"Akateemisista taidoista" kiinnostuneiden ja varhainoppineiden lasten vanhemmat

Meillä ainakin ekaluokkalainen on vaan nauttinut, kun tehtävät ovat helppoja, eikä ole edes halunnut vaikeampia tehtäviä. Hulluahan se on, kun lukuläksynä on sanalistoja tai muutama rivi jostain tarinasta, kun tuo muuten lukee kokonaisia kirjoja, mutta ei tyttö ole valittanut.

Matematiikka on aika laaja kenttä. Geometriset piirtelyt ja paperitaittelut. Rakentelut legoilla, yms. sarjoilla sekä musiikki soittaen ja kuunnellen ovat matematiikkaa tukevia ja laajentavia taitoja. Miten on sosiaalisten taitojen ja empatiakyvyn laita? Entä tarinallisten leikkien leikkiminen, sujuuko? Entäs liikunnallisuus ja luonnosta nauttiminen?

Kiinnittäisin ensin huomiota näihin, eli en lähtisi tuossa iässä tukemaan yhtään kapeaa aihealuetta pelkästään esimerkiksi tehtäväkirjan muodossa, vaan laajentaisin lapsen valmiuksia erityisesti ikätason kannalta tärkeisiin suuntiin. Tuossa iässä on tärkeä touhuta vielä vanhemman kanssa, kokea yhdessä, oppia olemaan porukassa ja nauttimaan ikään kuuluvasta mielikuvituksen vapaudesta. Nyt jos näitä puolia ei ruoki, ei samanlaista otollista kautta niille asioille enää tule.

Eikös se ole vaan kiva, jos osaa jo perustaidot ja ei tarvitse stressata niistä. Varmasti opettaja osaa huomioida eritasoisia lapsia.

Joo, älä treenaa lasta, äläkä stressaa hänen edistyneisyydestään. Juuri eräs kokenut opettaja kertoi miten nämä akateemisesti valveutuneet lapset usein tasaantuvat ennemmin tai myöhemmin, osa on tietysti lahjakas koko kouluajan.

leikkikää, pelatkaa, anna lapsen olla lapsi. Minua ahdistaa vanhemmat jotka korostavat ja puhuvat jatkuvasti lapsensa koulutaidoista ym. Tämä saa aikaan suorituspaineita lapsille, eikä niitä usein haluta nähdä.

Meillä on lapselle hankittu omaa osaamista tukevia opuksia eli 5v laskee sujuvasti kolmannen luokan laskukirjan tehtäviä enkä koe, että teen jotain väärin. Ihan samalla tavalla kirjasta katsotaan perhosen muodonmuutosta toukasta perhoseksi enkä koe, että matematiikka olisi salassapidettävää.

Antaa akateemisesti valveutuneen lapsen tasaantua aikanaan, nyt hän saa täysillä nauttia oppimisen riemusta. Itse tasaannuin vasta tohtoriopintojen myötä 30v iässä.

Luin just aiheesta, että jos lapsi on tosi edellä, niin voi vaikuttaa siihen ettei opi oppimaan, kun ei tarvitse alussa ponnistella lainkaan.

Mutta en turhaan stressaisi. Kyllähän sitä kotikasvatuksessa voi innostaa lasta opiskelemaan sittenkin, kun tulee vaikeampia juttuja jotka vaatii pinnistelyä.

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

Mä en opettamalla opettanut. Vastasin lapsen kysymyksiin kyllä. Mutta en alkanut matematiikkaa erityisesti opettamaan.

Silti uskallan väittää, että esim. toisella luokalla ei oppinut koulussa yhtään uutta asiaa. Välillä sai motivointipuheita pitää, että poika koulussa viihtyi. Kolmannella tuli ensimmäinen vieras kieli ja muita lukuaineita, joista sai motivaatiota ja kouluilo palasi. Aina täydet pisteet tulee kokeista ja poika on iloinen viidesluokkalainen.

Eli harkitse kannattaako opettaa, ettei lapsi todella turhaudu siellä koulussa. Vastaa toki lapselle aina kun kysyy.

Suosittelen käsitöitä ja askartelua! Käsillä tekeminen edistää kakkea oppimista ja antaa iloa muutenkin.  Neulepuikot ja lankaa tai virkkuukoukku ja puuvillakudetta, kanavaneula, lankaa ja vohvelikangas jne.    Samalla lapsi oppii, ettei kaikkea voi osata heti ja nauttii oppimisestaan!

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:09"]

Miten koulun aloitus sujui? Rajoititteko vai tarjositteko materiaalia esim. matikkaan?

