Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sitä parisuhdetta voisi ylläpitää?
31.12.2013 |
Lueskelin täältä taas näitä "mies haluaa erota" ja "miehellä toinen"-ketjuja ja rupesin miettimään, että jaetaanko tähän hyviä vinkkejä, miten sen parisuhteen voisi näin vaimona pitää mahd. hyvänä, että perhe pysyisi koossa ja rakkautta riittäisi? Kaikki vinkit ja hyvät tiedot tervetulleita :) yritetään tehdä onnellisia perheitä ja rakkaudentäyteisiä parisuhteita :)
Kommentit (23)
Mietin miten ihmeessä pitää kasassa suhde kun mies on haluton esim. Seksiin?? Oliskin niin helppoa jos sitä "jakamalla" kaikki korjaantuis. Eipä kiinnosta itsestään huolehtiminenkaan juuri kun sillä ei ole mitään vaikutusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 10:57"]
Oma kokemukseni: lähes 20 vuotta parisuhdetta takana, kolme lasta, taustalla normaali rankka pikkulapsivaihe.
Noin puoli vuotta sitten tajusin että kaikkea pikkukränää alkaa olla jatkuvasti. Seksiä aika vähän, joskus vain pari kertaa kuussa, vaikka mies selvästi olisi halunnut enemmän. Helliä tunteita vain seksin jälkeen päivä tai pari, sitten taas ärtymystä. Mulla halut lähes nolla.
1. Aloin taas ottaa tietoisesti aikaa miehen kanssa. Laitoin lapset mummolaan, menimme syömään ulos ja klubikeikalle. Kotona villiä seksiä. Maanantaina laitoin miehelle tekstarin töihin: vieläkin hymyilyttää se mahtava seksi eilen, otetaanko uusiksi? Olet ihana!
2. Puhuimme seksistä jä läheisyydestä, mies kertoi miten välillä masentaa kun en ole välittänyt. Kerroin, että sitten kun päästään asiaan, olen kyllä innolla mukana, mutta alkuun pääsy on aina sitä hankalampaa mitä pitempi tauko on takana. Sovimme sitten yhden viikonpäivän, jolloin taatusti aina kumpikin "saa". Oli mikä oli. Muutoinkin tietty aina jos huvittaa, mutta tuosta päivästä ei tingitä.
3. Aloin kotona ohimennen halata miestä, sipaista kevyesti tai kuiskata esim. kesken ruoanlaiton jotain nättiä tai vaikka tuhmaakin.
Tulos: Saan takaisin samanlaista kohtelua, mies hymyilee, ei enää äksyile eikä nalkuta. Käymme yhdessä harrastamassa ja olemme rakastuneet toistemme seuraan uudelleen. Lenkillä tulee juteltua kaikki maailman asiat ilman lapsia, ja kotiarki ei enää ahdista. Mies tuo perjantaisin kukkia töistä tullessaan, koska tietää että tykkään niistä. Halailemme ja nauramme taas.
Mun piti pakottaa itseni alkuun, mutta hellyyden tunne onkin muuttunut ihan aidoksi. Ja tosiaan sellaista kohtelua näköjään voi saada mitä toiselle antaa :)
[/quote]
Ymmärrän kyllä miksi miehesi rakastui sinuun uudelleen. Miehesi on onnekas, että sinä aloitit prosessin, vaikka se tuntui aluksi väkinäiseltä.
t. Mies
Olen ollut vasta kolmisen vuotta mieheni kanssa yhdessä, mutta huomaan että arki ottaa helposti otteen suhteessa. Täällä on tullutkin jo hyviä vinkkejä, mutta KUNNIOITUS! Jos riidellään, riidellään siitä asiasta, ei mennä henkilökohtaisuuksiin, ja sitten SOVITAAN. Aina.
Kun toista arvostaa ja asioista puhuu, on jo pitkällä. Ei tiuskita :)Tai jos tiuskitaan, kerrotaan sitten oikea syy vitutukseen.
1. Aloin taas ottaa tietoisesti aikaa miehen kanssa. Laitoin lapset mummolaan, menimme syömään ulos ja klubikeikalle. Kotona villiä seksiä. Maanantaina laitoin miehelle tekstarin töihin: vieläkin hymyilyttää se mahtava seksi eilen, otetaanko uusiksi? Olet ihana!
