Lue keskustelun säännöt.
Kenenkään alavatsa pehmeää taikinaa,
31.12.2013 |
vaikka synnytyksestä vuosia? Itse olen jo 37 v. ja viimeisestä synnytyksestä jo 12 vuotta. Silti mun alavatsa on täysin pehmeää, ryppyistä, tunnotonta, roikkuva taikinaa. Se on NIIN ÄLLÖTTÄVÄ!
Ei auta laihtuminen ja vatsalihaksetkin saan näkymään vain hieman alle navan.
Tuo häiritsee jo pukeutumista. Farkut ovat aina reisistä isoja, jos ne sopivat päälle. Jos taas reisille löytyy sopivat, niin vatsa pursuaa tosi pahasti. Tietynlaisia mekkoja ei voi käyttää, koska niissä alavatsa piirtyy kankaalle. Suorat housut ovat myös rumannäköisiä, uimapuvuista puhumattakaan.
Mä niin haluaisin leikkauttaa vatsani, mutta se kai tarvitsee vatsanahan kiristyksen, vatsalihaksien paikalleen laiton ja kenties rasvaimua. Tuollainen paketti maksaa niin paljon enkä mä ainakaan tunne ketään kauneusleikkauksessa ollutta, joten en voi kysyä suosituksiakaan ettei vatsasta tule vielä pahemman näköistä kuin ennen leikkausta. Jos siitä nyt on mitenkään mahdollista saada tän rumempaa.
Miten te kestätte kamalaa mahaanne?
Kommentit (3)
Mulla on myös raskausarpia reilusti navan yläpuolella. Mieshän tykkää mun vatsasta, tai en mä tiedä tykkääkö oikeasti, mutta niin tuo väittää ja rakastaa mua just tälläsenä kuin olen. Mä vain en rakasta itseäni, vaan tuntuu, että vuosi vuodelta tuo alkaa häiritsemään enemmän ja enemmän.
Olen oikeasti harkinnut jo lainan ottamista tai sitten alan säästämään ja kaikki lomarahat sun muut menee mun vatsaan, mutta näin äitinä se tuntuu aika epäreilulta muita kohtaan.
Mun ei tosiaan tarvitsisi kahta kertaa harkita, lähtisin vaikka heti leikkauttamaan vatsani, jos mulle olis ne rahat ja tietoa hyvästä lääkäristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla. Lapsi on syntynyt sektiolla miltei 5vuotta sitten. Arpia on kyljestä kylkeen ja ylhäältä alas asti. Jos laihdutan itseni ihan tikuksi, jää silti löysä rengas alavatsalle. Ei ole rahaa korjauttaa, enkä tiedä olisiko se autuaaksi tekevä asia? Arvet taitaa silti jäädä.
No jos asialle ei voi juuri mitään (ei rahaa/halua korjauttaa) niin kait sitä kannattaa yrittää opetella elämään sen taikinamahan kanssa.
Itsellä synnytyksestä yli 20 vuotta ja maha on ollut aina löllöä taikinaa. Raskausarvetkin ulottuvat reilusti yli navan. Rumahan se on, mutta ikinä ei ole kukaan siitä pahasti sanonut, nykyinen mieskin tuntuu olevan sinut sen kanssa, vaikkei varmasti ole hänenkään mielestä mikään unelmavatsa :)
Jos rahaa olisi, niin ehkä leikkauttaisin, ehkä en, ei tarvi miettiä kun ei ole sitä rahaa..