70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Lasipallo ruusuineen on ranskalainen ja nimeltään Rosario. Googlettamalla selviää, että tunnetaan maailmalla laajalti ja hinta liikkuu parissa-kolmessa kympissä. Kyllä se vielä meilläkin nousee arvoonsa, kunhan vanhempiensa kuolinpesiä tyhjentävät ovat ehtineet hävittää niistä suurimman osan.
Vierailija kirjoitti:
Hääkimppu kuivattu, ja litistetty sellaisen kuvun alle. Tästä tehty sitten taulu. Nätti.
Morsiuskimpputaulut oli muotia joskus 2000-luvun alkupuolella ainakin, koska itsellenikin sellaisen teetin omasta kimpustani. Ei ole kyllä ollut koskaan seinällä. Useilla samaan aikaan vihityillä ystävillä ja tuttavilla oli myös näitä kimpputauluja. 70-/80-luvulla en kyllä nähnyt kellään.
Onks ne taulut mainittu missä pikkuisia nauloja joiden ympäri kiedottu eri värisiä lankoja ja niistä kuvio? Muoviruusut, ravintolasta varastettu. Hauen leukaluita kiinnitetty taustalevyyn. Täytetyt linnut.
Mua jotenkin viehättä 70-80-luvun sävyt ja rumankaunis muotoilu. Onneks mamman kuolinpesästä sain haalittua ihania röpelölasisineitä ja muuta. Ei tullut kilpailua, eli muut sukulaiset ilmeisesti pitivät rumina🤷🏼♀️
Matkamuistoesineet on munkin mielestä rumia. Poronkarvatontut, flamenco-nuket, pienet taulut/lautaset/snapsilasit joissa lukee kohdemaa tms.
Ja oliko sellaiset ristikkoiset, neliön malliset, puiset kattovalaisimet 80-lukua? Niistä tuli tosi tunkkaisen oloinen valaistus.
Vanhempani uusivat kotimme olohuoneen sisustuksen 80-luvun alkupuoliskolla tehdyn remontin jälkeen. Seiniä peittivät nyt vaaleanruskeaksi maalatut lastulevyt, katto oli lakattua mäntylautaa ja lattia lakattu lautalattia.
Mööpeleiksi hommattiin kolmen ja kahden istuttavat ruskeat ja korkeaselkänojaiset sohvat. Kaikki muut uudet kalusteet olivat vaaleaksi lakattua mäntyä: kaksi sohvapöytää, TV-taso, senkki, ruokapöydän tuolit ja iso liukuovikaappi. Katossa valaisivat loisteputki ja sellainen puinen kömpelö kattokruunu. Ja seinällä tietysti puinen kömpelö lampetti. Kovin oli siis mäntyistä. Joku vanha perintömööpeli oli unohtunut joukkoon, kuten ruokapöytä, seinäkello ja jotain tauluja ja ryijy. Seinällä oli myös jotain aikansa posliinitauluja. Niin ja hieno pöytälamppu balleriinan kuvalla. Mitään pikkuesineitä ei tainnut olla, koska niille ei ollut mitään hyllyä tms.
Nykyään ne kaikki 80-luvulla hommatut kalusteet ovat joko hajonneet tai dumpattu jonnekin vintille kaikenlaisen rojun säilytyspaikaksi. Vanhat perintökalut vain porskuttavat edelleen :D
Lapin mökiltä voisi löytyä jotain, tosin aikansa tuotteita nämäkin. Seinillä täytettyjä eläimiä kuten riekko ja kärppä.
Muistan myös kun jotkut sukulaiset tuonne tekivät mattoja karkkipapereista.
Onko ne oranssit kauriit mainittu jo? Ne jossa on äitikauris ja sitten toisinaan pari vasaa kiinni ketjussa siihen äitiin? Irtonaisinakin niitä muistaakseni on. Äitikauris seisoo ja ne vasat makaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai kamala. Muistan näitä kammotuksia.
- puhelinpöytä ja liina. Meillä oli hieno samettinen, jossa kullitettu virkkuureuna. Vihreä puhelin.
- kirjahyllyssä matkamuistonukkeja ja tietosanakirjan 12 osaa.
- kaislatapetti, korkkimatto ja puuvillakankaasta ommeltu seinätasku keittiössä.
Iso muutos tapahtui 80-luvun alussa. Tummat huonekalut vaihtuivat koivun värisiksi. Tuli kotikuntosali, takkahuone, lattialämmitys ja pastellit kylpyhuoneet. Musta ja harmaa sisustusväri.
- sisustusviuhkat, sulat ja höyhenet sekä posliiniesineet.