Meillä 5-vuotias lukee sujuvasti (oppi 4-veenä). Nyt matematiikka kiinnostaa paljon ja kirjoittaminen. Pitäisikö ostaa tehtäväkirjoja tms. vai antaa lapsen vain kysellä? Hallitsee sujuvasti peruspäässälaskuja Ym. eli varmaan oppisi muutakin. En halua aiemmin kouluun lasta, mutta miten siellä koulussa sitten jaksaa, jos taidot muita edellä?

[/quote]

Ei ole ainoa. Näitä suht. varhain lukemaan ja laskemaan oppivia lapsia on nykyään paljon ja silti kaikki kuvittelee, että se oma on ainoa. Itsellä lapsi luki kolmevuotiaana, osasi enkkua jo tosi paljon ja en edes muista miten laski, mutta matikassa on halinnut lähes lukioikään asti kaikki laskut etukäteen. En ole rajoittanut mitenkään ja kyllä tuo koulussa viihtyi, vaikka ehti kaikki matikan lisätehtävätkin tehdä tunnilla. Pulpettikirja ja -vihko oli käytössä sekä ope antoi välillä monisteita niille, jotka osasivat jo opetettavat asiat. Huomaa monikko. Poikani luokalla opettajansa mukaan puolet lukivat suht. sujuvasti 1. luokan alkaessa ja suurin osa kuulemma myös ymmärsi lukemansa. 

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:44"]

Luin just aiheesta, että jos lapsi on tosi edellä, niin voi vaikuttaa siihen ettei opi oppimaan, kun ei tarvitse alussa ponnistella lainkaan.

Mutta en turhaan stressaisi. Kyllähän sitä kotikasvatuksessa voi innostaa lasta opiskelemaan sittenkin, kun tulee vaikeampia juttuja jotka vaatii pinnistelyä.

[/quote]

Onhan se lapsi joutunut pinnistelemään, tosin vuosi pari ennen ikätovereitaan.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:48"]

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

[/quote]

Tuo on totta samoin kuin se, että jo eskarissa näkee, miten lapsi todennäköisesti tulee koulussa menestymään / kouluun suhtautumaan. Omat lapset ovat olleet näitä oppimisorientoituneita, joita eskarissa yritettiin puristaa tasapäistämisen nimissä samaan muottiin ADHD-lasten kanssa. Osaamista ei hyväksytty, sitä jopa halveksittiin, koska eskariopen mielestä lukutaitoinen lapsi on oppinut lukemaan väärin, joten siitä pitää rangaista. Ryhmäytyminen oli kaiken a ja o, mutta ekalle mennessä ryhmät hajotettiin ihan tarkoituksella, jotta ei muodostuisi klikkejä.

Nyt omat lapset on opiskelemassa omilla toivealoillaan, on kavereita ja kesätöitä. Ne eskariopen ihannoimat riekkujalapset on keskeyttäneet amiksen jo moneen kertaan, tytöillä on lapsi tai pari ja muutenkin ovat vielä erittäin kesken nuoruutensa kanssa.

Kiitos vastauksista. Meillä eletään aivan normaalia leikki-ikäisen elämää, lapsi on kotihoidossa. Lapsi rakastaa legoja, pulmapelejä tms."kehittävää" leikkiä. Luultavasti mennään eteenpäin kyselyjen mukaan, uskon herkkyyskausiin näissä asioissa. En kuitenkaan hanki erityisiä laskukirjoja vaikka niistäkin tykkäisi. Ajattelin jo aiemmin, että voisimme miettiä soittamista eskari-ikäisenä, niin saisi purettua oppimishaluaan sinne suuntaan. Mitä soitinta voisi kerrostalossa harjoitella? Kitara?

En itse osannut lukea ennen koulua, mutta opin hyvin nopeasti ja muistan turhautuneeni koulussa koko peruskouluajan. Siksi huolestuttaa että osataanko nykyään antaa taitotason mukaisia tehtäviä.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:34"]

Joo, älä treenaa lasta, äläkä stressaa hänen edistyneisyydestään. Juuri eräs kokenut opettaja kertoi miten nämä akateemisesti valveutuneet lapset usein tasaantuvat ennemmin tai myöhemmin, osa on tietysti lahjakas koko kouluajan.

[/quote]

Tässäkin voi tietysti olla monta puolta, mistä se mahdollinen taantuminen johtuu. Tietysti eiköhän kasvun eri vaiheissa voi mielenkiinnon kohteet muuttua ja miksei ihan kognitiiviset kyvyt hetkellisesti jäädä muiden haasteiden jalkoihin, eikä siinä mitään (ja olen samaa mieltä että turha ladata paineita lapselle etukäteen), mutta yhtä hyvin taantuminen voi johtua siitä ettei koulutus tue kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Suomalainen koulujärjestelmä ei pyrikään siihen, että lahjakkaat kehittyisivät nopeasti ja hyödyntäisivät kaiken potentiaalinsa, vaan tarkoitus on saada koko lössille kohtuulliset taidot ryhmäopetuksessa ja jos yksityisopetusta joku saa, niin ne heikoimmat, muut saa olla aika omillaan.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:05"]

