Lue keskustelun säännöt.
Miksi imetykseni ei onnistunut?
01.01.2014 |
Ottaa niin paljon päähän nuo "miksi et imetä" keskustelut? Voi kunpa olisinkin voinut imettää, mutta lapsi olisi kuollut ilman korviketta varmaan...
Lapseni syntyi sektiolla ja oli sairautensa takia keskolassa 1,5 vuorokautta. Sitten kun hän tuli osastolle niin imetys onnistui joskus harvoin, lisäksi annettiin korviketta. Imetyspunnituksissa tuli välillä tulos vain 6g vaikka olin imettänyt 45min.
Lopulta viimeisenä päivänä sairaalassa imetyspunnitus tuotti hyvän tuloksen ja ajattelin, että nyt tämä lähteekin sujumaan.
Mutta ei. Kotona lapsi ei kertakaikkiaan suostunut imemään rinnasta YHTÄÄN. Aivan järkyttävä huuto ja kiljunta ja rimpuilu alkoi heti, kun näki rinnan lähestyvänkään :( yritin ja yritin ja kyselin imetysohjeita vaikka mistä ja eri asentoja ja ihan kaikkea. Aina sama tulos. Vaikka pumppasinkin ensin niin, että maitoa oikein tippui rinnoista niin lapsi vain karjui naama punaisena henkensä hädässä. Mutta heti kun laitin hänelle pullon suuhun niin huuto loppui ja syöminen alkoi.
Yritin monet kerrat 15min putkeen, mutta sama raivoaminen jatkui tasan niin kauan kunnes sai sen pullon suuhunsa.
1,5kk jälkeen sitten loppui maito pumpattunakin, joten neuvolasta kehoitettiin siirtymään kokonaan korvikkeisiin.
Vieläkin tunnen olevani huono äiti, kun ei se vain onnistunut :( ei vaikka miten olisi halunnut. Ja ottaa päähän nämä "sinä et vain viitsi, miksi ajattelet vain itseäsi jne" :(
Kommentit (13)
Mutta kun niin monet aina tuolla imetyskeskusteluissa hokevat, että kyllä onnistuu kun vain tarpeeksi yrittää...
Minulla ongelmana ei ollut maidon loppuminen tms.
Lapsi ei vain kertakaikkiaan suostunut syömään!!! Voitteko imetysfriikit kertoa MITEN sen lapsen sitten olisi saanut syömään? Olisiko lapseni kuollut silloin muinoin, kun ei ollut korvikkeita??
Meille toivottavasti tulee vielä toinenkin lapsi, mutta inhottaa jo valmiiksi ajatuskin imettämisestä :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samaa ongelmaa esikoisen kanssa, syntyi täysiaikaisena ja kamalaia rintaraivareita. Lopulta selvisi, ettei saanut kunnollista otetta liian kireän kielijänteen takia, mitä ei silloisessa koti kaupungissa suostuttu operoimaan. Vaihdoimme kaupunkia, kun ei oppinut kunnolla edes puhumaan ja vihdoin lääkäritkin kuunteli ja kielijänne katkaistiin :)
Älä pode huonoa omatuntoa, olet kuitenkin ruokkinut lapsesi :)
No aina ei vaan onnistu rinaruokinta. Pääasia,että muuten syö. Semmonen tuli mieleen,että oisko vauvalla ollut jo liiankin kova nälkä tuossa vaiheessa kun on rinnalla pitäisi alkaa syömään....tuttipullostahan maito tulee helposti ja nopeasti.
Esikoiseni oli hyvin äkkipikainen, jos rinnasta ei tullut maitoa heti kunnolla, hän heitti homman kesken. Ja koska olin hidas herumaan, etumaidon loputtua ei useinkaan heti alkanut herua takamaitoa, ja huutosirkus oli valmis. Parhaiten siihen auttoi kun yritti syöttää vauvaa silloin, kun hän oli hieman uninen. Keskimmäisellä oli pidempi pinna ja imetys onnistui paremmin. Kolmosen synnyttyä sain Jorvista nenäsuihketta, joka laittoi herumisen hyvin liikkeelle ja viikon käytön jälkeen en enää sitä tarvinnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä äiti voi olla vaikka ei imettäisi lainkaan. Tärkeintä on että lapsi saa ruokaa.
Meillä sama homma sairaalassa olevalle lapselle lypsetyt määrät naurettavan pieniä, sai lisäksi premilonia korvikkeena, kotiin kun pääsi, lapsi huusi nälkää, akka itki ja lopuksi lapsi ei huolinut tissiäollenkaan, silloin ilmoitin että nyt tämä pelleily riittää, on ihan yksivitunhailee mitä joku neuvolan/sairaalan akka sanoo!
PÄÄASIA ON ETTÄ LAPSI SAA RIITTÄVÄSTI RAVINTOA, tulkoon se sitten pullosta tai tissistä.
Jos tissimaitoa ei tule sitä on turha yrittää väkisin puristaa.