- korituolit ja lasipöydät
- muhkeat tikkipäiväpeitot
Noi muhkeat tikkipäiväpeitot olisi ihan kivat nykyäänkin, kunhan ne ei vain olisi väriltään sitä mitä ennen: tunkkaisen pastellit. Jostain syystä ne oli aina samean vaaleanpunaisia tai vaaleanvihreitä, ei missään nimessä puhtaan värisiä. Varsinkin tuo vaaleanpunainen, jota äitini rakasti, aina sellainen mummon alushameen väri. Ja mukana tietysti kaksi turhanpäiväistä littanaa koristetyynyä samasta kankaasta, röyhelöreunuksella. Näytti vanhalta jo uusina.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin viehättä 70-80-luvun sävyt ja rumankaunis muotoilu. Onneks mamman kuolinpesästä sain haalittua ihania röpelölasisineitä ja muuta. Ei tullut kilpailua, eli muut sukulaiset ilmeisesti pitivät rumina🤷🏼
Matkamuistoesineet on munkin mielestä rumia. Poronkarvatontut, flamenco-nuket, pienet taulut/lautaset/snapsilasit joissa lukee kohdemaa tms.
Ja oliko sellaiset ristikkoiset, neliön malliset, puiset kattovalaisimet 80-lukua? Niistä tuli tosi tunkkaisen oloinen valaistus.
Ja vekkivalaisin. Piti tehokkaasti valon siellä varjostimen sisällä. Mutta olihan hieno ja moderni. Valaisi siis vain kattoa omalta kohdaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Onks ne taulut mainittu missä pikkuisia nauloja joiden ympäri kiedottu eri värisiä lankoja ja niistä kuvio? Muoviruusut, ravintolasta varastettu. Hauen leukaluita kiinnitetty taustalevyyn. Täytetyt linnut.
Kauhistus. Tuon minäkin muistan, että ravintolasta piti edes kerran elämässään varastaa yksi olutlasi tai muu vastaava juttu. Sitten sitä pidettiin näytillä kirjahyllyssä.
Täytetyt eläimet on minusta kauhein koriste, mitä voi olla. Ne ei sovi mihinkään, ei mökille eikä mihinkään metsästysmajallekaan, ei minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Entä muistatteko sellaiset kansalaisopiston savipiirissä tehdyt soikion muotoiset punasavi-lätyskät joihin oli painettu kuivatuilla kasveilla kuvio. En muista poltettiinko se kasvikin siihen plättänään vai värjättiinkö kuvio tummalla lasitteella.
Noissa "taide-esineissä" oli reikä naulaa varten ja ne ripustettiin seinälle siten että, toinen tai peräti kolmas oli ylimpänä eri korkeuksilla.
Muuten, olen ihmetellyt noiden pikku taulujen tai hyllyjen sijoittelua, että ne ripustetaan viistoon eri korkeudelle.
Antaako se jotain lisäarvoa, kertokaa jos tiedätte.
Aaaa, se on taidetta!!!!
Eihän me juntteja olla, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980, asun vanhassa talossa, ja minusta mini tämän ketjun jutuista on hieno, ja minulla on monenlaista tässä ketjussa lueteltua. Rakastan maatuskoja, niitä on siinä tummassa, kolmiosaisessa, kirjahyllyssä, jonka perin isovanhemmiltani. On siinä kyllä kirjojakin. Sellainen tulivuorituikkualustakin minulla on. Käytän paljon mummoni tekemi räsymattoja, ja poppanaliinoja, ne on ihania. Haaveilen virkatusta sängynpeitteestä, en vai ole ehtinyt alkaa tekemään. Keittiön ikkunoissa on verhokapat, jos ikkunat olisivat tiensuuntaan, oliai myös salusiinit. Minusta se on ihan normaalia.
Tasot ovat täynnä kukkia. Ostin vaata kristallilampun kattoon, ja löysin kirppikseltä kauniin globeliinin seinälle. Raanuja olen katsellut sillä silmällä, löytyisikö mieleinen.
Seinälautasiakin minulla on, tosin väistyivät nyt seinältä joulukoristeiden tieltä.Käkikello oli pitkäaikainen haaveeni, ja ostin sellaisen. Rakastan sitä! Haaveilen myös kaappikellosta, sellaisesta lattiamallista, mutta en ole löytänyt kohtuuhintaista. Minulla on myös sellainen nurkkakaappi, sekä erilaisia pöytävalaisimia. Seinällä on pari taulua, suurissa raskaissa kultakehyksissä.
Länkipeili minulla on tottakai, sekin on yksi rakkaimmista esineistäni, sekin mummolan jäämistöä.Viimeaikoina silmääni on miellyttäneet nuo suuret, ruskehtavan lasiset rypyläkulhot, joista täällä puhuttiin myös.
Rakastan kirpputoreja, ja hankin oikeastaan kaiken sieltä. Kaikenlaista, mikä silmää miellyttää. Ja kieltämättä sitä kaikenlaista on aika paljon. En viihtyisi modernissa, tai minimalistisessa kodissa. Enkä valkoisessa, ei meillä ole yhtäkäään valkoista seinää, esimerkiksi, on puuta, tapettia ja värillistä maalia. Rakastan puolipaneeleita ja paneeleita yleensäkkin. Ihailin laapsena enoni seinällä olevaa hirvenpäätä.
Kasari on minun lapsuuttani, ja siksi niin nostalgista. Varmaan meillä on kaikkien muiden mielestä kamalaa.
Olet ihana mummu, ei kaikilla tarvitse olla samanlaista ja trendikästä.
