kutsut ja nauti niistä, tuli sinne kuinka vähän porukkaa tahansa! 

mitä jos yrittäisit tutustua miehesi lähimpiin kavereihin paremmin? onko heillä tyttöystäviä/vaimoja? Tutustu heihin... Laajenna omaa ystäväpiiriäsi, harrasta ja ole avoin uusille tuttavuuksille...

Niin, lähinnä mä oon vaan nyt niin pettynyt siihen, kun nämä kaksi muuta (joita pidin ystävinäni), ei nyt voi tulla... kyllä miehen juhliin järjestivät asioitaan jne. ja kun toinen näistä piti isot juhlat kun täytti pyöreitä, me myös järjestettiin (esim. matka buukattiin sen mukaan) että päästiin mukaan.

No, toki varoitusaika oli nyt hieman lyhyempi, mutta pari viikkoa kuitenkin. Tulee vaan fiilis että minä en ole se tärkeä (no, kumpikin näistä on ihan alunperin enemmän olleet miehen kavereita ja sitä kautta tulleet minun ystäviksi,mutta kuvittelin että he ovat nykyään minun ystäviä kun parikytä vuotta tunnettu...)

ap

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 13:36"]

mitä jos yrittäisit tutustua miehesi lähimpiin kavereihin paremmin? onko heillä tyttöystäviä/vaimoja? Tutustu heihin... Laajenna omaa ystäväpiiriäsi, harrasta ja ole avoin uusille tuttavuuksille...

[/quote]

ei miehelläkään ole ketään "lähimpiä" kavereita... Siis jos sillä on vaikeeta, ei sillä ole ketään tosiystävää. Ne on sellaisia työn kautta saatuja tuttuja sen tuttavat,joiden kanssa se voi joskus soitella ja heittää läppää.

Harvoin se niitä tapaa, ei edes joka vuosi.

JOskus yritetty jotain että pidetään glögikutsut, tupaantuliaiset yms., ja sinne pyydetty hänen paria sellaista työn kautta tullutta vanhaa tuttua perheineen (joita ollaan muutenkin nähty joskus), mutta eivät sitten tulleet.

Joo, tosiaan tulee mieleen yhdet surkeat glögikutsut kun KETÄÄN ei tullut.. (joihin just yritettiin pyytää tällaisia joista olisi voinut yrittää rakentaa jotain kaveriperhettä...)

ap

Pari viikkoa on nykyään lyhyt varotusaika juhlille, nykyään tuntuu että väh. kuukausi ennen pitäis kutsu tulla, että suurin osa mahdollisesti pääsis.

Älä peru. Tein itse sen ja jälkeenpäin olen ajatellut ettei olisi kannattanut. Olin kutsunut kaikki ystäväni syntymäpäiväjuhliini, täytin pyöreitä. Kun viisi peruutusta oli tullut ja vain kaksi ihmistä oli ilmoittanut tulevansa, minua hävetti orvot synttärijuhlani niin kovasti että peruin ne. Minun olisi pitänyt arvostaa niitä kahta jotka olisivat olleet tulossa, juhlia pienellä porukalla ja iloita siitä että minulla on heidät. 

Pelkäsin että jotenkin paljastun hylkiöksi ja nekin kaksi jotka olisivat tulleet olisivat huomanneet kuinka tympeää seuraa olen.

Pidä ihmeessä juhlat, niin harvat nykyisin järjestävät juhlia (ehkä juuri siksi ettei se ole kovin kiitollista hommaa). Varmasti ne jotka ovat tulossa haluavat ihan oikeasti viettää aikaa kanssanne!

Ei se määrä vaan se laatu ;)

Pari viikkoa on keskimäärin aivan liian lyhyt varoitusaika!

Kaksi viikkoa on kyllä todella lyhyt varoitusaika. Mutta harmi puolestasi. Itsellänikään ei ole paljon ystäviä ja harmittelen jo, etten taida voida kummoisia juhlia järjestää. Vanhempanikaan eivät tule toimeen keskenään ja äitiäni on niin vaikea miellyttää, etten häntäkään aio kutsua. Kadehdin todella paljon niitä, joilla on laaja ystäväpiiri ja sukulaisia, jotka tulevat toimeen keskenään.

