Lue keskustelun säännöt.
Yhden lapsen kanssa on helppoa ja hauskaa
09.10.2020 |
Haluan vain jakaa tämän ilon kaikkien kanssa. En nimittäin koskaan potenut vauvakuumetta, mutta kun tulin raskaaksi, tahdoin pitää lapsen. Vauvana hän itki paljon ja olin aika väsynyt (en asu lapsen isän kanssa, vaikka hän osallistuu lapsen elämään).
Nyt lapsi on jo lähes 4-vuotias ja elämä on muuttunut vauva-ajasta todella paljon vaivattomammaksi! Olisinpa tiennyt tämä silloin. Tietenkään elämä ei ole sellaista kuin ilman lasta, mutta se ei enää haittaa oikeastaan lainkaan.
Nyt harmittelen ainoastaan, että en oikein ehdi saada lisää lapsia, ikää alkaa olla sen verran paljon eikä parisuhdetta kuvioissa. Toisaalta olen onnellinen siitä, että elämä on mukavaa ja meillä on ainokaiseni kanssa hyvä läheinen suhde. Retkeilemme paljon ja tapaamme ystäviä.
Haluan sanoa kaikille naisille, jotka miettivät pärjäävätkö yksin lapsen kanssa, että monet muutkin ovat pärjänneet! Pikkulapsiaika ei välttämättä ole sellaista raskasta kaaosta millainen kuva julkisuudesta tulee. Joillakin voi olla mutta on myös muunlaisia tilanteita.
Kommentit (11)
Yksi lapsi olisi sopiva määrä. Harmittaa että taivuin puolison painostukseen lopulta ja hankimme toisen lapsen. Ikäeroa on aika paljon. Isomman kanssa olisi mukava tehdä kaikenlaisia juttuja mutta pienempi haraa joka asiassa vastaan, eli väliin jää monet kivat jutut missä aikuinenkin viihtyisi. Ja täytyy kai sekin mainita että ero on jo tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole paljon muuta elämässä, onhan se helppoa.
Samaa mieltä. Meitä on kuitenkin niin moneksi. Jonkun mielestä sen yhdenkin kanssa on raskasta, ihan vaan siksi että se lapsi tarvitsee huomiota ja huolenpitoa ja hänet on otettava huomioon ihan kaikessa. Itse ei enää voi vapaasti mennä ja tehdä mitä huvittaa.
Yksin on kurjaa. Mulla ei oo sisaruksia enkä itse saanut kuin yhden. Olisin halunnut 3.
Kuules, lapsenvahteja on ja sukulaisetkin auttavat. Koen että elämässäni on paljon muutakin kuin lapsi. Ennen luulin itsekin, että elämä loppuu vauvan myötä. Nyt se tuntuu hassulta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos lapsi on kehitysvammainen tai muuten erityinen, jonka kanssa pitää käydä sairaalassa yms?
Viiden lapsen kanssa on rankkaa ja hauskaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen oli siis tarkoitettu vastaukseksi kommenttiin siitä, että jos ei ole paljon muuta elämää kuin lapsi. Minäkin toivoisin kyllä useampia lapsia, mutta taitaa olla myöhäistä.
Ap
Minä olisin varmaan halunnut enemmän lapsia. Mutta, kun jäin leskeksi raskausaikana, jäi raskausajata ja vauva-ajasta mielikuva todella synkästä ajanjaksosta, vaikka siis lapseni parasta ikinä olikin.
Mutta tuon pelon myötä hän jäi ainoaksi.
Toivon , että ei ole katkeroitunut ainokaisuudestaan, ainakin meillä on hyvin läheiset välit, nyt, kun on aikuinen. En sinällään ole itse kaivannut enempää lapsia, mutta tottakai mietityttää ( itselläni on 4 sisarusta) olisvatko sisarukset voineet jotenkin helpottaa elämäänsä, vaikka se nyt tällä hetkellä hyvältä vaikuttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ja ei. Helppoa, kun on vain se yksi lapsi, jonka asioista huolehtia, jota kuljettaa harrastuksiin, jonka koulunkäyntiä tukea, jonka kanssa viettää aikaa. Ja taas haastavaa, kun lapsella ei sitten ole "kaveria" omassa perheessä.
Asioissa on puolensa, mutta ei minua näin jälkikäteen sureta suuresti, vaikka perheeseemme ei tullutkaan kuin yksi lapsi (nyt jo 16v). Toki elämä olisi erilaista, en sano että parempaa tai huonompaa, jos lapsia olisikin vaikka kaksi.