Ja kaikki tulee jossain vaiheessa uudestaan muotiin.
Kaappikellon ei toivoisi tulevan koskaan muotiin siinä mielessä, että se sijoitettaisiin moderniin uustaloon. Kun se ei sovi kuin isoon honkapirttiin, sillä täytyy olla tilaa ja kavereita, eli vastaavia elementtejä ympärillään. On se sen verran hallitseva tavara.
Täytetty hirvenpää sarvineen seinällä.
Poronkarvainen peikonnäköinen pullopiilo Lapin tuliaisena.
Vierailija kirjoitti:
Rösöinen ruskeaksi sotkettu kolmikulmainen pullo johon liimattu pienen rokotiilenpäitä, pikkuisista simpukankuorista tehty lapsen sandaali jossa pois rapiseva teksti paikkakunnasta, lasiin valettu kaksi toisiaan tuijottavaa merihevosta, teräväkärkinen keinonahkasaapas johon voi laittaa kamman, yölamppu jossa pyörii maisema, kello jonka taulussa silmät katselevat milloin minnekin, nahkainen penkki jossa suuria kultaisia niittejä ja hapsuja (menee kasaan), puusta veistetty ukko jonka housut menee ylös ja alas kun päästä painaa ja on kai tarkoitus olla hävytön, mutta jotain osia puuttuu, peltiin paukuteltu kuva onkivasta papasta, muki josta kun yrittää juoda niin vaaleanpunaisen naisen rinnat alkavat heilumaan, tulitikuista koottu tuulimylly, täytetty sammakko jolla naulattu kirja kädessä, pitkulainen taulu jossa lapsi itkee vuolaasti patonki kainalossa, pilli jota kun puhaltaa, niin sen päällä pieni olento pyörähtelee, mehupilleistä tehty himmeli, pahkaan tehty pieni kitara, iso kullanvärinen muovinen seinäavain jossa ilmapuntari, kolikoista tehty kynttilänjalka, olkitonttu, mutta tässä vain muutamia koska en ole vielä ehtinyt käydä kaikkea läpi tavaraa on paljon.
Joutuuko laskemaan tiilenpäitä, kun en tiedä, mitä ovat krokotiilenpäät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rösöinen ruskeaksi sotkettu kolmikulmainen pullo johon liimattu pienen rokotiilenpäitä, pikkuisista simpukankuorista tehty lapsen sandaali jossa pois rapiseva teksti paikkakunnasta, lasiin valettu kaksi toisiaan tuijottavaa merihevosta, teräväkärkinen keinonahkasaapas johon voi laittaa kamman, yölamppu jossa pyörii maisema, kello jonka taulussa silmät katselevat milloin minnekin, nahkainen penkki jossa suuria kultaisia niittejä ja hapsuja (menee kasaan), puusta veistetty ukko jonka housut menee ylös ja alas kun päästä painaa ja on kai tarkoitus olla hävytön, mutta jotain osia puuttuu, peltiin paukuteltu kuva onkivasta papasta, muki josta kun yrittää juoda niin vaaleanpunaisen naisen rinnat alkavat heilumaan, tulitikuista koottu tuulimylly, täytetty sammakko jolla naulattu kirja kädessä, pitkulainen taulu jossa lapsi itkee vuolaasti patonki kainalossa, pilli jota kun puhaltaa, niin sen päällä pieni olento pyörähtelee, mehupilleistä tehty himmeli, pahkaan tehty pieni kitara, iso kullanvärinen muovinen seinäavain jossa ilmapuntari, kolikoista tehty kynttilänjalka, olkitonttu, mutta tässä vain muutamia koska en ole vielä ehtinyt käydä kaikkea läpi tavaraa on paljon.
Joutuuko laskemaan tiilenpäitä, kun en tiedä, mitä ovat krokotiilenpäät?
Sorry, rokotiilenpäitä
Olkihimmeli katossa roikkumassa
vanhakyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä vähän mutta noista tietosanakirjoista.. mummolassa oli se Otavan tietosanakirjasarja, mustat selkämykset kirjoissa. Niin vieläpähän muistan ulkoa sen miten ne oli aakkostettu😄A-celle, celli-gh, gi-jyrk, jyrs-kuur, kuus-mons, mont-pyra, pyre-soso, sost-tsc, tse-visc, vise-öö hakemisto.
Moniko muu on aikanaan tavaillut noita?
Meillä oli joku neliosainen 50-luvun Pieni Tietosanakirja ja muistan että yksi osa oli "Häihä-Lyypekki" jota usein tavailin.
Joku tietosanakirjasarja oli jaoteltu AH-IL-MR-SÖ.
Tällä mentiin.
A-böö, c-hal, ham-kao, kap-lum, lun-pop, por-suo, sup-ö
Kutsk, eli koululaisen uusi tietosanakirja osat 😄
Jostain syystä mieleeni on jäänyt poron turkilla päällystetyt pullopiilot. Nykyään ei onneksi tarvitse enää piilotella.
Joku tietosanakirjasarja oli jaoteltu AH-IL-MR-SÖ.
Tällä mentiin.