Lue keskustelun säännöt.
Lastemme pöytätapoja on haukuttu ja kehuttu
01.01.2014 |
Jouluna lastemme pöytätapoja arvosteltiin jatkuvasti. Tuli olo että olemme pahasti epäonnistuneet kasvatustyössä kun vanhempani jatkuvasti moittivat lapsia. Pahimpia haukkuja tuli siitä, että lapset halusivat puhua ruokapöydässä. Lastenhan kuuluu olla hiljaa kun aikuiset puhuvat (lapset eivät siis saa ollenkaan osallistua keskusteluun, vastata saa kysyttäessä). Lapset eivät myöskään halunneet maistaa kaikkia jouluruokia (esim. silliä ja maksalaatikkoa), vaan olisivat ollet tyytyväisiä pääasiassa perunaan, savusiikaan ja salaatteihin. Viimeinen pisara oli pöydästä lähteminen kun muut vielä söivät.
Uutta vuotta taas juhlittiin appivanhempien kanssa. Kehuja lasten pöytätavoista oikein satoi. Lapset jaksoivat miehen vanhempien mielestä hienosti odottaa vuoroaan (niin ruokien ottamisessa kuin puhumisessa). Keskustelivat mukavasti. Söivät monipuolisesti ja jaksoivat yllättävän kauan viihtyä pöydässä muiden kanssa ja lopuksi pyysivät kauniisti luvan lähteä pois. Olimme tosi ylpeitä lapsistamme.
Lapset eivät siis tässä välillä mitenkään muuttuneet, mutta kylläpä oli taas isovanhempien mielipiteet heistä päinvastaisia. Helppo arvata kumpien luona vietämme mieluummin aikaa, minun vanhempieni vai miehen vanhempien.
Muutenkin siis lapsemme ovat minun vanhempieni mielestä meluisia ja kurittomia. Miehen vanhempien mielestä rauhallisia ja taitavia.
Kommentit (23)
Lapsen on vaikea olla hyvinkasvatettu koska toisille se on sitä että on näkymätön ja puhumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No musta tuo lähteminen pöydästä kun muut vielä syövät on huonoa käytöstä.
Jos taas lapset ovat kauniisti osanneet kieltäytyä ruoasta, jota eivät halua maistaa, ei se taas ole mielestäni epäkohteliasta.
Ehkä myös ero tulee siitäkin, kuinka paljon lapsi saa olla äänessä. Lapsellahan ei vielä ole tilanteentajua antaa kaikkien muidenkin puhua ruokapöydässä. Minusta lapsen ei tarvitse olla tuppisuuna mutta kyllä itse odottaisin sellaista peruskohteliaisuutta, että kaikille annetaan tilaa olla äänessä tuollaisella perhepäivällisellä.
Ysi lisää. Minusta siis suomalainen tapa opettaa hiljaa olemista ei johda siihen, että oppisi keskustelutaitoa tuollaisessa tilanteessa. Kuitenkin keskustelu ruokapöydässä, jossa on vieraitakin, edellyttää tietynlaista tilanteentajua, kuinka huomioidaan ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:06"]
No musta tuo lähteminen pöydästä kun muut vielä syövät on huonoa käytöstä.
Jos taas lapset ovat kauniisti osanneet kieltäytyä ruoasta, jota eivät halua maistaa, ei se taas ole mielestäni epäkohteliasta.
Ehkä myös ero tulee siitäkin, kuinka paljon lapsi saa olla äänessä. Lapsellahan ei vielä ole tilanteentajua antaa kaikkien muidenkin puhua ruokapöydässä. Minusta lapsen ei tarvitse olla tuppisuuna mutta kyllä itse odottaisin sellaista peruskohteliaisuutta, että kaikille annetaan tilaa olla äänessä tuollaisella perhepäivällisellä.
