Lue keskustelun säännöt.
Olen vain niin loppu
08.10.2020 |
Olin töissä eräässä liikkeessä, ja pätkätyöläisenä sopimukseni katkesi viime keväänä koronaan. Talon "vakkareille" on aina ollut tapana uusia sopparit, ja minä olen yksi niistä vakiotyövoimaan kuuluvista.
Liike suljettiin kesäksi, ja kun se syksyllä avattiin uudestaan pääsivät kaikki muut työntekijät takaisin hommiin, mutta minut suljettiin ulkopuolelle. Puheluihin ei vastattu viikkoihin ja työnhakusähköpostiini sain todella nöyryyttävän vastauksen.
Nyt olen saanut selville että rekrytoija on ollut ihastunut minun lähimpään esimieheeni, ja ollut mustasukkainen siitä että tulin hänen kanssaan toimeen niin hyvin. Tämä on kuulemma syy siihen että minua ei enää taloon huolita, vaikka olen antanut sinne ison työpanoksen ja homma toimi.
Tuntuu siltä että kaikki tiet joita koetan mennä eteenpäin vain kaatuvat päälle. Miten selviän siitä epäuskosta tulevaisuutta kohtaan jonka kaikki tämä on tuonut? Tämä työpaikka oli viimeinen mahdollisuuteni olla ihminen ja osa yhteiskuntaa, ja tuntuu että kaikki on mennyt ja aina sama kakka toistuu uudestaan joka paikassa. Aina tapahtuu jotain mihin en itse pysty vaikuttamaan.
Kommentit (6)
Niin kuin edellinen, aloita alusta opiskele,saa uusia suhteita ja muuta. Tuolle kuviolle ei taida mitään olla mahdollisuutta, et voi tehdä asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeinen mahdollisuutesi olla ihminen...hohhoijaa. Ei mikään työpaikka ole noin tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen mahdollisuutesi olla ihminen...hohhoijaa. Ei mikään työpaikka ole noin tärkeä.
Ja kermaperse ankeuttaja iskee.. Kyynisen vihaajan voi olla vaikea ymmärtää, että jostain muusta voi oikeasti tuntua pahalta menettää työ. Etenkin epäreilusti. Joillekin se senhetkinen työ ainakin vaikuttaa olevan se ainut mitä on. En myöskään näinä aikoina suhtautuisi turhan kevyesti toisen hätään. Mene kivittämään lokkeja vai mitä sitten ikinä yleensä teetkin ja lopeta tuollainen.
Aapeelle lohduksi; monella muulla on samantyylinen tilanne ja ei auta kun uskoa tulevaan. Jotain ilmenee ja eiköhän karma tuon nilkin rekrytoijan poimi jossain vaiheessa.
Kiitos kaikille, oikeasti. Olen mennyt nokka pitkin maata tässä ja märehtinyt itseäni ja auttoi todella ajatella sitä mitä muuta tässä voisi tehdä. Ja ankeuttajalle haluan sanoa että kyllä, tämä oli paha paikka. Anteeksi etten pohjustanut sitä menneillä vastoinkäymisillä mutta ei kukaan jaksa lukea 30 vuoden tilintekoa. Ajattelin että tämä viimeisin sattumus riittäisi siihen että moni ymmärtää mistä on kyse, ja niin ymmärsikin. Kiitos oikeasti teille jotka vastailitte, enköhän minäkin jossain välissä kerää turpani maata kyntämästä. Nyt vain kävi kipiää.
AP
Voitko ruveta opiskelijaksi? Nyt nauti jokaisesta tukieurosta. Hemmottele itseäsi.