Lue keskustelun säännöt.
Kaikki vapaa-aika kuluu miehen perheen kanssa
Ap
10.10.2020 |
Pakko päästä purkamaan tätä johonkin!
Olemme kolmekymppinen aikuinen pariskunta, vielä emme asu yhdessä mutta siihen on tulossa pian muutos. Mies tekee 6 päiväistä työviikkoa, ja itsellänikin 2 eri työtä joka tekee työviikosta yhteensä 6 päiväisen. Näemme joko arkena myöhään illalla tai sitten viikonloppuisin lauantai-iltana ja/tai sunnuntain vietämme yleensä yhdessä.
Meillä on myös valitettavasti erilaiset perhetaustat. Omaa perhettäni näen joko viikottain (usein yksin ja esim arki-iltoina) tai kerran parissa viikossa. Samoin sukulaisten kanssa on hyvät välit, mutta näemme vaihtelevasti 1-5 kertaan vuodessa. Miehellä taas on perheen (isovanhemmat, serkut, tädit jne) kesken joka viikonloppu jotain! Joka viikonloppu on lounaskutsua, illalliskutsua, pelikutsua, kahvikutsua... Jos ollaan yhtenä viikonloppuna toisessa paikkaa, niin sitten seuraavana viikonloppuna pitää mennä toiseen paikkaan "koska on niin pitkä aika kun olette olleet kylässä". Aina paikalla on samat ihmiset, toki vähän erilaisin kokoonpanoin.
Asiaa vielä vaikeuttaa se, että "anoppi" on liikuntarajoitteinen ja mies on ainoa lapsi. Jos anoppi kutsuu kylään ihmisiä, se tarkoittaa että meidän täytyy mennä myös ja auttaa häntä kaikessa. Anoppihan ei paljoa kysele, jos aikoo kutsua ihmisiä sunnuntaiksi joten se tarkoittaa, että meidän vapaa-aika menee kyläilyyn ilman että meiltä on edes kysytty! Mies toki tykkää itse viettää perheensä kanssa paljon aikaa, mutta ei tietenkään joka ikinen viikonloppu.
Taas tänään tuli ilmi, että huomenna on lounaskutsu ja täytyy mennä anopille. Meillä on tänään lauantaina juhlakutsu joka vie koko illan ja on varmaan juhlajuomapainotteinen, ja mies kieltäytyi alkuperäisestä lounaskutsusta joka tuli isovanhempien tykö. Anoppi päätti sitten puolestaan kutsua vanhempansa joka tarkoittaa, että nyt meidän on sitten vain mentävä sinne! Oltaisiin haluttu nukkua pitkään ja ottaa rennosti juhlien jälkeisenä päivänä.
Ongelma tässä on myös se, että nämä kutsut ovat vaihtelevasti viidestä tunnista jopa 8 tuntiin! Koko helkutin päivä menee näiden ihmisten kanssa. Ärsyttävintä tässä on, jos haluan viettää aikaani miesystäväni kanssa, joudun myöntymään siihen etten voi itse välttämättä edes päättää mitä haluan omalla vapaa-ajallani tehdä! Vaihtoehtonani on sitten olla yksin ja tehdä omia juttujani ja nähdä omia kavereitani, mikä ei tietenkään ole ongelma - mutta se etten voi nähdä miesystävääni ilman koko hovia... Mitä hittoa tässä voi tehdä??
Kommentit (24)
Juokse! Olen ollut tuossa tilanteessa ja tehtiin pari lastakin. Ei tullut mitään. Ei tuollaista kestä kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun anoppi vaikuttaa suvun matriarkalta, joka järjestää, kutsuu ja viihdyttää koko sukua. Mun appiukko oli samanlainen. Joka sunnuntai olisi päivällistä tarjottu ja juhlapaikkaa varattu ihan muuten vaan. Kun kuolo hänet korjasi, hiljeni miehen suku täysin, emmekä enää tavanneet samaan tahtiin kuin ennen. Emme aina kaikkeen osallistuneet ja hyvin pärjäsivät keskenään. Älä opeta anopille, että olet aina auttamassa ja tekemässä likaisen työn.
Siis juhlitteko te paviaanit korona-aikana?
Samaa sanon kuin muut: juokse! Tai sitten alatte yhdessä asettamaan rajoja. Siitä tulee nousemaan mekkala, joten katso kohta 1. Tuo ei lopu ennenkuin mamma kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun anoppi vaikuttaa suvun matriarkalta, joka järjestää, kutsuu ja viihdyttää koko sukua. Mun appiukko oli samanlainen. Joka sunnuntai olisi päivällistä tarjottu ja juhlapaikkaa varattu ihan muuten vaan. Kun kuolo hänet korjasi, hiljeni miehen suku täysin, emmekä enää tavanneet samaan tahtiin kuin ennen. Emme aina kaikkeen osallistuneet ja hyvin pärjäsivät keskenään. Älä opeta anopille, että olet aina auttamassa ja tekemässä likaisen työn.
Eihän hän oikeasti järjestä eikä viihdytä ketään, jos ei pysty siihen ilman pojan ja miniäkokelaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Siis juhlitteko te paviaanit korona-aikana?
Tämä on hyvä huomio.
Kieltäydy tapaamasta miehen sukulaisia vetoamalla koronariskiin.
Anoppihan on liikuntarajoitteisena vielä riskiryhmää. Jokin järki tuohon kaikkeen nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitäisi saada elää omaa elämäänne. Eihän tuollaista kukaan jaksa. Jos muutatte yhteenkin, niin olette silloin oma yksikkönne, eikä teidän kuulu singahdella muiden järjestämistä tapaamisista toiseen. Ainakin keskustelisin miehen kanssa niistä rajoista, ja jos sellaisia ei voi laittaa tai niitä ei voi pitää, niin miettisin toiseen kertaan sitä yhteistä tulevaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäydytte menemästä, koska teillä on meno. Anoppia auttakoon joku muu kylään kutsutuista.