Niin, se on totta, harmi että tuo aika jäi noin lyhyeksi.. oli niin monta muuttuvaa tekijää että ei pystynyt päättämään päivää aiemmin eikä edes sitä onko varaa järjestää koko hommaa... ja nyt on tilanne niin että rahatilanteesta ei tietoa vieläkään mutta otan hätävarasäästöistä, ja sitten tuo on nyt itse asiassa ainoa pv vähään aikaan kun juhlat olisi mahdolliset (niin että koko meidän perhe pääsee kasaan).

Ellen sitten peruisi  näitä ja yrittäisi järkätä vain jotain tyttöjen iltaa, jos saisin sitten pidemmällä varoitusajalla nämä kaverini? kasaan... tiedä sitten.

Toisaalta sekin olisi kyllä tylsää, että pitäisi perua sitten sen yhden perheen tulo (niin että vain se rouva voisi tulla myöhemmin), ja isäni tulo.

ap

Suoraan sanottuna jos asenne on tuo että "ei järkätä sitten ollenkaan jos tuo ja tuo ei pääse" en ihmettele ettei niitä ystäviä paljon ole. Tarkoitan, että arvostatko edes sitten niitä ystäviä oikeasti kun niitä on? Itse ainakin loukkaantuisin jos tulisi kutsu juhliin ja myöhemmin soitettaisiin "joo ei ole järkeä juhlia kun Tiina ei tule joten älä säkään vaivaudu".

Nauti niistä ystävistä jotka tulevat päivänäsi paikalle, vaikka olisikin yksi perhe mutta vuoksesihan he tulevat!!!

Kiitos 11, puhuit järkeä suoraan.

Fiilis kai oli eka vähän sama kuin 7:n eli hävettää, ettei ole ketään muuta....

Toisaalta, he on osin jopa kaukaista sukua ja tunnettu pitkään, että miksi mun tarttis hävetä. Tilanne nyt vaan on näin.

Keksin jopa tällaisen ratkaisun: sen sijaan että alan "mököttää" / vähentää yhteydenpitoa näille kahdelle jotka ei nyt pääse, niin tietysti mä voisin ehdottaa, jos me voitaisiin mennä vaan kolmestaan joskus myöhemmin sitten ulos... edes ehdottaa.... tarjoan heille ruoat ja "Juhlimme" sitten (tiedän kyllä että ei olla saatu onnistumaan tapaamista edes kaksin tai aina peruuntunut, mutta aina voi yrittää... vai olenko mä vaan kiusallinen takiainen kun aina ehdottelen jotain, ja sitten tulee viime hetken peruutus esim. jos pitänyt mennä vaan lasilliselle tms.)

ap

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 13:29"]

Kun mies täytti viimeksi pyöreitä, järkkäsin hälle isohkot yllätysjuhlat tilausravintolassa, keräsin hänen kavereita / sen hetkisiä tuttuja.

Itse kun täytän, tajusin että mulla ei ole oikein sellaisia tuttuja mitä voisi pyytää; naisporukoissa ei kai samalla tavoin edes verkostoiduta ja pidetä yhteyttä.

Ajattelin pyytää sitten vain kolmea vanhaa ystäväperhettämme, muita ystäviä sieltä nuoruudesta ei ole jäljellä. Ei me näidenkään kanssa olla tekemisissä kuin muutama kerta vuodessa, yhden kanssa ei senkään verran; mies nähnyt heitä varmaan 4 v. sitten viimeksi ja minä nähnyt sitä rouvaa n. 1,5 v. sitten ehkä; mutta saatetaan soitella joskus pitkiä puheluita ja jutella.

No, ajattelin siis että pyydän synttäreille nämä ainoa, joita voin jotenkin pitää "ystävinä", sekä isäni.

Nohhhh. Nyt ei sitten pääse kaksi näistä.

Onko edes järkeä järkätä jotain "synttäreitä" ravintolassa, jos on vain oma perhe, yksi toinen perhe ja oma isä. Vähän aneemista. Siinä ja siinä saako edes ryhmämenua hyödynnettyä. Kiva kun olin jo alustavasti varannut tilaa vähän isommalle porukalle.

