Ihailetko pro-ana-tyttöjen tahdonvoimaa?

True dat

Ei se ole tahdonvoimaa. Se on sairautta. En ihaile sairautta, vaan toivon, että sairas ihminen hakee apua, sillä sitä on tarjolla.

Minkä puolesta ne on? Anaalin?

Kun suuntais ennemmin sen "tahdonvoimansa" vaikka neurokirurgiks opiskelemalla..."omg,en kestä olla alemmin koulutettu/huonosti palkattu-pakko pänttää lisää etten olis näin wt"

Miksi "ihailisin" sairaita eli itseään kuoliaaksi nälkiinnyttäviä tyttöjä?

En, vaan säälin tyttöparkoja, ja toivon että he saavat apua.

En, koska on väärin tehdä itseään kohtaan väärin. Samalla kun käyttäytyy itsetuhoisesti, tekee myös läheisensä surullisiksi.

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 22:29"]

Ei se ole tahdonvoimaa. Se on sairautta. En ihaile sairautta, vaan toivon, että sairas ihminen hakee apua, sillä sitä on tarjolla.

[/quote]

Nimenomaan näin. Kun on läheltä paria anorektikkoa seurannut niin on käynyt harvinaisen selväksi ettei kyse ole mistään tahdonvoimasta vaan sairaasta mielestä.

En ihaile. Ei se ole tahdonvoimaa, vaan sairautta. Tahdonvoimaa vaatii selättää syömishäiriö, muuttaa elämäntapansa, treenata itsensä hyvään kuntoon, voittaa ja muuttaa haitalliset ajatusmallit.

En. Ennemminkin ihailen niitä, jotka treenaavat itsensä hyvään kuntoon terveellisesti ja jaksavat siinä sivussa pyörittää normaalia arkea. Siinä on jotain haastettakin.

En. Tänäänkin olen hyvällä omalla tunnolla vetänyt Subissa leivän, kotona suklaata ja vielä pari kourallista pähkinöitä. Huomenna jatkuu taas arki ja järkevä, terveellinen syöminen, mun elämä ei herkkupäivään kaadu. Tai edes kahteen. Siinä ei ole kyse tahdonvoimasta vaan elämästä nauttimisesta ja omasta päätöksestä.

Ihailetko myös kylmäverisiä murhaajia koska he pystyvät pitämään tunteet kurissa pistäessään jonkun kylmäksi? Ihailtavaa on nimittäin sekin, että pystyy tekemään jotain vakaalla kädellä eikä mene pasmat sekaisin heikolla hetkellä.

Huoh, miksi kukaan haluaisi ihailla ketään oikeati heikkoa ihmisrauniota jolla on mennyt ajatusmaailma pois raiteiltaan ja mielenterveys ei toimi?

Pakkomielteellä on harvinaisen vähän tekemistä tahdonvoiman kanssa.

Syömättömyyteen pystyvät, mutta sairauden vuoksi voimavarat eivät riitä moneen muuhun arkielämän toimintoon kuten töissä käyntiin tai opiskeluun. Tsempiksi en sitä kutsuisi vaan sairaudeksi.

Miksi ihailisin mielenterveysongelmaa? Vähän kuin kisaisi siitä, että kuka on skitsoin tai pakko-oireisin! Anorektikot usein kuolee, jää lapsettomiksi tai laitetaan sairaalan pakkohoito-osastolle. Mitä hienoa siinä voisi olla?

Pro-anailu tulee yhteiskunnalle kalliiksi työikäisten sairauslomina, kuntoutustukina, eläkkeinä, hoitoina... Toki sairaiden tulee hoitoa saada, mutta en ymmärrä sairauteen yllyttämistä tai sairauden ihannointia.

Kaikki tuntemani anorektikot ovat nuorena invalidisoituneet osteoporoosin vuoksi. Jos on anorektikko kriittisimmässä iässä murkkuna, luut eivät lujitu tarpeeksi. Ihan karmeaa, eikä sellaiseen pidä kannustaa ketään tai ihailla. Päinvastoin. Jos joku dokaa itseltään terveyden, pitääkö sitäkin ihailla?

Ihailen yhtä paljon kuin vaikkapa harhaisten tahdonvoimaa uskoa ääniin, joita kuulevat päässään.

Vaikka ennuste näyttää viime aikoinamilloin? parantuneen, laihuushäiriö kuuluu edelleen ennusteeltaan vakavimpiin mielenterveyshäiriöihin.[27] Sairaalahoitoon päätyneistä anoreksiapotilaista noin 70 prosenttia pääsee hoidon jälkeen syömishäiriöoireistaan, mutta pitkien seurantatutkimusten mukaan vain puolet toipuu täysin. Noin neljännes oireilee ajoittain edelleen ja loppujen oireilu on niin vaikeaa, että tapauksiin liittyy vuosikymmentä kohden ainakin 5 prosentin kuolleisuus. Puolet näistä kuolemista johtuu itsemurhista ja puolet on seurausta nälkiintymisestä.[25]

Mielestäni on sairasta ihailla sairuutta..