Miksi joku HALUAA olla feissari?
Yksi harvoista positiivisista asioista Koronan ansiosta, on feissareiden määrän romahdus viime kesiin nähden. Esimerkiksi itse asun Kuopiossa ja kesällä 2019 feissareita pörräsi ympäri keskustaa samanaikaisesti. Ja kun itse vielä asun ydinkeskustassa, niin oli tosi ärsyttävää, että joka kerta kun lähden vaikka kauppaan, niin samalla reissulla jopa useita feissareita pysäytti minut. Ja kun feissareita on ollut jo vuosia, ja Kuopio ei ole mikään metropolikaupunki, että varmaan kaikilta asukkailta on kysytty kaikilta järjestöiltä, että haluaako joku ryhtyä kuukausilahjoittajaksi. Minä ainakin muistan, että kun vielä asuin Jyväskylässä vuonna 2006, niin silloin feissarit ilmestyivät katukuvaan. Eli tätä porukkaa on ollut kerjäämässä rahaa jo 14 vuoden ajan. Kuitenkin tällä viikolla olen kerran tullut pysäytetyksi feissarin toimesta ja toisen kerran nähnyt heitä keskustassa. Sikäli ristiriitaista, että kesällä, kun tartuntoja oli vähän, ei ollut feissareita ollenkaan, mutta nyt kun tartuntojen määrä on voimakkaassa nousussa, feissarit ilmestyvät katukuvaan uudelleen.
Mietin vaan, että miksi joku edes hakeutuu feissariksi? Johtuuko se siitä, että henkilö aidosti kannattaa järjestöä, jolle hakee kuukausilahjoittajia? Mun mielestä on muutenkin absurdia, että feissareille maksetaan tuntipalkkaa yli 10€/h siitä, että rekrytoivat kuukausilahjoittajia, kun minun mielestäni sen työn pitäisi perustua täysin vapaaehtoisuuteen ja maksaa vain matkakulut eli lähinnä paikallisliikenteen bussiliput ja vaikka yhdestä 4-5h vuorosta vaikka palkkioksi 10€ lahjakortti Hesburgeriin.
Kommentit (29)
Ööö..... Oisko se, että saisivat töitä ja hyödyllisiä merkintöjä cv:seen ja suosittelijoita?
Jos et tykkää feissareista, ei sinun tarvitse kiinnittää heihin huomiota!
Olemme ihmisiä mekin.
T: Punaisen ristin "feissari"
Vierailija kirjoitti:
Pikaruokaravintoloihin hän ei hakenut, mutta ei niihinkään mitenkään helppo ole päästä. .
Minä muutin opiskelemaan Stadiin vuonna 2007 ja silloin melkein kaikki halukkaat pääsivät töihin Mäkkäriin.
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikaruokaravintoloihin hän ei hakenut, mutta ei niihinkään mitenkään helppo ole päästä. .
Minä muutin opiskelemaan Stadiin vuonna 2007 ja silloin melkein kaikki halukkaat pääsivät töihin Mäkkäriin.
Moneen vuoteen ei ole enää päässyt.
Tunnen muutaman feissarin. Nehän vaan pokailee naisia siinä sivussa minkä kerkeävät. Varma pillunsaanti monta kertaa viikossa kun 8 tuntia päivässä harjoittavat paskan jauhantaa. Jos on hyvä myymään jotain paskatuotetta niin siinä samallahan sitä pippeliäänkin onnistuu helposti markkinoimaan.
Ja palkkakin on yli 5 tonnia kuussaa jos on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Ööö..... Oisko se, että saisivat töitä ja hyödyllisiä merkintöjä cv:seen ja suosittelijoita?
Jos et tykkää feissareista, ei sinun tarvitse kiinnittää heihin huomiota!Olemme ihmisiä mekin.
T: Punaisen ristin "feissari"
Häiriköiminen ei ole työtä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööö..... Oisko se, että saisivat töitä ja hyödyllisiä merkintöjä cv:seen ja suosittelijoita?
Jos et tykkää feissareista, ei sinun tarvitse kiinnittää heihin huomiota!Olemme ihmisiä mekin.
T: Punaisen ristin "feissari"
Häiriköiminen ei ole työtä
Punalappujen metsästys kelan tuilla ei ole myöskään töitä.
Oisko aika ryhdistäytyä?! Voitais vaikka huomenna ilmaseks hakee se sun pierun hajunen sohvas pois, niin ehkä saisit vähän motivaatiota!
Opiskeluaikoina tein feissarin hommia. Sitä työtä tehdään ihan samoista syistä kuin siivoojan, tarjoilijan, kaupan kassan tai puhelinmyyjän töitä. Minimaalinen prosentti tekee feissarin töitä pelkästä intohimosta järjestön toimintaan. Toki sellaisiakin ihmisiä on, mutta suurin osa on töissä jotta voisi syödä muutakin kuin makaronia. Jos parempaakaan työtä ei ole tarjolla niin ihminen hakeutuu feissariksi, tuskin se kenenkään unelmaduuni on.
Mun mutsi kertoi, että kerran kadulla eräs feissari sanoi hänelle, että hän alkoi tehdä tätä hommaa siksi kun hän ei saanut mitään muutakaan kesätyötä.
Ihan pääkaupunkiseudulla. Ei päässyt siivoushommissa edes haastatteluun. Pikaruokaravintoloihin hän ei hakenut, mutta ei niihinkään mitenkään helppo ole päästä. Joka tapauksessa hän lähetti kymmeniä (hyviä) työhakemuksia, mutta feissarin homma oli ainoa, johin hän pääsi.
Ei tässä ole kertomus pelkästään rahoista (meillä kotona sai kyllä asua ja syödä ilmaiseksi), vaan siitä, että oli isot paineet hankkia edes jotain työkokemusta, jotta ei olisi seuraavanakin kesänä yhtä surkeassa tilanteessa.