Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei yhtään tyttöä
02.01.2014 |
Olen siis kahden pienen pojan äiti ja suurella todennäköisyydellä enempää lapsia emme hanki. Siitä asti kun sain tietää, että toinen lapseni tulee olemaan myös poika, olen miettinyt, että pitäisikö minun olla pettynyt? Joka paikassa lukee näistä äideistä, jotka todella ovat pettyneitä siihen, että eivät tyttöä saa. Itse en siis ole yhtään pettynyt näihin ihaniin poikiini. Itselläni on vain siskoja ja tyttömäinen olen aina ollut. Silti tuntuu täysin luontevalta olla noiden pienten poikien kanssa. Pii-paa autot, roska-autot ja rekat poikia kiinnostavat ja minä en niistä mitään ymmärrä, mutta en näe sitä ongelmana. Kyllä meillä yhteistä tekemistä riittää silti ja isänsä kanssa tekevät sitten niitä "miesten juttuja", jos näin haluavat. :)
Tulenko siis menettämään jotain, kun minulla ei ole tytärtä? Pitäisikö minun olla pettynyt? Rakastan poikiani todella paljon ja he ovat niin mainioita pieniä ihmisiä. Koen, että tulen olemaan heidän kanssa läheinen myös aikuisena, joten en tule mitään menettämään, vaikka minulla on "vain poikia". Mutta voiko äiti olla pojan kanssa läheinen vielä aikuisena? Löytyykö sitä yhteistä tekemistä myös isompien poikien kanssa?
Olen niin onnellinen, että minulla on kaksi lasta. Tuntuu vaan niin pahalta, kun monestakin paikasta saa sellaisen kuvan, että minun tilanteessani pitäisi olla pettynyt elämäänsä. :(
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:03"]
Ehkä poikien kanssa ei juosta jollain kauneusmessuilla, hemmotteluterapioissa ja hulluilla päivillä, ja se on ainakin minulle, kahden pojan äidille, todellinen siunaus, koska en itse ole koskaan sietänyt moisia hömpötyksiä. :)
[/quote]
Minä en ole koskaan käynyt kauneusmessuilla, hemmotteluterapioissa enkä hulluillapäivillä. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Silti minulla on ollut aina läheiset ja hyvät välit äitiini. Omia lapsia minulla ei ole, mutta jos olisi, ne olisivat tyttöjä. Pojat abortoisin.
[/quote]
Itse toivoin vain tyttöä, tuli kaksi poikaa ensin, kolmas on tyttö, onneksi.Tähän mennessä olen kärsinyt poikieni (19, 16) toilailuista jo niin paljon, että alkaa mitta täyttyä. Tytöllä järki päässä, ainakin vielä. Oma syyni tietenkin ja kasvatuksen puute. Nykyään kasvattaminen hankalaa kun vain lapsilla oikeudet. Kaikkiin kun vaan ei tehoa puhuminen, esimerkki, perheklinikat ym. Kaikkia kokeiltu/kokeillaan, samat säännöt kaikilla. Pojat hakkaa päätään seinään kerran toisensa jälkeen ja äidin syytä kaikki tyynni.
[/quote]
Kyllä tuosta sun tekstistäkin jo huomaa, että sieltä peilistähän se syyllinen löytyy. Turha syyttää lapsia ja heidän sukupuoltaan. Normaalilla älyllä varustettu aikuinen pärjää kyllä puhumalla mitä tulee lasten kasvatukseen. Heikkoälyiset joutuvat turvautumaan niihin laittomiin keinoihin, joita kai ajoit takaa kun sanoit että "vain lapsilla on oikeuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 20:30"]
Olkaa onnellisia jos teillä ihmisillä on oikeasti noin pieniä murheita!!! Teidän elämä on tosi helppoa :) Ehkä jossain vaiheessa tajuatte sen. Mä oisin ikionnellinen jos mun murheena ois VAIN se, että mulla on VAIN poikia. Ole ap ystävällinen ja nauti lapsistasi ja elämästäsi. Älä vähät välitä mitä muut sanovat tai ajattelevat. Tulevaisuutesi on toivottavasti myös onnellinen poikien äitinä mikäli vain sinä ja läheisenne pysytte terveinä. Hyvää jatkoa kaikille. Olkaa onnellisia jos teillä on vain pienet murheet :)
[/quote]
Ihan samaa mieltä olen kanssasi, itse asiassa minulla ei ole pientäkään murhetta tällä hetkellä! Kaksi tervettä ihanaa poikaa ja saan olla heidän äiti. Olet aivan oikeassa, että pitää olla tyytyväinen ja onnellinen - ja niin olenkin! Toivottavasti saan nähdä ja kokea, kun poikani kasvavat aikuisiksi. Sillä ei oikeasti ole minulle mitään merkitystä, olenko minä sitten se "suosikki mummi" vai en. :)
Oikein hyvää jatkoa sinulle! :)
-Ap
Niin, ja miniä/poika/tytär tai vävyhän ei sitä suosikkimummia päätä, vaan ne lapsenlapset ihan itse. :)
Aivan oikein AP! Lapset on lahja ja sinä olet oivaltanut sen! Olet varmasti ihana äiti ja pojat muistavat sen myöhemminkin :) Sinä et jää mistään paitsi, sinulla on jo kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Hei toi 23 kirjoitus olisi voinut olla oma kirjoitukseni. Itselläni kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Yhtä läheiset välit kaikkiin lapsi aikana. Vaan kun esikoinen on nyt 19 poika, huomaan ettei välit ole enää yhtä läheiset. Vaikka kuin koitan. Sen sijaan tytär 18, on "helpommin" lähestyttävä. Onko tässä sitten menossa se ns. napanuoran katkaisu vaihe.. Toivottavasti tilanne muuttuu.