2. Puhuimme seksistä jä läheisyydestä, mies kertoi miten välillä masentaa kun en ole välittänyt. Kerroin, että sitten kun päästään asiaan, olen kyllä innolla mukana, mutta alkuun pääsy on aina sitä hankalampaa mitä pitempi tauko on takana. Sovimme sitten yhden viikonpäivän, jolloin taatusti aina kumpikin "saa". Oli mikä oli. Muutoinkin tietty aina jos huvittaa, mutta tuosta päivästä ei tingitä
Tuossa kolmonen on kiteyttänyt parisuhteen parantamisen miehen näkökulmasta. Siis suhteessa, jossa naisen ensimmäinen ja tärkein rakastaja on arki ja mies tulee jonotusnumerolla jossain kymmenennen kohdalla.
Tuota arjen hehkuttamista ja korostamista, verbaalista huomioimista ja pieniä huomionosoituksia, hellyyttä ilman seksiä ja puhumista puhumisen takia voidaan jatkaa vaikka maailman tappiin saakka. Mutta ne eivät yksin paranna parisuhdetta. Jos tuota "parisuhde tehdään pelkästään naisen ehdoilla eli jos seksi/erotiikka/fyysinen rakkaus ei kuulu kokonaispakkaukseen parisuhteen parantamiseksi niin tuohan vain pahentaa tilannetta.
1. Aloin taas ottaa tietoisesti aikaa miehen kanssa. Laitoin lapset mummolaan, menimme syömään ulos ja klubikeikalle. Kotona villiä seksiä. Maanantaina laitoin miehelle tekstarin töihin: vieläkin hymyilyttää se mahtava seksi eilen, otetaanko uusiksi? Olet ihana!
2. Puhuimme seksistä jä läheisyydestä, mies kertoi miten välillä masentaa kun en ole välittänyt. Kerroin, että sitten kun päästään asiaan, olen kyllä innolla mukana, mutta alkuun pääsy on aina sitä hankalampaa mitä pitempi tauko on takana. Sovimme sitten yhden viikonpäivän, jolloin taatusti aina kumpikin "saa". Oli mikä oli. Muutoinkin tietty aina jos huvittaa, mutta tuosta päivästä ei tingitä
Tuossa kolmonen on kiteyttänyt parisuhteen parantamisen miehen näkökulmasta. Siis suhteessa, jossa naisen ensimmäinen ja tärkein rakastaja on arki ja mies tulee jonotusnumerolla jossain kymmenennen kohdalla.
Tuota arjen hehkuttamista ja korostamista, verbaalista huomioimista ja pieniä huomionosoituksia, hellyyttä ilman seksiä ja puhumista puhumisen takia voidaan jatkaa vaikka maailman tappiin saakka. Mutta ne eivät yksin paranna parisuhdetta. Jos tuota "parisuhde tehdään pelkästään naisen ehdoilla eli jos seksi/erotiikka/fyysinen rakkaus ei kuulu kokonaispakkaukseen parisuhteen parantamiseksi niin tuohan vain pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 10:57"]
Oma kokemukseni: lähes 20 vuotta parisuhdetta takana, kolme lasta, taustalla normaali rankka pikkulapsivaihe.
Noin puoli vuotta sitten tajusin että kaikkea pikkukränää alkaa olla jatkuvasti. Seksiä aika vähän, joskus vain pari kertaa kuussa, vaikka mies selvästi olisi halunnut enemmän. Helliä tunteita vain seksin jälkeen päivä tai pari, sitten taas ärtymystä. Mulla halut lähes nolla.
1. Aloin taas ottaa tietoisesti aikaa miehen kanssa. Laitoin lapset mummolaan, menimme syömään ulos ja klubikeikalle. Kotona villiä seksiä. Maanantaina laitoin miehelle tekstarin töihin: vieläkin hymyilyttää se mahtava seksi eilen, otetaanko uusiksi? Olet ihana!
2. Puhuimme seksistä jä läheisyydestä, mies kertoi miten välillä masentaa kun en ole välittänyt. Kerroin, että sitten kun päästään asiaan, olen kyllä innolla mukana, mutta alkuun pääsy on aina sitä hankalampaa mitä pitempi tauko on takana. Sovimme sitten yhden viikonpäivän, jolloin taatusti aina kumpikin "saa". Oli mikä oli. Muutoinkin tietty aina jos huvittaa, mutta tuosta päivästä ei tingitä.