Kiitos vastauksista. Meillä eletään aivan normaalia leikki-ikäisen elämää, lapsi on kotihoidossa. Lapsi rakastaa legoja, pulmapelejä tms."kehittävää" leikkiä. Luultavasti mennään eteenpäin kyselyjen mukaan, uskon herkkyyskausiin näissä asioissa. En kuitenkaan hanki erityisiä laskukirjoja vaikka niistäkin tykkäisi. Ajattelin jo aiemmin, että voisimme miettiä soittamista eskari-ikäisenä, niin saisi purettua oppimishaluaan sinne suuntaan. Mitä soitinta voisi kerrostalossa harjoitella? Kitara?

En itse osannut lukea ennen koulua, mutta opin hyvin nopeasti ja muistan turhautuneeni koulussa koko peruskouluajan. Siksi huolestuttaa että osataanko nykyään antaa taitotason mukaisia tehtäviä.

[/quote]

Nykyään mennään, kuten ennenkin, sen kultaisen keskitien mukaan. 20 % turhautuu, 20 % ei pysy mukana ja lopuille sopivaa. Itse luin nelivuotiaana ja mulle veljet opettivat matikkaa. Mutta en muista yhtään että olisi turhautunut. Oma luokkani oli kyllä poikkeus 70-luvulla, kun meitä oli useampikin, jotka osasimme lukea sujuvasti. Asia ratkaistiin niin, että meidät muutamat laitettiin 2. luokan tunneille ja sieltä tuli vaihtarina muutama sellainen, joilla oli oppimisvaikeuksia 1. luokalle kertaamaan. Meillä oli myös vanhat aapiset, joista saimme lukea loppupään juttuja ja tehdä niistä omia tarinoita. Openi keksi tämän ihan itse, ei siinä vanhemmat olleet mitään vaatimassa. Silloin ei muutenkaan taidettu mitään vanhempien lupia kysellä. Matikassa saimme edetä omaan tahtiin, mutta opetuksen aikana piti olla hiljaa ja kuunnella, peruste, että jokaisen pitää osata rauhoittua paikoilleen. Tässäkin me muutamat saimme vanhoja, jo käytöstä poistettuja kirjoja, joita saimme tehdä omaan tahtiin ja vastauskirjakin oli, josta saimme itse tarkistaa vastaukset. Näin siis 70-luvulla pienessä kirkonkylässä. Meitä oppilaita oli muistaakseni eka luokalla 29. 

Miksi et hanki laskukirjoja, jos lapsi niistä tykkäisi? Ei sinun tarvitse koulukirjoja hankkia, mutta kirjakaupoista löytyy hauskoja pulma- ja tehtäväkirjoja lapsille. Ei se niistä rikki mene, päin vastoin näin saat näytettyä, että arvostat lapsen kiinnostuksen kohteita. Netistä löytyy myös kivoja oppimispelejä, joiden parissa lapsesi saattaisi viihtyä, jos tahdotte jo tässä vaiheessa tutustuttaa hänet tietokoneisiin. Välttämätöntä se ei toki ole. Lapsen itsetuntoa kuitenkin tukee parhaiten se, että hän pääsee opettelemaan asioita silloin, kun hänellä on motivaatio parhaimmillaan siihen. Ja mitä sitten jos koulumatikassa joutuu turvautumaan lisätehtäviin? Hui kamalaa, tulevaisuushan siinä on piloilla! Tai sitten ehkä syntyy rakkaus sellaista ainetta kohtaan, joka tuntuu monille aiheuttavan ahdistusta.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:48"]

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

[/quote]

Tuo on totta samoin kuin se, että jo eskarissa näkee, miten lapsi todennäköisesti tulee koulussa menestymään / kouluun suhtautumaan. Omat lapset ovat olleet näitä oppimisorientoituneita, joita eskarissa yritettiin puristaa tasapäistämisen nimissä samaan muottiin ADHD-lasten kanssa. Osaamista ei hyväksytty, sitä jopa halveksittiin, koska eskariopen mielestä lukutaitoinen lapsi on oppinut lukemaan väärin, joten siitä pitää rangaista. Ryhmäytyminen oli kaiken a ja o, mutta ekalle mennessä ryhmät hajotettiin ihan tarkoituksella, jotta ei muodostuisi klikkejä.

Nyt omat lapset on opiskelemassa omilla toivealoillaan, on kavereita ja kesätöitä. Ne eskariopen ihannoimat riekkujalapset on keskeyttäneet amiksen jo moneen kertaan, tytöillä on lapsi tai pari ja muutenkin ovat vielä erittäin kesken nuoruutensa kanssa.