(Ja sitten tulee vielä vaan fiilis, että tämäkin perhe joka tulossa, tulee siksi kun pääsevät ilmaiseksi ravintolaan syömään ja juomaan; esim. nyt on tulossa teinikin mukaan joka ei muutoin ole käynyt meillä enää aikoihin. Vaikka toisaaltahan se on ihan kiva että tulee.)

Vai pitäisikö vaan perua ja unohtaa koko juttu. JOs mulla ei ole ystäviä joiden kanssa juhlia, niin sitten mulla ei ole. Kai mussa on joku vika kun ei ole juuri ikinä ollut kunnon ystäviä.

[/quote]

Voi, mitähän minä sulle sanoisin. Hiukan sulla on asennekin sellainen, että ei varmaan kamalasti ole tosiaan ystäviä, jos ainoasta perheestäkin sanot, että käyttää hyväksi ja syö ilmaiseksi.

Mutta minusta ystävyys ja synttärijuhlat ja muu tällainen aikuisena on yliarvostettua höpötystä. Elämä muuttuu ja tilanteet muuttuu ja ystäviä tulee ja menee. Ihmiset kasvaa erilleen ja aikuistuu ja elää omannäköistä elämää. Tulee omat kiireet ja perheet ja oma elämä. Ei perheellisenä enää olla teinityttöjä, joiden kanssa harjoitellaan parisuhdetta ja ollaan tiiviisti tekemisissä ja mustasukkaisia toisille ja uskoudutaan yms.

Esimerkiksi itse olen muuttojen takia luonut 3 tai 4 uutta tuttavapiiriä ja uudet ystävät. Vanhojen kanssa päivänselvästi välit viilenee, kun elämäntilanne muuttuu. Ei vain ole mitään puhuttavaa kummemmin.

Toisaalta en jaksa sitoa ketään minuun kiinni millään velvollisuuksilla, että pitää soittaa niin ja niin monta kertaa viikossa ja tavata ja käydä jne..

Joskus naisystävät on pahempia kuin mustasukkaiset miehet. Kiukutellaan, jos ei heti soita vastaan ja osoitetaan mieltä, että et oo mulle enää se oikea ystävä, kun et ole tukemassa joka hetki. No jaa, mulla on omakin elämä. Ei enää jaksa olla puhelinpäivystys kuuntelemassa jokaista sydänsurua.

Itse en myöskään jaksa oikein ymmärtää muita synttärijuhlia suurin merkein kuin ne perinteiset viiskymppiset. Kiirevuosina ihmisillä on viikonloput ja muut niin kiinni (ja monella vuorotyö ja työmatkoja yms ja lasten harkkoja jne..) että heille tuo ahdistusta se, että pitää vielä helvetti vie ehtiä tuon synttärijuhliinkin, ettei se loukkaannu.

Olen viettänyt omat syntymäpäiväni perheen kesken ja en ole niitä juhlistellut sen kummemmin. Siksi olen ehkä helppo kaveri ollut ja saan kavereita helposti, koska en vaadi heiltä mitään ja laske, syövätkö he minun rahoillani niin ja näin paljoa yms.

Tuli pitkä sepustus. Mutta ehkä vinkkinä, miten saat itsellesi kavereita. Anna kavereillesi vapaus, niin he pysyvät luonasi. Mutta jos kaverit kokee, että heidät ahdistetaan nurkkaan ja heillä on aina huono omatunto, kun eivät ehdi sinua tavata, soittaa tms tarpeeksi usein, he etääntyvät. Ei kukaan jaksa olla kaveri, jos koko ajan on stressi, että pitäis sitä ja pitäis tätä, mutta kun ei ehdi ja jaksa ja loukkaantuko se, kun en jaksa raskaan työviikon jälkeen lähteä kahvittelemaan, kun haluttais olla perheenkin kanssa.

Hyvää syntymäpäivää sinulla ja vietä se rakkaan perheesi kanssa. Ei kannata järjestää juhlia, jos nyt jo tuntuu ahdistavalta. Se tilanne siellä ravintolassa tuo vain sinulle pahan mielen ja kaihertaa pitkään jälkeen päin. Ole kotona oman elämäsi juhlakalu ja hemmottele itseäsi juhlapäivänä ja tee päivästäsi itse itsellesi sellainen, kuin haluat sen olevan. Ei siihen tarvitse teennäisiä ravintoloita ja muita.