3. Aloin kotona ohimennen halata miestä, sipaista kevyesti tai kuiskata esim. kesken ruoanlaiton jotain nättiä tai vaikka tuhmaakin.
Tulos: Saan takaisin samanlaista kohtelua, mies hymyilee, ei enää äksyile eikä nalkuta. Käymme yhdessä harrastamassa ja olemme rakastuneet toistemme seuraan uudelleen. Lenkillä tulee juteltua kaikki maailman asiat ilman lapsia, ja kotiarki ei enää ahdista. Mies tuo perjantaisin kukkia töistä tullessaan, koska tietää että tykkään niistä. Halailemme ja nauramme taas.
Mun piti pakottaa itseni alkuun, mutta hellyyden tunne onkin muuttunut ihan aidoksi. Ja tosiaan sellaista kohtelua näköjään voi saada mitä toiselle antaa :)
[/quote]
Eli vierailija nro 2 totuus ei niin kaukana ollutkaan :) Eli kun antaa koko ajan eikä vaadi itselle mitään, niin mies on tosi tyytyväinen.
Tärkeintä on yhteys. Keskusteluyhteys ja fyysinen yhteys. Miehille fyysinen puoli on tärkeämpää kuin kukaan tuntemani nainen on koskaan vielä tajunnut. En tarkoita panemista, vaan sitä että miehen ja naisen roolit eivät ole kaveriroolit - ja että nainen ei torju miehen jokaista kosketusta lääppimisenä ja pillunvonkaamisena.
Usein parisuhde alkaa väljähtyä, kun kumppanin ottaa itsestään selvyytenä ja saavutettuna etuna. Keskustelut loppuvat ja alkaa arjen pyörittäminen. Se vituttaa molempia. Mies haluaa intohimoa ja nainen syvää yhteyttä ilman että he käsittävät että nämä asiat ovat tismalleen sama juttu heille molemmille.
Kannattaa puhua erosta ja pitää sitä mahdollisena, niin kumpikin ymmärtää että parisuhde ei elä itsekseen vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Kun aloin puhua erosta vaimokkeelle, suhteemme hyppäsi viitisen pykälää paremmaksi. Aloimme tehdä asioita, joita parisuhteelta halusimme ja jätimme asiat, jotka olisivat johtaneet eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 10:57"]
Oma kokemukseni: lähes 20 vuotta parisuhdetta takana, kolme lasta, taustalla normaali rankka pikkulapsivaihe.
Noin puoli vuotta sitten tajusin että kaikkea pikkukränää alkaa olla jatkuvasti. Seksiä aika vähän, joskus vain pari kertaa kuussa, vaikka mies selvästi olisi halunnut enemmän. Helliä tunteita vain seksin jälkeen päivä tai pari, sitten taas ärtymystä. Mulla halut lähes nolla.
1. Aloin taas ottaa tietoisesti aikaa miehen kanssa. Laitoin lapset mummolaan, menimme syömään ulos ja klubikeikalle. Kotona villiä seksiä. Maanantaina laitoin miehelle tekstarin töihin: vieläkin hymyilyttää se mahtava seksi eilen, otetaanko uusiksi? Olet ihana!
2. Puhuimme seksistä jä läheisyydestä, mies kertoi miten välillä masentaa kun en ole välittänyt. Kerroin, että sitten kun päästään asiaan, olen kyllä innolla mukana, mutta alkuun pääsy on aina sitä hankalampaa mitä pitempi tauko on takana. Sovimme sitten yhden viikonpäivän, jolloin taatusti aina kumpikin "saa". Oli mikä oli. Muutoinkin tietty aina jos huvittaa, mutta tuosta päivästä ei tingitä.
3. Aloin kotona ohimennen halata miestä, sipaista kevyesti tai kuiskata esim. kesken ruoanlaiton jotain nättiä tai vaikka tuhmaakin.
Tulos: Saan takaisin samanlaista kohtelua, mies hymyilee, ei enää äksyile eikä nalkuta. Käymme yhdessä harrastamassa ja olemme rakastuneet toistemme seuraan uudelleen. Lenkillä tulee juteltua kaikki maailman asiat ilman lapsia, ja kotiarki ei enää ahdista. Mies tuo perjantaisin kukkia töistä tullessaan, koska tietää että tykkään niistä. Halailemme ja nauramme taas.
