Mitä sinä kaipaat 1980-luvulta?

Yksi sana: rentous.

Muotia, hiustyylejä, nuoruutta.

En mitään, tai ehkä sitä huolettomuutta. Täytin 18 vuotta 1986, elämä lukiolaisena ei olisi voinut olla helpompaa. Kaikki oli kuitenkin ahdasmielisempää ja nurkkakuntalaisempaa kuin nykyään, ainakin Helsingissä oli näin. Turpaan sai 80-luvun alussa, jos näytti erilaiselta.

Savupalvimakkaraa.

Sitä että ei ollut mukana kulkevia puhelimia.

Tulevaa ysäriä.

Rentoutta minäkin. Verrattuna tähän kaksinaismoralismiin ja ahtauteen, joka tällä hetkellä vallitsee, -80 -luvulla oli rentoa, avaraa ja hauskaa!

Elin parasta nuoruuttani. Miehiä pörräsi ympärillä, bailattiin ja matkusteltiin. Oi kultainen nuoruus

Mun hiuksia!!

Lapsuutta. Mulla oli täydellinen lapsuus.

Vapaata seksiä, perämettissä ei oltu mitään tauteja keksitty vaan tytöillä oli pillerit. Saman illan aikana saattoi vähän komeempana päästä kolmeakin kyntämään :D

10. Sinähän melkoinen mahtisonni muu muu

Työtä ja yhteisöllisyyttä

Ystäviäni, joiden kanssa tiet ovat myöhemmin kulkeneet eri suuntiin, ja perheenjäseniä ja sukulaisia, jotka olivat silloin vielä elossa.

Miami Vicea. Hyvää musaa. Sitä, että pystyi vain valitsemaan minne menee töihin. Suomessa oli käytännössä täystyöllisyys silloin. 

Rauhallista työrytmiä, jolloin ajatukset pystyi jättämään työpaikalle eikä tarvinnut miettiä työasioita iltaisin tai viikonloppuisin. Ei pitänyt olla työnantajan tavoitettavissa 24/7.

Työpaikka, ystävät, sukulaiset.

Leevi and the leavingsiä

Ihmisiä, jotka ovat kuolleet tai muutoin poistuneet elämästäni...

äitiäni. R.i.p<3

Rentoutta, huolettomuutta, viattomuutta ja musiikkia. Sitä, että töitä oli tarjolla.