[/quote]
Esim. jouluna saatamme syödä helposti tunnin. Ei minusta ole mitään järkeä istuttaa esim. nelivuotiasta tuntia kuuntelemassa jorinoita siitä millaista oli 70-luvulla, kuuntelemassa juustojen makuvertailuja tai politiikkaa. Peruskohteliaisuuteen kuuluu myös, että seurassa jutellaan pääasiassa asioista, joihin kaikki voivat osallistua, mutta ei aikuisporukka jaksa jutella tai edes tiedä riittävästi jostain legorakennelmista, Bakuganeista ja kuralätäköistä, jotta tunnin järkevä keskustelu on edes mahdollista, johon koko pöytäseurue voi osallistua. Ja luulenpa, että puolet aikuisista ei kestäisi sitä tuntia pöydässä, jos pitäisi niistä Bakuganeista jutella. Siten minusta on järkevää ja jopa kohteliasta, että lapset päästetään pois pöydästä, jos ja kun heitä ei kuitenkaan huomioida siten, että he voisivat toimia normaalien kohteliaisuussääntöjen mukaan eli osallistua keskusteluun.
Olisiko nyt niinkin, että lapset on jouluaattona ihan eri tavalla täpinöissään kuin uutenavuotena? Ja siitä sitten tämä ero. Ette vaan itse huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, 13. En tiennyt, että kyse on noin pienistä lapsista. Noin pienet lapset voivat osallistua tietyn aikaa mutteivät jäädä ruokailun loputtua kuuntelemaan aikuisten juttuja, jotka heitä eivät kiinnosta. Kouluikäisen voisin kyllä ajatella jaksavan kuunnella niitä "millaista oli 70-luvulla" -juttuja.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 12:15"]
Olisiko nyt niinkin, että lapset on jouluaattona ihan eri tavalla täpinöissään kuin uutenavuotena? Ja siitä sitten tämä ero. Ette vaan itse huomaa.
[/quote]
No ei. Lapset ovat jo kouluikäisiä, joten eivät ole erityisen "täpinöissään" joulunakaan. Uutena vuotena oli itse asiassa iloisempi ja vilkkaampi meno. Jouluruoan syömiseen meni pari tuntia ja lapset eivät siis saaneet osallistua keskusteluun lainkaan. Saa sanoa kiitos ja ole hyvä, muuten pitää olla hiljaa.
Vanhempieni mukaan lapset meluavat kun esim. etsivät oikeaa legoa muiden legojen seasta. Heidän mukaansa siitä palikoiden kaivamisesta tulee korviasärkevä ääni. Lapset olisivat myös mielellään lauleskelleet joululauluja (laulavat ihan nätisti). Heti kiellettiin tuo möly.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapseton käly on kyllä ihan huippu kertomaan miten lapsiamme pitäisi kasvattaa, miten pitäisi käyttäytyä ja miten meidän pitäisi tehdä yhtä jos toista. Lapset ovat laiskoja (oltiin mökillä ja kuumeinen lapsi ei halunnut ulos), toinen oli lihava (aivan normaalipainoinen lapsi on) ja syö liikaa koska söi karkkipäivän karkkeja, meillä pitäisi olla lastenhuoneessa hyllyissä ovet koska muuten kirjaskorpionit valtaa joka paikan ja mitähän muuta mukavaa...
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 09:00"]
Ilmoita vanhemmillesi, että lapsiasi on tästä lähtien kohdeltava ystävällisesti ja että tulette vastaavan toistuessa yksinkertaisesti poistumaan.
[/quote]
En usko, että ap voi tai edes kannattaa riitauttaa tätä asiaa. Vanhemmalla sukupolvella voi olla nämä käsitykset tosi tiukassa ja eri mieltä oleminen johtaa vain loputtomaan riitelyyn eivätkä vanhempien käsitykset muutu asioista. Paras tietysti olisi, jos molemmat osapuolet voisivat tulla toisiaan vastaan puolimatkassa, mutta vanhempi sukupolvi tuskin haluaa reflektoida omia käsityksiään.