Mun piti pakottaa itseni alkuun, mutta hellyyden tunne onkin muuttunut ihan aidoksi. Ja tosiaan sellaista kohtelua näköjään voi saada mitä toiselle antaa :)
[/quote]
Eli vierailija nro 2 totuus ei niin kaukana ollutkaan :) Eli kun antaa koko ajan eikä vaadi itselle mitään, niin mies on tosi tyytyväinen.
[/quote]
Mä kirjoitin tuon pitkän sepustuksen (nro 3) ja olen vastaajan kanssa samaa ja eri mieltä. Rakkaus ja hyvä olo ei ehkä synny vaatimalla. Miehenikään ei vaatinut multa mitään, vetäytyi vain ja oli ärtynyt. Kun tein itse aloitteen, nyt saan mieheltä juuri sen mitä toivoinkin: huomioimista, helliä sanoja, hymyjä, tunteen siitä että olen hänelle tärkein. Ja hyvää seksiä ;)
Ihanaa uutta vuotta kaikkiin parisuhteisiin! Olkaa toisillenne hyviä, vaikka toinen ei sitä "ansaitsisikaan" juuri sillä hetkellä. Se hyvä tulee todennäköisesti sulle takaisin ja molemmat voittavat.
Jaa-a. Minä tein juuri tuota kolmen kohdan listaa. Seksiäkin oli. En ottanut miestä itsestäänselvyytenä. Mutta niin vain mies rakastui työkaveriin... Ero tuli 21 v jälkeen...
en tänä päivänäkään tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Mies löysi syvemmän henkisen yhteyden toisen naisen kanssa. Sitä eivät hipaisut ja arkinen keskusteluyhteys riittäneet kumoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up
Uuden vuoden kunniaksi tähän voi laittaa, millä tavalla aiot vuonna 2014 ylääpitää ja parantaa parisuhdettasi.
1. puhun nätisti, en nalkuta.
2. Kyselen mieheni työpäivästä/harrastuksista enemmän, osoitan olevani kiinnostunut hänen päivästään ja mielipiteistään.
3. yritän järjestää enemmän yhteistä kahdenkeskistä aikaa (mikä ei ole helppoa, 3 pientä lasta ja ainut amma anoppi, joka suostuu ammaksi vain jos mieheni kysyy..ja silloinkin vain lähinnä miehen omiin menoihin..)
4. En pura omaa työväsymystäni/stressiä mieheeni, eihän hän ole siihen syyllinen.
-ketjun ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän - kuten koko muuhunkin elämään - sopii hyvin tämä vanha viisaus: synnyimme tänne palvelemaan, emme palveltaviksi.
Kukin käsittäköön tämän asian omalla tavallaan.
-Ime munaa aamuin illoin -Anna persettä aina -Tuo kalja -Siivoo ja tee ruokaa -Älä nalkuta ja viä parempi ois kun olisitkokonaan hiljaa - Älä kysele.........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos mieheltä kysytään niin pesä auki yötä päivää. Sehän se tuntuu miehille tärkeintä olevan.
Oma kokemukseni: lähes 20 vuotta parisuhdetta takana, kolme lasta, taustalla normaali rankka pikkulapsivaihe.
Noin puoli vuotta sitten tajusin että kaikkea pikkukränää alkaa olla jatkuvasti. Seksiä aika vähän, joskus vain pari kertaa kuussa, vaikka mies selvästi olisi halunnut enemmän. Helliä tunteita vain seksin jälkeen päivä tai pari, sitten taas ärtymystä. Mulla halut lähes nolla.
1. Aloin taas ottaa tietoisesti aikaa miehen kanssa. Laitoin lapset mummolaan, menimme syömään ulos ja klubikeikalle. Kotona villiä seksiä. Maanantaina laitoin miehelle tekstarin töihin: vieläkin hymyilyttää se mahtava seksi eilen, otetaanko uusiksi? Olet ihana!
