Ei yhtään tyttöä

no voi luoja sentään. Minulla on kaksi poikaa ja aivan ihania persoonia, vanhemman (5v) kanssa käydään jo mielenkiintoisia keskusteluja ja pohditaan maailmaa, ja äiti on se kaikkein tärkein. :) Pienempi on vasta muutaman viikon ja odotan mielenkiinnolla millainen tyyppi hänestä kehkeytyy! En ole ikinä halunnut tyttöä tai poikaa, ainoastaan lapsia. Sukupuolielimet on mulle aivan toissijainen juttu, emme ole koskaan ultrassa kyselleet sukupuolta, kun on ollut tärkeitä oikeasti asioita. Jos meille tulee vielä kolmas, niin hänkin saa oikein mielellään olla poika, mutta tyttökin käy yhtä hyvin. En ymmärrä mistä pitäisi olla pettynyt, siis mistä jäisit paitsi jos ei ole tytärtä? Jostain Hello Kitty-vaatteiden ostosta vai mistä? Lapsi on ihminen ja ihminen on aina oma persoonansa, ei siihen sukupuoli vaikuta, ellei ole siltä osin kasvatettu kieroon. 

Tottakai äiti on läheinen poikiensa kanssa myös aikuisena, jos suhde on hyvä lapsuudesta saakka. Ihan sama tyttärien kanssa. Ei sukupuolella merkitystä ole tässäkään asiassa. Ehkä poikien kanssa ei juosta jollain kauneusmessuilla, hemmotteluterapioissa ja hulluilla päivillä, ja se on ainakin minulle, kahden pojan äidille, todellinen siunaus, koska en itse ole koskaan sietänyt moisia hömpötyksiä. :)

Höpsis! Itselläni on kolme ihanaa poikaa, joista vanhin jo aikuinen. Pojat tuovat tyttäriä taloon ;) Kahdella vanhimmalla pojallani on siis mukavat tyttökaverit, joiden kanssa viettävät paljon aikaa luonani. En ole koskaan kokenut menettäneeni mitään kun ei ole tyttöjä! En ymmärrä, miksi pitäisikään. Todella stereotyyppistä ajattelua että sukupuolet ovat tietynlaisia. Jokainen poikani on luonteeltaan yksilö ja vaikka toki autoleikit ovat kiinnostaneet, kaikilla on se herkkä puolensakin. Vanhimmainen on todella tiedostava ja vastuuntuntoinen ympäristöstä jne., keskimmäinen mahtavan luova ja nuorin äärettömän eläinrakas.

Ole onnellinen poikiisi :) Ja ihanaa, että sinua ei haittaa asia. Minä toivoin aina tyttöä ja sain sellaisen, mutta olisin tietenkin ollut sinut senkin asian kanssa, jos olisin saanut pojan. Minun äidilläni on poika ja tyttö, ja ehkä aikuisena äiti ja tytär voivat olla eri tavalla läheisiä, matkustella yhdessä, tehdä tyttöjen juttuja tms. mutta miksei niitä voisi tehdä pojankin kanssa.

Minulla taas on tyttö, ja nyt suurella varmuudella tulossa toinen. Olen todella onnellinen tulevasta vauvasta, mutta tottakai toivoisin saavani vielä lisäksi myös pojan. :) Toinen tyttö myös aivan ihana tulokas!

Kolmatta emme todennäköisesti ole enää harkitsemassa. Ei niitä lapsia sukupuolen vuoksi pidä yrittää tehdä. Varsinkaan niiden jotka tietävät pettyvänsä toisesta vaihtoehdosta.

Itse en pettyisi kolmannestakaan tytöstä, mutta kaksi on meille jo aivan riittävä lapsiluku.