Miten tapasitte, jos mies on aina töissä tai sukulaisillaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, tuohan on ihan järkyttävää.Eihän teillä ole omaa elämää.Miten voi harrastaakaan mitään, kun suku määrää tahdit.Nyt rajat kiinni.Mikä ihme vimma on kahvitella ja syödä yhdessä, eihän tuossa ole mitään järkeä.
Me nähdään sukulaisia, siis vanhempia ja sisaruksia 1-2 kertaa vuodessa, tosin on välimatkaakin, eikö sillonkaan juhlapyhinä, ne on varattu omalle perheelle.Soitellas kyllä kerran viikossa tai harvemminkin ja välit on kyllä hyvät.Kukaan ei meitä painosta kyläilyyn, ymmärtävät hyvin että on oma elämä, työ ja harrastuksetkin.
I
Ilmoitat miehelle, ettet voi elää noin ja että hänen pitää katkaista napanuora tai sitten eroatte. Napanuoran katkaisua voitte harjoitella niin, että ilmoitatte anopille yhden viikonlopun, jolloin tulette kylään ja muuten että mene, vaikka tulisi mitä marttyrointia. Toinen vaihtoehto on, että muutatte vähintään 200 km päähän anopista - ketään ei voi edellyttää kulkemaan tuollaista matkaa edestakaisin joka viikonloppu.
Hengaavatko jotkut kolmekymppiset vielä noin paljon vanhempiensa kanssa? Itse soittelen vanhemmilleni ehkä parin viikon välein ja näen pari kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies on sanonut kun olette tästä keskustelleet?
Kai mies voi mennä yksin, jos haluaa? Älä ole tossu. Ei teidän erota tarvitse, mutta omat rajat kuntoon.
Meillä on sovittu, että puolison sukulaisiin ei ole pakko kummankaan lähteä mukaan. Tietysti tullaan yhdessä juhliin ja merkkipäiville, mutta kahvikutsuille tai lounaalle ei ole pakko tulla mukaan. Omat vanhemmat alkavat olla sen verran iäkkäitä, että tarvitsevat apua asioinnissa ja jutut pyörii aina samaa rataa. Puolisolla ei ole siellä mitään muuta tekemistä, kuin kuunnella samat jutut uudestaan ja uudestaan. Kieltämättä itsekin miettii nykyään kaksi kertaa, onko pakko lähteä kuuntelemaan sitä marmatusta, että eikö se puoliso taaskaan päässyt tulemaan...
Vierailija kirjoitti:
Miten tapasitte, jos mies on aina töissä tai sukulaisillaan?
Hyvä kysymys. Tapasimme kaupunkimme tapahtumassa pari vuotta sitten, silloin kun miehen työtilanne oli eri ja kävi viihteellä. Käydään me vieläkin, niin kuin tänäänkin, mutta silloin kyllä haluan omaakin aikaa!
Suunnittelen tässä nyt, että huomenna aamupäivällä kerään kamppeeni miehen tyköä ja lähden sitten sunnuntaita kotiini viettämään. Mies saa kyllä mennä mammaansa palvelemaan, jos haluaa. Samalla kuitenkin itkettää ettei tule paljoa vietettyä TAASKAAN kahdenkeskeistä aikaa. Mutta en vain jaksa!
Ja joo, korona-aika ja tapaamisissa oli suuri rako pahimpaan aikaan keväällä, saa nähdä loppuuko nämä taas kohta hetkeksi. Tekisi kyllä miehelle sanoa, että eikö perhe yhtään ajattele varsinkin kun tapaukset on taas nousussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies on sanonut kun olette tästä keskustelleet?
Mies kyllä ymmärtää ja joistakin menoista ollaan kieltäydytty. Nyt on taas vaan ajanjakso, jolloin on joka viikonloppu jotain ja ilmoitukset ja kutsumiset saattaa tulla niin lyhyellä välillä, etten itse ehdi varautumaan ja tekemään jotain muuta. Sitten lähden mukaan kun näyttäähän se aika törkeältä jos olen miehen kanssa mutten suostu kahville muiden kanssa.
Nyt vaan iskee hermoromahdus tässä asiassa ja varmaan taas keskustelun paikka..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hengaavatko jotkut kolmekymppiset vielä noin paljon vanhempiensa kanssa? Itse soittelen vanhemmilleni ehkä parin viikon välein ja näen pari kertaa vuodessa.
Asiaan varmaan vaikuttaa se, että anoppi oikeasti tarvitsee joissakin kotitöissä apua ja tähän asti mies on häntä auttanut mielellään. Nyt anoppi taas ei lämpeä vissiinkään ajatukselle, että joutuisi hankkimaan apunsa joltakin muulta, kun miniäehdokas niin vaatii.
Huoh, minäkin kun käyn vanhemmillani käymässä, olen päivästä riippuen tunnin tai pari paikalla. Sen lisäksi voimme viestitellä ja soitella, jos on asiaa. Ei minun vanhemmat ainakaan meidän kanssa jaksa koko päivää hengata ja pälpättää pöydän ääressä. Siihen olen itsekin tottunut.
Ap
Lähde vielä kun ehdit. Seuraavassa vaiheessa, luultavasti kun lapset on hankittu, sua aletaan todennäköisesti vierottaa sukulaisistasi. Et edes huomaa sitä ja kohta et ole puheväleissä omiesi kanssa.