2. Puhuimme seksistä jä läheisyydestä, mies kertoi miten välillä masentaa kun en ole välittänyt. Kerroin, että sitten kun päästään asiaan, olen kyllä innolla mukana, mutta alkuun pääsy on aina sitä hankalampaa mitä pitempi tauko on takana. Sovimme sitten yhden viikonpäivän, jolloin taatusti aina kumpikin "saa". Oli mikä oli. Muutoinkin tietty aina jos huvittaa, mutta tuosta päivästä ei tingitä.
3. Aloin kotona ohimennen halata miestä, sipaista kevyesti tai kuiskata esim. kesken ruoanlaiton jotain nättiä tai vaikka tuhmaakin.
Tulos: Saan takaisin samanlaista kohtelua, mies hymyilee, ei enää äksyile eikä nalkuta. Käymme yhdessä harrastamassa ja olemme rakastuneet toistemme seuraan uudelleen. Lenkillä tulee juteltua kaikki maailman asiat ilman lapsia, ja kotiarki ei enää ahdista. Mies tuo perjantaisin kukkia töistä tullessaan, koska tietää että tykkään niistä. Halailemme ja nauramme taas.
Mun piti pakottaa itseni alkuun, mutta hellyyden tunne onkin muuttunut ihan aidoksi. Ja tosiaan sellaista kohtelua näköjään voi saada mitä toiselle antaa :)
Kolmonen lisää: minun mieheni on osallistunut kodin pyörittämiseen hyvin eikä mitään muuta isompaa ongelmaa ole ollut kuin tuo pahantuulisuus ja molempien ärtymys. On ollut helppoa korjata sellaista, missä ei isoa vikaa ole ollut alun alkujaankaan.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 09:17"]No jos mieheltä kysytään niin pesä auki yötä päivää. Sehän se tuntuu miehille tärkeintä olevan.
[/quote]
Usko pois, ei se pesä siitä kulu! Harva mies menee yhteen vain naisen mukavan luonteen vuoksi; yleensä niitä on muitakin tarpeita ja odotuksia. Kun antaa niin saa!
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 09:17"]
No jos mieheltä kysytään niin pesä auki yötä päivää. Sehän se tuntuu miehille tärkeintä olevan.
[/quote]
Vähänpä miehiä tunnet. Taidat olla sinkku tai ainakin monta eroa läpi käynyt?
t:Mies
Kun aloin ihan tietoisesti tehdä asioita, joiden tiedän miellyttävän miestäni, olen samalla alkanut pitää itsestänikin enemmän. Olen nyt mielestäni viehättävämpi kuin ennen ja saan siitä paljon iloa. Vaatteet, kropan kehittäminen, ihonhoito, hiuksista huolehtiminen kiinnostavat taas niin kuin nuorena. Lapseni sanoi eilen: Äiti on niin kaunis! Ja mies vastasi: niin todellakin on!
Alue: Aihe vapaa
Jutelkaa joka päivä ihan tavallisista asioista. Mitä töihin kuuluu, millaisia hulluja tuli kaupungilla vastaan, kylläpä sillä yhdellä naisella oli omituisen värinen tukka, syötäisiinkö viikonloppuna lihakeittoa. Puheyhteyden ylläpitäminen arkisissa asioissa helpottaa myös vaikeammista asioista puhumista.
Olkaa lähellä toisianne. Koskekaa ohimennen vaikka vain olkapäälle. Nukkumaan mennessä köllötelkää hetki sylikkäin, vaikkei mitään seksiä olisikaan. Fyysinen läheisyys antaa tilaa myös henkiselle läheisyydelle.
Kysykää toistenne mielipidettä, oli sitten kyseessä kampaus, vaate, kesälomakohteen valinta, auto, ruohonleikkausvuoro tai lastenkasvatusperiaatteet.
Antakaa pahan tuulen puuskat anteeksi. Jokaisella on välillä huonoja päiviä, pää kipeä, huonosti nukuttu yö takana, paska päivä töissä tai muuta, minkä takia tulee sanottua kiukkuisesti toiselle, vaikkei toinen olisi lainkaan syypää pahaan tuuleen. Yhteiselämä vaatii joskus joustoa.
Ja kaikki tämä tietysti kummallekin puolisolle. Ei sovi se, että aina vain toinen joustaa ja juttelee ja koskettaa ja yrittää pitää yllä suhdetta. Jos välit ovat olleet jähmeät pitkän aikaa, toisen aloitteellisuus sulattaa ennen pitkää toisenkin.