Jos olisin ap, ehkä kuitenkin yrittäisin opettaa lapsille jotain eleitä olemaan huomaavaisia isovanhempia kohtaan. Sellaisia, että lapset voivat ne itse tehdä ja isovanhemmat voivat kokea hyvää mieltä. Sitten siihen päälle selitys, että haluat kasvattaa lapset sellaiseksi että osaavat ottaa muut huomioon kauniisti ja luontevasti, eikä niin että ovat vain hiljaisia ja passiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ap:llä vanhemmat. Voiist kertoa niille, että nykypäivänä pidetään hirveän moukkamaisena jos ei osaa ruokapöydässä keskustella vaan keskittyy vaan siihen ruoan mättämiseen. Sitä taas ei opi jos ei saa harjoitella ja ne ap:n lapset taisivat kyllä jo osatakin sen taidon. Niin, minäkin keskittyisin kyläilemään appivanhemmilla ja pitämään yllä lasten hyviä suhteita siihen osoitteeseen.
En itsekään siedä huonosti käyttäytyviä lapsia enkä kyllä aikuisiakaan, mutta ap:n lapset eivät kirjoitukseen mukaan kuulu tuohon porukkaan.
Vanhempien pitäisi ymmärtää että muita ei kiinnosta heidän kultanuppujensa jutut ja sulolaulut. Lasten on hyvä oppia että he eivät ole aina tähtihenkilöitä, vaan välillä on hyvä antaa tilaa muillekin ja oppia odottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoa käytöstä ap:n vanhemmilta.
Sen sijaan omat appivanhempani ovat kuten ap:lläkin: kannustavat, juttelevat, kehuvat ja lapset käyttäytyvätkin hyvin.
Oma äitini on sen sijaan toinen ääripää. Eikä yhtään sen parempi kuin ap:n vanhemmat. Lapsia ei saisi komentaa ja mummolassa ei niin sääntöjä tarvita. Eli saisivat nousta tuoleille seisomaan, rampata pöytään/pöydästä, tuoda leluja pöytään, kieltäytyä syömästä tai syövät karkkipalkintolupauksen jälkeen jne. Mummi oikein suuttuu meille vanhemmille, kun laitamme lapsemme ruotuun. Ja koska mummilassa ei ole sääntöjä, ovat lapset sen huomanneet ja käyttävät hyväksi. Mummi kulkee lusikan kanssa lasten perässä, että ota vielä yksi lusikallinen niin saat namin tms. älytöntä. Kotona tai missään muualla lapset eivät edes yritä käyttäytyä niin, mutta tuntuu, että mummi oikein haluaa siitä syömisestä jonkinlaisen pelleilyn tai shown. Vältellään yhä enemmän hänen luokseen syömään menoa, ei vain nappaa se touhu.
5, meillä lapset eivät ota pääroolia ruokapöydässä eivätkä missään. Olemme kasvattaneet lapset vanhan ajan arvojen mukaan, eli lapset ovat hiljaa, kun aikuiset puhuvat ja sillä siisti.
Kiva saada kommentteja.
Tilanne vanhempieni kanssa on hieman hankala, koska pidän heistä ja haluaisin olla väleissä. Heidän ajatuksensa käytössäännöistä ovat kuitenkin niin erilaiset kuin minun, että yhteentörmäyksiä tulee. He kasvattivat minusta hiljaisen, kiltin tytön. Arvostelisin heidän kasvatustapaansa minunkin kohdallani (ja näinhän kiltin tytön ei kuulu tehdä ;) ), jos sanoisin, että haluan että tyttäremme uskaltavat kertoa mielipiteensä ja pitävät puolensa. Ei nyt tietenkään mikään jatkuva inttäjä tarvitse olla, mutta vähän reippaampi kuin minä lapsena. Lapsemme ovat luonnostaan aika hiljaisia, mutta ovat saaneet koulussa kiitosta juuri siitä reipastumisestaan. Eli uskaltavat jo osallistua esityksiin ja viitata jne. Mitä minä siis en uskaltanut koulun alussa.
ap
Minä hämmästelen aina tätä mustavalkoisuutta, että lapsi on huonosti kasvatettu, jos hän yhdessä tilanteessa ja tiettyjen ihmisten mielestä ei käyttäydy suotavasti. Lastahan kasvatetaan koko ajan 18-vuotiaaksi asti eikä ole ikää, jossa se lapsi on täysin oppinut ja täysin valmis. Aikuisenakin vielä kasvetaan!