Näin aikuisten lasten (2 tyttöä, 3 poikaa) äitinä voin sanoa, että toki se suhde tyttäreen on ihan erilainen kuin suhde poikaan. Siinä mielessä ymmärrän niiden "pettymyksen", joilla ei ole yhtään tyttöä. Mutta hyviähän ne ovat pojatkin, eikähän tuota asiaa voi itse valita.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 10:56"]

no voi luoja sentään. Minulla on kaksi poikaa ja aivan ihania persoonia, vanhemman (5v) kanssa käydään jo mielenkiintoisia keskusteluja ja pohditaan maailmaa, ja äiti on se kaikkein tärkein. :) Pienempi on vasta muutaman viikon ja odotan mielenkiinnolla millainen tyyppi hänestä kehkeytyy! En ole ikinä halunnut tyttöä tai poikaa, ainoastaan lapsia. Sukupuolielimet on mulle aivan toissijainen juttu, emme ole koskaan ultrassa kyselleet sukupuolta, kun on ollut tärkeitä oikeasti asioita. Jos meille tulee vielä kolmas, niin hänkin saa oikein mielellään olla poika, mutta tyttökin käy yhtä hyvin. En ymmärrä mistä pitäisi olla pettynyt, siis mistä jäisit paitsi jos ei ole tytärtä? Jostain Hello Kitty-vaatteiden ostosta vai mistä? Lapsi on ihminen ja ihminen on aina oma persoonansa, ei siihen sukupuoli vaikuta, ellei ole siltä osin kasvatettu kieroon. 

[/quote]

Kiitos vastauksestasi. Yritin kovasti tuoda asiani ilmi niin, etten siis ole yhtään pettynyt poikiini! En ole itsekään ikinä toivonut kumpaakaan sukupuolta. Sitä toivoin, että saisin vähintään kaksi lasta ja se toive täyttyi. Mutta olen monessa paikassa lukenut näistä äideistä, jotka ovat pettyneitä siihen, että eivät saaneet sitä tytärtä (eikös aiheesta ole kirjojakin!). Eli aika yleistä kai se onkin, tuntuu että naisen kuuluu haluta se tytär, silloin elämä on täydellistä. Siksi halusinkin vain kuulla poikien äideiltä vahvistuksen siihen, että myös äiti ja poika voivat olla läheisiä ja heillä on yhteisiä juttuja (näin siis olen aina ajatellutkin asian olevan). Myös siis silloin, kun poika on murrosikäinen. Tällaisten pienten lasten kanssa kyllä keksii tekemistä, oli mitä sukupuolta tahansa. Ja kyllä poikien vaatekaappi on täynnä ihania vaatteita, hauskojen piipaa autojen ja angry birdsien kuvilla höystettynä, ei tarvitse siitä kyllä olla pettynyt!

Ihan halusin vaan keskustella äidin ja poikien välisistä suhteista, sillä toivon että äiti on vielä 15 vuoden päästäkin pojille tärkeä. :)

Kiitos mielipiteestäsi ja oikein hyvää jatkoa sinulle ja ihanille pojillesi. :)

- Ap

Itse olen pohtinut samaa senkin jälkeen kun saimme kolmannen pojan.Sain kuulla niin paljon mitä ihmeellisempiä kommentteja että ei ois ennen lapsia uskonutkaan miten tärkeää erityisesti naisille tytön saaminen onkaan.Itsellä ei tällaisia ajatuksia ollut ollenkaan ennen esikoistakaan..tuli kaikki yllätyksenä.Mutta kun itselläni ei ole minkäänlaista suhdetta äitiini niin tietää todella hyvin sen ettei se aina niin mene että juuri tyttären ja äidin suhde olisi jotenkin erityislaatuinen.Kaikki on kiinni omasta ja lapsen luonteesta,ei sukupuolesta.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:05"]

Höpsis! Itselläni on kolme ihanaa poikaa, joista vanhin jo aikuinen. Pojat tuovat tyttäriä taloon ;) Kahdella vanhimmalla pojallani on siis mukavat tyttökaverit, joiden kanssa viettävät paljon aikaa luonani. En ole koskaan kokenut menettäneeni mitään kun ei ole tyttöjä! En ymmärrä, miksi pitäisikään. Todella stereotyyppistä ajattelua että sukupuolet ovat tietynlaisia. Jokainen poikani on luonteeltaan yksilö ja vaikka toki autoleikit ovat kiinnostaneet, kaikilla on se herkkä puolensakin. Vanhimmainen on todella tiedostava ja vastuuntuntoinen ympäristöstä jne., keskimmäinen mahtavan luova ja nuorin äärettömän eläinrakas.

[/quote]

Todella kiva kuulla, että koet asian noin! Ja totta tuokin, että sitten niitä tyttöjä tulee poikien kautta. :) Hieman vaan jännittää, kun tuntuu, että aika monella naisella on ongelmia sen anopin kanssa.