[/quote]

Vastenmielinen asenne sinulla. Kunpa ihmiset eivät olisi näin tietämättömiä ja julmia.

T. erityislapsen äiti

Tällaisia ei saisi koskaan kirjoitella AV:lla. Täällä hyökkää yleensä lähes poikkeuksetta 30 mammaa avautumaan, kuinka lapsesi ei todellakaan ole ainoa, ja melkein kaikki oppii 2-vuotiaana lukemaan ja viimeistään 5-vuotiaana derivoimaan, eikä sovi unohtaa oletusta, että jos on akateemisilta taidoilta lahjakas/edellä, niin on liikunnallisesti ja sosiaalisesti automaattisesti täysin jälkeen jäänyt. :-)

Meillä on poika, joka oppi nyt viisi vuotta täyttäessään lukemaan, ja rakastaa kaikkia ongelmanratkaisu- ja matikkapelejä, sekä rakentelee tekniikkalegoja, joissa on suositusikä 10-16 vuotta, on myös kohtuullinen numeroiden kanssa. Olemme tarjonneet lapselle paljon tekemistä ja haastetta näissä asioissa, mutta panostaneet myös liikunnallisuuteen, sekä sosiaalisiin taitoihin, jotka varsinkin on todella tärkeitä.

Emme kuitenkaan halua, että lapsi aloittaisi aikaisemmin koulun tai mitään sellaista, koska kouluun kuuluu niin paljon muutakin kuin lukeminen ja laskeminen. On tärkeää, että lapsi oppii istumaan hiljaa paikallaan, vaikka ei juuri sillä hetkellä olisikaan tekemistä, viittaamaan ja odottamaan omaa vuoroaan, ottamaan toisia huomioon jne. Jos teillä on jotain tablettia ja lapsi saa niitä rajoitetusti käyttää, niin ainakin iPadiin saa hyviä matikka- ja kirjainpelejä monen tasoisena! :-)

Minä olen hankkinut kaupoista erilaisia matematiikan ja kirjoituksen tehtäväkirjoja pelkästään sen tähden, että lapsen pitäisi oppia asiat silloin, kun lapsella on kiinnostus- ja herkkyyskausi niille. Emme estä lasta oppimasta kävelemään, hyppimään yms, jos lapsi kypsyisi näille taidoille mielestämme liian aikaisin. Samasta syystä myöskään noita akteemisia tai erilaisia kognitiivisia taitoja ei tulisi estää.

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 10:48"]

Mä en ymmärrä ajatusta siitä, että lapsi menee oppimisesta pilalle tai että pitäisi ensin oppia toimimaan ryhmässä ja vasta sitten oppia vaikka jotain akateemista ainetta. Tietynlainen lapsi kyllästyy, jos hän ei saa vastauksia ja kannustusta uteliaisuuteen. Lisäksi on todettu, että keskimäärin hyvin kielellisten kehittyneiden lasten ja heikompien lasten välinen ero ei niinkään tasoitu, vaan pysyy edelleen suurena kouluvuosien kuluessa.

Tytöillä on myös todettu kiitettävien kouluarvosanojen yhteys onnellisuuteen.

[/quote]

Tuo on totta samoin kuin se, että jo eskarissa näkee, miten lapsi todennäköisesti tulee koulussa menestymään / kouluun suhtautumaan. Omat lapset ovat olleet näitä oppimisorientoituneita, joita eskarissa yritettiin puristaa tasapäistämisen nimissä samaan muottiin ADHD-lasten kanssa. Osaamista ei hyväksytty, sitä jopa halveksittiin, koska eskariopen mielestä lukutaitoinen lapsi on oppinut lukemaan väärin, joten siitä pitää rangaista. Ryhmäytyminen oli kaiken a ja o, mutta ekalle mennessä ryhmät hajotettiin ihan tarkoituksella, jotta ei muodostuisi klikkejä.

Nyt omat lapset on opiskelemassa omilla toivealoillaan, on kavereita ja kesätöitä. Ne eskariopen ihannoimat riekkujalapset on keskeyttäneet amiksen jo moneen kertaan, tytöillä on lapsi tai pari ja muutenkin ovat vielä erittäin kesken nuoruutensa kanssa.

[/quote]

Vastenmielinen asenne sinulla. Kunpa ihmiset eivät olisi näin tietämättömiä ja julmia.

T. erityislapsen äiti

[/quote]

Suomalainen koululaitos ja eskari lähtevät siitä, että elämä keskittyy niihin diagnoosilapsiin eikä suinkaan siihen, että fiksut saisivat edetä omaan tahtiinsa. Tasapäistäminen tehdään aina alimpaan mahdolliseen tasoon, jolloin osaava, oppiva ja motivoitunut nähdään ongelmana ja ADHD-lapsi on se standardi, johon tähdätään.