Meillä aloitettiin kiinteät hyvin aikaisin samalla vatsavaivat vähenivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei imetys myöskään onnistunut monesta eri syystä (yritin kyllä todella kovasti) joten se jäi 1,5 kk:een. Tosin koko ajan oli vain osittaisimetystä. Silti lapsemme on terve ja reipas, normaali lapsi. :) Olen iloinen, että uskalsin lopettaa imetyksen, koska se oli joka päivä silkkaa tuskaa ja imetyksen loputtua sekä minusta että vauvasta tuli paljon tyytyväisempiä ja onnellisempia. Lääkärikin ymmärsi päätökseni.
Kyllä yritettiin rintakumilla ja kahdella erilaisellakin. Ja yritettiin sängyssä, istuen, puoli-istuen, kyljellään ja vaikka miten päin.
Imetysasioista tietävä tuttavakin kävi oikein paikan päällä tunkemassa lapsen suuta siihen rintaan, mutta ei vain suostunut ei sitten millään imemään.
Toki olen iloinen, että lapsi on saanut ravintoa, mutta ärsyttää antaa tuollaista tehdasvalmistetta, kun kerran se äidinmaito olisi se oikea tapa.
Kun ei niin ei. Ahdistaa jo valmiiksi mahdollinen seuraava lapsi...
Kiitos teille lohduttavista kommenteista!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa olisit kiitollinen siitä, että pystyit ruokkimaan vauvasi. Se on ihan oikeasti iso juttu :)
Nyt tunteet on vielä pinnassa, mutta kun lapsi kasvaa, sillä ei ole jälkeen päin enää väliä, oliko maito omaa tuotantoa vai kaupan hyllyltä. Vauva sai tarvitsemansa ravinnon, kasvoi ja that's it.
Mulla on 3 lasta. Ekaa imetin 2 vuotta. Yllätys oli melkoinen, kun tokan vauvan kohdalla maito ei noussut kunnolla ja vauvalla vointi heikkeni. Onneksi oli korvikkeet ja vauva piristyi silmissä. Kolmannen vauvan kanssa sama, oma maito ei riitä ja annan lisäksi korviketta.
Kaikkeni olen tehnyt kunkin vauvan kanssa. Lopulta sitä on vain kiitollinen korvikkeesta. Tuntuu hyvältä nähdä, kuinka nälkäinen ja levoton vauva juo ahnaasti pullosta ja on sen jälkeeen kylläisen ja tyytyväisen oloinen :)
Meillä kävi kuopuksen kanssa samoin. Kahden lapsen onnistuneen imetyksen jälkeen en ollut varautunut siihen, että seuraava vauva onkin todella haastava imetettävä. Rintaraivarit alkoivat heti sairaalassa. Kätilöiden kanssa yritettiin kaikki kikat, mutta koska mikään ei toiminut, oli pakko antaa korviketta, jotta lapsi sai ruokaa. Vauvan paino tippui korvikkeesta huolimatta (raivosi aluksi myös pullolle) lähes puoli kiloa. Ap:n tarinasta poiketen meidän vauva ei ollut keskonen, vaan suurikokoinen ja pari viikkoa yliaikainen.
Pari viikkoa synnytyksen jälkeen kokeiltiin kaikkea: imetysapulaitetta, pumppausta ennen imetystä, imetystä kun vauva uninen, korviketta vähän pullolla ennen imetystä jne. Neuvolaterveydenhoitajan kanssa yritettiin myös, mutta raivo vain yltyi. Pumppasin toki jatkuvasti, mutta maidontuotanto ei sillä pysynyt kovin kauan yllä.
Murehdin asiaa aluksi todella paljon ja surin asiaa, sillä olin nauttinut aiempien lasten imetyksestä. Myös minua loukkasivat kommentit "kyllä imetys onnistuu jos vaan yrittää". Imetystaistelun keskellä yritin vielä toipua vaikeasta synnytyksestä ja huomioida myös vähän muita lapsia, jotka selkeästi kärsivät vauvan jatkuvasta raivoilusta myös (mm. heräilivät siihen kesken unien).
Lopulta minulle helpotuksen tilanteeseen toi imetyspoliklinikan fiksu kätilö, joka hetken tilannetta tutkailtuaan totesi, että kaikkien vauvojen kanssa imetys ei onnistu, vaikka päällään seisoisi ja riittävästi yritettyään on viisasta luovuttaa. Lapsi toki hyötyy äidinmaidosta, mutta vielä tärkeämpää on, että lapsi saa ruokaa ja äiti pysyy järjissään.
Älä siis turhaan syyllistä itseäsi. Hyvä äitiys on maratonjuoksu ja imetys vain pieni osa sitä. Vaikka äidinmaidossa on varmasti kiistattomia etuja, joskus on pakko valita toisin. Se että annat lapsellesi ruokaa ja huolehdit hänestä muuten tekee sinusta hyvän vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso hali ap:lle! Älä nyt murehdi, teit kaikkesi ja enempää ei kukaan voi sulta vaatia. Nauti nyt raskaudesta ja älä stressaa asioita johon pystyt vain rajallisesti vaikuttamaan. Toivottavasti raskaus menee hyvin, olet iloinen ja kaik menee helposti. Jos tuleva laps menee tissille, hyvä. Jos hän menee pullolle, hyvä. Kuhan syö :)
Mistäpä sitä tietää, miksi ei suju. Syyllisyyttä siitä on turha tuntea, ruokit vauvasi niin kuin hälle parhaaksi on.