Iskeekö teille koskaan ahdistus, kun alatte miettiä avaruutta?

Hieman joo en pidä ajatkusesta että alienit saapuisivat maahan, suomeen änkeää jo nyt tänne kuulumatonta ihmiskuonaa

Nuorempana se pyörrytti vähän. Nelikymppisenä ei ahdista juuri, vaan innostaa. Kaikessa on sittenkin järkeä.

Katos tää video ap. Meillä ei ole mitään hätää kun olemme vain pieni hiukkanen jättiläisten vieressä. Kukaan ei edes huomaa meitä. :)

Ap mulla on ihan samat ajatukset ja alkaa ahdistaa kun oikein miettii loputonta avaruutta :/

Kyllä ahdistaa jos alkaa oikein ajattelemaan. Me ollaan niin pieniä ja mitättömiä luonnonvoimien armoilla tällä kivipallolla keskellä suurta tuntematonta. Jotenkin turhauttaa, kun tajuaa aivojen käsityskyvyn rajat, eikä kukaan voi vastata kysymykseen, että mistä tässä kaikessa on kysymys...

Vierailija kirjoitti:

Ap mulla on ihan samat ajatukset ja alkaa ahdistaa kun oikein miettii loputonta avaruutta :/

Ja sit mietin myös jos yhtäkkiä maan vetovoima lakkaisikin ..miten kävisi? 

Kun käy avaruudessa, tulee tunne, kuin se olisi vieras olio. Alien.

Zinc

Joka ympäröi meitä ..

Ei. Tulee vapauden tunne!

MInua ei ahdista vaan nimenomaan helpottaa, että itse on vain mitätön murunen jostain äärettömän suuresta.

Älkää miettikö koko asiaa. Se kun on niin massiivinen, ettei pienen ihmisen käsityskyky pysty hahmottamaan ja ymmärtämään koko asiaa. Siksi ei moista kannata miettiä ja aiheutta itselleen ahdistusta tai traumoja.

Hieman pistää miettimään kaiken "loppu", eli universumin lämpökuolema. Suunnattoman suunnaton ajanjakso pelkkää hiipumista. Ihmissivilisaatio - ja kaikki vastaavat ehkä -  on lyhyt pieru tähän verrattuna.

"10^40 vuoden kuluttua maailmankaikkeudessa on jäljellä vain mustia aukkoja ja tähtien jäänteitä. Auringon kokoisen mustan aukon katoamisessa kestää noin 2×10^66 vuotta. Kuitenkin pienemmät mustat aukot yhdistyvät luultavasti supermassiivisiin mustiin aukkoihin, joiden katoamisessa kestää huomattavasti kauemmin. 10^11 Auringon massaisen supermassiivisen mustan aukon katoamisessa kestää noin 2×10^99 vuotta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeuden_l%C3%A4mp%C3%B6kuolema

Ei ahdista, mutta välillä tulee huikaiseva olo äärettömyyden äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää miettikö koko asiaa. Se kun on niin massiivinen, ettei pienen ihmisen käsityskyky pysty hahmottamaan ja ymmärtämään koko asiaa. Siksi ei moista kannata miettiä ja aiheutta itselleen ahdistusta tai traumoja.

Mä ainakin väkisinkin mietin välillä. Onkohan olemassa yhtään ihmistä, joka ei miettisi tuollaisia välillä? No on tietty paljon uskovaisia, joille kaikki on ”selvää pässinlihaa”. Mutta mielelläni minä ateistina ja tiedeihmisenä mietin syntyjä syviä, koska vaikka se ahdistaakin, on se myös äärimmäisen kiehtovaa.

Mietin monesti avaruutta ja katson youtubesta aiheesta videoitakin. Lapsena muistan jonkun illan ja yön kun oli vaikea nukahtaa kun äärettömyyden suuruus ahdisti. Nykyään vain helpottaa kun miettii miten vähän omalla elämällä loppujen lopuksi on merkitystä ja miten se ei haittaa suuressa kaavassa mitään jos välillä mokaa.

Avaruus on äärellinen, mutta rajaton. Kuulostaa oudolta, mutta noiden sanojen ero on valtava, kuin avaruus.

Ajattelemalla se aukeaa, kuin avaruus.

Vierailija kirjoitti:

Hieman pistää miettimään kaiken "loppu", eli universumin lämpökuolema. Suunnattoman suunnaton ajanjakso pelkkää hiipumista. Ihmissivilisaatio - ja kaikki vastaavat ehkä -  on lyhyt pieru tähän verrattuna.

"10^40 vuoden kuluttua maailmankaikkeudessa on jäljellä vain mustia aukkoja ja tähtien jäänteitä. Auringon kokoisen mustan aukon katoamisessa kestää noin 2×10^66 vuotta. Kuitenkin pienemmät mustat aukot yhdistyvät luultavasti supermassiivisiin mustiin aukkoihin, joiden katoamisessa kestää huomattavasti kauemmin. 10^11 Auringon massaisen supermassiivisen mustan aukon katoamisessa kestää noin 2×10^99 vuotta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeuden_l%C3%A4mp%C3%B6kuolema

Juu, ja mustien aukkojen luhistuttua maailmankaikkeudesta on lopulta jäljellä enää muutama yksinäinen fotoni. Muutama vuosi sitten tuo tuntui aika lohduttomalta ajatukselta. Toki emme ole enää tilannetta siinä vaiheessa todistamassa.

Ääretön avaruus ei ahdista, enemmän ahdistaa se, miten vähän tiedämme maailmankaikkeudesta ja sen ihmeistä. Mielestäni avaruustutkimukseen tulisi budjetoida huomattavasti nykyistä enemmän rahaa. Ihmiset ja kansakunnat vain tappelevat ja sotivat keskenään tällä pallolla, omassa kuplassaan, kun tutkittavaa olisi vaikka kuinka! Sen pitäisi olla kaikille yhteinen asia.

Voitaisiin jo ruveta miettimään, minne ihmiskunta täältä muuttaa, kun maapallon luonnonvarat on käytetty loppuun (aika nopeasti voi olla jo tilanne ns. päällä tällä vauhdilla), tai viimeistään siinä vaiheessa, kun aurinko räjähtää ja maapallo sen mukana.

Mulla on outoja ajatuksia välillä, kuten että jos en olisi syntynyt tähän maailmaan, en tietäisi tästä kaikesta mitään. Onko siis mahdollista, että on olemassa muitakin todellisuuksia, joihin on mahdollista syntyä?

Tulee ihana ja vapaa olo.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tulee vapauden tunne!

Näin juuri. Omat ongelmat ovat mitättömiä kaikkeuden edessä. Tosin niin on ihan kaikki muukin maan päällä. 

Olimme tähtikirkkaana talvi-iltana maalla tätini luona, lähdössä kotiin. Autolle kävellessämme 4v lapseni katsoi taivaalle, ja hihkaisi riemusta: "Täällä näkee avaruuteen asti!"