Miten jaksatte talousvaikeuksista kärsivät?
Kommentit (10)
Joo. Te olette oikeasti talousvaikeuksissa. Ottaa päähän tuttavani, joka on pitkäaikaistyötön ja valittaa kaurapuuropäivistä jne. mutta osti rotukoiran jolle syöttää kermaviiliä ja ties mitä herkkuja. Ja yksinhuoltaja jaksaa vaan valittaa miten YHTEISKUNTA ei auta köyhiä. Ei minullakaan olisi varaa koiran eläinlääkärilaskuihin.
Pelkään jatkuvasti. Yritän pitää itseni kiireisenä (hyödyttömän puuhan parissa) etten ajattelisi asioita. Elämänhallinta lipsuu muutenkin kun raha-asiat painavat niin paljon, en esim. saa kirjaston kirjoja palautettua ajoissa. Lapsilla vielä kaikki ok, varmaan pian joudumme myymään kodin :/
Usein en jaksakaan. Yritämme pitää vaatimattomat kulissit pystyssä. Ainoana kannattelee rakkaus puolisoon ja lapsiin. Yritän tavata tuttavia, kaipa se on helpoin tapa hetkeksi paeta todellisuutta.
Häpeän elämäntilannettamme, kotiamme, omiavaatteitani jne. Lapset ovat usein ainut ylpeydenaihe. Pientä kohennusta on tilanteeseen tullut, muttavielä ei valoa vilku tunnelin päässä.
(Tilanteeseemme johti yrityksen konkurssi ja siitä aiheutuneet velat sekä totaallinen lamaantuminen. Kumpikaan ei koennut kunnolla toimimaan pariin vuoteen, ahdistus oli liian suuri. Möimme jopa rakkaan kotimme, jota kovin edelleen täällä kurjassa vuokrakodissamme ikävöin lähes päivittäin.)
3 jatkaa. Argh mitä kirjoitusvirheitä, kiitos tabletti :)
Pakko lasten vuoksi, joka päivä noustava ylös ja mentävä eteenpäin. Kaikki meni, kun mies sairastui vakavasti ja meilläkin firma meni alta.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 00:10"]
3 jatkaa. Argh mitä kirjoitusvirheitä, kiitos tabletti :)
[/quote]
onko tabletti ainoa tietokoneenne vai "pientä extraa"?
Huonosti. En kaipaa materiaa, oikeastaan inhoan kaikkea ylimääräistä tavaraa mutta se että joutuu miettimään miten seuraavan vuokran maksan, on voimille käyvää. Eniten rassaa salailu, yhdelle luottoystävälle olen kertonut mutta kukaan muu ei tiedä, etenkin omien vanhempien reaktio pelottaa liikaa enkä halua tuottaa heille huolta. Elämä lähti pahasti alamäkeen eron jälkeen ja siihen päälle ilmeisesti synnytyksen jälkeinen masennus ja yksinhuoltajaksi jääminen. Laskut kasaantui, otin pikavippejä viimehetkellä ettei luottotiedot menisi ym. jne...
No, nyt on jo kolmattakymmentä maksuhäiriömerkintää, ulosotossa ties kuinka paljon ja lisää menossa kun ei ole millä maksaa, mitään. Lapsella on kaikki tarvittava ja enempikin, kunhan itsellä pysyisi vaan pää kasassa. Toistaiseksi pystynyt tsemppaamaan ja itkut itketään vasta yöllä itsekseen. Mutta pitäisi varmaan hakea apua jostain, pelkään vaan että sekin prosessi on liian uuvuttava enkä jaksa pettyä taas kerran.
3:n jatkaa. Tabletti on käytettynä ostettu tutulta ja osissa makseltu :) Pientä extraa siis. Lähinnä itse käytän apuna opiskeluissa ja iltasurffailuun...
Olen elänyt sekä hyviä että huonoja aikoja. Yhden täydellisen herpaantumisen jälkeen luottotiedot olivat menneet ja häätö uhkasi. Silloin päätin laittaa talouden kuntoon. Otin toisen työn, raadoin vuoden ja pääsin kuiville hesaria jakamalla ja päivätyön avulla. Sen jälkeen olen mitoittanut elämisen tuloihin nähden. Eli aluksi hankin kaiken käytettynä, tein budjetteja ja ompelin ja korjasin. Tärkein oivallus oli se, että en antanut itseni ajatella rahaa kuin silloin, kun maksoin laskut ja tein seuraavan kuukauden budjetin. Rahan (rahattomuuden) ajattelu vie voimat.