Niinpä siis yksittäinen joulupöytäkäyttäytyminen ei kerro mitään vanhempien kasvatuksesta tai lasten käyttäytymisestä noin yleensä. Lasta kasvatetaan huonosti, jos vanhempi ei ojenna lastaan huonosta käytöksestä tai jos lapsi toistuvasti tekee jotain, jota ei saisi tehdä ja siitä on hänelle toistuvasti huomautettu. Silloinkin on otettava huomioon uhma ja rajojen kokeilu.
Esim. siskoni pojan äitipuoli on soitellut jopa meille ja valittanut lapsen kertakaikkiaan huonoa käytöstä ja sitä, miten sisko ei osaa kasvattaa lastaan. Poika on meillä yökylässä viikonlopun kerran kuussa ja on oikeasti aivan ihana. Auttaa kattamaan pöytää, syö ja maistaa kaikkea, kiittää, auttaa pienempiä serkkujaan, ei riitele eikä kiukuttele. Minusta hän on hyvin kasvatettu ja äitipuolena miettisin, miksi hän ei näytä tätä hyvää kasvatustaan heillä. Olisiko kohtelu niin epäreilua, odotukset aina negatiivisia, katseeet ja ilmeet vähätteleviä... En veikkaa vaan tiedän, koska poika on pari kertaa avautunut tilanteesta isänsä luona.
Lapsella on erilaisia vaiheita, jolloin kokeillaan rajoja. Tietyt ihmiset vaativat lapsilta enemmän kuin toiset. On aina niitä, joiden mielestä lapset eivät saa kuulua eivätkä näkyä. Hiljainen ja arka lapsi ei ole hyvinkasvatettu, kyseessä on lapsen temperamentti, jota jotkut aikuiset ihailevat.
Juuri oli juttu joulukuun Meidän Perhe -lehdessä, että toivotut käytöstavat ovat muuttuneet. Ennen lasten piti olla hiljaa ja totella, nyt olla aktiivisia. Tietenkin perusasiat, kuten kiittäminen jne. ovat säilyneet.
Isovanhempien kanssa voisi varmaan puhua ennen ruokailua siitä, että onko se lasten keskusteluunosallistuminen todellakin edelleen kiellettyä, vai voisiko siihen jopa kannustaa. Minä en ainakaan suostuisi siihen, että lapsiani käskettäisiin olemaan tuppisuina koko aterian ajan, eikä saisi edes lähteä pöydästä syömisen jälkeen vaan pitäisi hiljaa katsella muiden juttelua.
Meillä vähän sama juttu.
Koen aina rasittavana vanhempieni luona vierailun, koska he kiinnittävät jatkuvasti huomiota lasteni käytökseen. Ihan niin kuin minuunkin silloin kuin minä olin lapsi. Ehkäpä se lähinnä harmittaakin minua, ei lapsiani, kun vanhempani moittivat käytöstä ja osoittavat ilmeillään paheksuntaansa.
Omat muistoni siinä heräävät.
Lapseni käyttäytyvät aivan kuten muutkin ikäisensä. Mutta itse en meinaa kestää sitä, miten vanhempani ovat jotenkin niin rasittuneita siitä, että lapseni käyttäytyvät kuten lapset. Se jatkuva arvostelu..ja muistelu siitä, kuinka heidän nuoruudessaan lapset puhuivat vain jos heille puhuttiin.
Tunnelma ruokapöydässä on aina kireä. Siksi kutsunkin heidät mielummin meille syömään, kuin menemme heille. Minun kotonani vanhempani eivät niin paljon arvostele muiden käytöstä kuin omassa kodissaan.
Myös minun vanhempani ovat sitä koulukuntaa jonka mukaan lasten kuuluu näkyä mutta ei kuulua.
Ruokapöydässä tulee samanlainen fiilis kuin Pokka pitää -sarjan naapurilla. Sitä jännittää niin paljon että ei vaan toimisi huonosti, että varmasti onnistuu säheltämään pöydässä jotenkin. Esim. tiputtamaan rosollia valkoiselle perintöpöytäliinalle.