Tuo on myös totta, että ovat pojat paljon muutakin kun autoleikkejä ja riehumista (ja eipä siinäkään ole mitään pahaa, ei vaan äiti meinaa välillä pysyä perässä)! :)

Hyvää jatkoa sinulle! :)

- Ap

No minä ainakin yritän olla mukava anoppi ;) Meidän tapauksessa tosiaan pojat viettävät tyttöystävineen luonani valtaosan ajastaan, harvoin tyttöjen kotona (vaikka käsittääkseni ei johdu mistään isommista ongelmista). Mitään mammanpoikia nämä eivät ole, jostain syystä vain meillä on mukavampaa olla kuin tyttöystävien luona.

Oikein hyvää jatkoa myös sinulle, pojat on ihania :) t. 4

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:03"]

Ehkä poikien kanssa ei juosta jollain kauneusmessuilla, hemmotteluterapioissa ja hulluilla päivillä, ja se on ainakin minulle, kahden pojan äidille, todellinen siunaus, koska en itse ole koskaan sietänyt moisia hömpötyksiä. :)

[/quote]

Minä en ole koskaan käynyt kauneusmessuilla, hemmotteluterapioissa enkä hulluillapäivillä. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Silti minulla on ollut aina läheiset ja hyvät välit äitiini. Omia lapsia minulla ei ole, mutta jos olisi, ne olisivat tyttöjä. Pojat abortoisin.

Miten se housujen tavara muuttaa sitä suhdetta omaan lapseen? Niinkö kaikkien mielestä tytöt ja äidit ovat sellaisia, että ollaan kiinnostuneita vain kauneushoidoista ja ryysyistä? Mulla on 2 poikaa ja yhtä lasta vielä mietitään, mutta on kyllä ihan se ja sama mitä sukupuolta kolmas sattuisi olemaan. Eivät kaikki äidit ja tyttäret tykkää lakkailla varpaitaan ja juoruta, kiinnostuksenkohteita löytyy kyllä yhteisiä toisenkin sukupuolen kanssa.

Älä ole pettynyt!

Meillä oli kaksi tyttöä, kun kolmas ilmoitti tulostaan. Itse ajattelin, että olis ihan hyvä (vaatteiden kierrätys, olemassa olevat lelut jne. jne. sen suuremmin tunteella asiaa ajattelematta) kun hänkin olisi tyttö, mutta olikin ihana pieni poika :)

Ärsytti suunnattomasti kommentit, että nyt voitte lopettaa lasten tekemisen kun vihdoin (!)  saitte pojankin. Ihan kuin tytöt olisi olleet jotenkin huonompia ja piti yrittää vielä kerran että jos sais sen jackpotin.

Ne lastensa sukupuoleen pettyneet "pelkkien" poikien äidit ajattelevat ehkä tulevaisuuttaan anoppina ja isoäitinä. Siis sitä, että nykyperheet ovat tutkitusti enemmän tekemisissä vaimon vanhempien kanssa kuin miehen vanhempien. Kun ennen vanhaan tytär naitiin pois perheestä, nykyään naidaan pois se poika.

Olen myös joutunut toteamaan että kun itse luulin  ennen ekaa poikaa että poikien kanssa tulee pääsemään helpommalla niin tätä käsitystäni olen joutunut muuttamaan siinä mielessä että poikien leikit on paljon riehakkaampia joten ehkä naisena ne ei niin kolahda mutta sitten ehkä se murrosikä voi olla tytölle ja tytön vanhemmille raskainta aikaa?!Eikä tietenkään nämä päde kaikkiin lapsiin...aina on poikkeuksia ja erilaisia tyttöjä/poikia.Itsellä on ollut 3 siskoa ja 3 veljeä enkä siltikään muistanut millaista energiaa pojat leikeissään käyttävät tai sitten veljeni olivat sieltä rauhallisemmasta päästä :) Ja mua ainakin on ilahduttanut se kun kuulee monesti vähän varttuneimpien poikien/miehien kertoneen idolikseen oman äidin,tätä mä niin toivon omien poikieni sanovan joku päivä :D t.9

Aleksis Kiven päivänäkö se oli, kun jossain ajankohtaisohjelmassa oli 7 veljeksen perheestä. Oikein vaikuttivat onnellisilta ja tyytyväisiltä elämäänsä, pojat olivat kyllä oikein hurmaavia. :)

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 11:37"]

Ne lastensa sukupuoleen pettyneet "pelkkien" poikien äidit ajattelevat ehkä tulevaisuuttaan anoppina ja isoäitinä. Siis sitä, että nykyperheet ovat tutkitusti enemmän tekemisissä vaimon vanhempien kanssa kuin miehen vanhempien. Kun ennen vanhaan tytär naitiin pois perheestä, nykyään naidaan pois se poika.

