Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa.. mieheni :'(
01.01.2014 |
Tuttuni puolesta kysyn, ja kerron tämän: Kaksi vuotta yhteistä elämää takana. Alussa mies ei antanut kiitosta, ja käyttäytyi töykeästi. Annoin huomiota, hellyyttä ja olin avulias. Tein silloinkin hommat, enkä ole koskaan naputtanut mistään. Ostelin vaatettakin, tein ruokaa jne. Hellyys vain on vähentynyt, ja lopulta ei ollut ollenkaan. No asiasta useampaan kertaan yritin puhua, sain vain huutoa ja kauheasti selityksiä.. Mies lupasi huomiota, ja tehdä kanssani enemmän. No taas ei mtn lupaukseen viittavaa, ja kun asiasta sanoin sain turpaani, ja minut on tämän jälkeen monta kertaa hakattu. Revitty hiuksista tuppoja, päätä lyöty lattiaan, käsiä väännelty, lyöty rintakehään, syljetty päin kasvoja jne.. Joka kerta luvannut lopettaa..
Nyt sitten vuosi mennyt jo, ja menin tyhmänä naimisiinkin. Mieheni kertoi joskus, että ennen minun kanssa tapailua on miehen entinen pettänyt.. Johtuukohan hänen ilkeä käytös siitä vai mistä?! Kaikki asiat mies olí entiselleen antanut anteeksi.
Kun olen asiasta maininnut, hän suuttuu hirveästi ja alkaa sättiä.. tämän jälkeen väkivaltaa.. Syyttää minua kaikesta, ja en saa mistään kysyä jne. Minun tavaranikin vain repii ja heittää roskiin.. Tuhoaa kotimme tavaroita, ja ihmettelee kun en aina oikein voi sulattaa hänen lyömisiään. Huomaan aina katseesta kuinka alkaa käydä päälle... :/
Anteeksi ja tiedän että ihmettelette, mutta en tiedä miksi asiat menny näin... En tarvitse nyt haukkuja tai tuomitsevia sanoja.. Vain apua ja kokeneilta ihmisiltä neuvoja?!
Kommentit (24)
Ja mikähän siinä onkin, että itsekin keksii syyn että kyllä tämä tästä, ja kyllä se muuttuu vielä.. Ja tuntee aina kaikki omaksi syyksi. Tai oma itsetunto on jo mennyt. Itselläkin kokemusta ja voin sanoa, että ero sattuu mutta paremmin voit sitten kun olet jo omassa elämässäsi. Ja se lähteminen ei ole helppoa, mutta pyydä perhettäsi vaikka avuksi. Et ansaitse miestä, joka ei rakasta sinua niinkuin sinä häntä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue tämä vielä uudelleen ajatuksella läpi:
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 17:26"]
Kuulostaa hyvin paljon entiseltä suhteeltani. Yritin olla parempi avovaimo, pitää kodista huolta, laihduttaa, olla kiltti, tein kaikkeni kun ajattelin että vika on mussa. Eräänä päivänä se sitten repi mut hiuksista maahan ja potki niin kovaa kun lähti kylkiin, päähän, joka paikkaan. Oli aiemmin pahoinpidellyt mutta ei noin pahasti.
Olin järkyttynyt enkä pystynyt hengittään, oli potkinut musta kirjaimellisesti ilmat pihalle, mutta mitään ei onneksi ollut murtunut ja tajuissani pysyin. Makasin siinä lattialla ikuisuuden. Mies otti multa kännykän, rahat, lompakon, avaimet, kaiken pois ja ulkona oli -25 astetta pakkasta, lähin tuttu asui 10 km:n päässä. No kun mies meni nukkumaan, etsin hissukseen omat tavarani ja lähdin bussilla vanhemmilleni. En kehdannut kertoa mitä oli tapahtunut, sanoin vain että erottiin. Jälkeenpäin hävettää etten tehnyt rikosilmoitusta tai vaikka pyytänyt naapuria soittamaan poliiseille. Hävetti niin paljon etten kehdannut pyytää apua.
Kaikki ihmettelivät eroamme ja melkein suostuttelivat mua palaamaan miehen luokse. En uskaltanut kertoa todellista syytä eroon ja jos kerroin mua ei uskottu. Mulla oli onneksi sen verran itsesuojeluvaistoa että en palannut tuollaisen kanssa yhteen. Elämäni paras päätös.
Lähde helvetin vilkkaasti kävelemään tuosta suhteesta. Ole kiltti ja tee rikosilmoitus, käy näyttämässä mustelmia/haavoja lääkärille todisteeksi. Minä en sitä tehnyt ja olen katunut tuota vuosia. Hae avioeroa ja lähestymiskieltoa. Kysy voisitko mennä jonkun perheenjäsenen tai ystävän luo siksi aikaa että saat asunnon itsellesi. Kerro rohkeasti mitä on tapahtunut, älä syytä itseäsi. Kenenkään ei pidä kestää tuollaista, ennen pitkää se syö vain teidät molemmat, etenkin sinut. Älä anna ihmisten polkea sun päälle. Löydät vielä kunnon miehen ja saat kokea mitä on terve parisuhde.
Siunausta elämääsi.
[/quote]
En ole tämän kirjoittaja eikä minulla ole tästä kokemusta mutta kuitenkin samaa mieltä.
Näyttäs olevan kaks tyhmää asialla kun annetaan nuokin tekoset anteeksi. Ihan kuin yllättäen loppuisi naimisiin menosta.
Lähde jonnekin kauemmas joksikin aikaan. Olen elänyt vastaavassa ja tiedän, että lähteminen ei ole helppoa. Minulle kävi onnekseni niin, että minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä työn puolesta kuukaudeksi aivan tosiin maisemiin, sain mieheltä luvan lähteä ja lähdin. Tuo kuukausi avasi silmäni ja sain voimia jättää miehen. Voimia <3