[/quote]

Mutta tämä onkin sellainen asia johon voi vaikuttaa ihan itse. Jos korvien välissä on muutakin kuin tuulitunneli niin voi edelleen viettää aikaansa lastensa kanssa näiden aikuistuttua ja avioiduttuakin.

Kun lapset ovat pieniä, on tosiaan ihan yksi ja sama, ovatko tyttöjä vai poikia. Tilanne muuttuu, kun ne ovat aikuisia. On eri asia, onko lapsenlapsesi äiti oma tyttäresi vai miniäsi. Ei tarvitse kuin lukea vähän aikaa tätä palstaa, niin saa hyvän käsityksen siitä, mitä miniät ajattelevat anopeistaan ja siitä, kaipaisiko lapsi ehkä myös isänpuoleisten isovanhempiensa seuraa.

Mun mielestä olis kans kiva kuulla kokemuksia siitä, että jollain on poikien kanssa tosi läheiset välit myös teini-iässä ja sitten kun lapset ovat aikuisia. Vaikka eipä tietenkään sekään ole itsestäänselvyys, että tyttären kanssa on todella hyvät välit. Tottakai moni muukin asia vaikuttaa siihen, kuin vain sukupuoli.

Yleensä se vaan menee niin, että kun lapset ovat aikuisia ja varsinkin kun saavat omia lapsia, niin kyllä se tyttären perhe on läheisempi kuin pojan perhe. Lähes kaikki naiset ovat enemmän tekemisissä oman äitinsä kanssa kuin anoppinsa kanssa. Lapsi/lapset viedään helpommin hoitoon tai mennään käymään ennemmin oman äidin luona kuin anopin luo.

Meillä on neljä poikaa ja toki toivon, että saisin ylläpidettyä heihin aina läheisiä välejä, mutta on vaan tosi vaikea kuvitella, että meillä tulisi olemaan samanlaista kuin minulla, siskollani ja äidilläni kun yhdessä kolmestaan tai lasten kanssa kaikkea touhutaan. Täytyy vaan pidellä peukkuja, että tulee aikanaan mukavia miniöitä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:01"]

Mun mielestä olis kans kiva kuulla kokemuksia siitä, että jollain on poikien kanssa tosi läheiset välit myös teini-iässä ja sitten kun lapset ovat aikuisia. Vaikka eipä tietenkään sekään ole itsestäänselvyys, että tyttären kanssa on todella hyvät välit. Tottakai moni muukin asia vaikuttaa siihen, kuin vain sukupuoli.

Yleensä se vaan menee niin, että kun lapset ovat aikuisia ja varsinkin kun saavat omia lapsia, niin kyllä se tyttären perhe on läheisempi kuin pojan perhe. Lähes kaikki naiset ovat enemmän tekemisissä oman äitinsä kanssa kuin anoppinsa kanssa. Lapsi/lapset viedään helpommin hoitoon tai mennään käymään ennemmin oman äidin luona kuin anopin luo.

Meillä on neljä poikaa ja toki toivon, että saisin ylläpidettyä heihin aina läheisiä välejä, mutta on vaan tosi vaikea kuvitella, että meillä tulisi olemaan samanlaista kuin minulla, siskollani ja äidilläni kun yhdessä kolmestaan tai lasten kanssa kaikkea touhutaan. Täytyy vaan pidellä peukkuja, että tulee aikanaan mukavia miniöitä.

[/quote]

Mulla on tästä eriäviä kokemuksia. Oma mieheni on läheinen äitinsä kanssa ja anoppi on tosi mahtava tyyppi, eli ollaan paljonkin tekemisissä keskenämme. Tunnen myös naisia joilla on lähinen suhde omaan isäänsä, eikä äitiinsä. Nämä ovat sellaisia asioita joita ei voi etukäteen ennustaa ja vain omaan käytökseen ja suhtautumiseen voi vaikuttaa.