Lue keskustelun säännöt.
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Taistelevat metsot-seinävaate. Näen vieläkin painajaisia siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta Aalto-maljakot on aina olleet tosi rumia. Tiedän että moni arvostaa niitä, mutta itseä ne jotenkin ällöttää. En pidä pyöreistä tai kaarevista muodoista.
Peilipintaiset mobilet, jotka ripustettiin ikkunaan. Eivät erityisen rumia, mutta täysin turhia.
Vierailija kirjoitti:
Kukapa kehtaa tunnustaa (tää oli jo 80-lukua) ulkomaan tuliaisena h-vetin rumat seinälle laitettava jättiviuhkat!?[/quote
Vaikkapa opiskelijan kämpässä suuret viuhkat olivat ihan kiva sisustuselementti.
Ne sellaiset taulut, joissa on isopäinen lapsi, jolla on surullinen ilme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käpytaulut, maalattu spray-maalilla kirkuvan oranssiseksi tai esim. liilaksi.
Vierailija kirjoitti:
Hassuja kamoja ihmisillä. Perustin kotini 1970 eikä mulla ole ollut muita törkyjä kuin kirjahylly, joka on vieläkin, mutta täynnä kirjoja, eikä törkyä.
Lukeminen on parasta, mitä tiedän, enkä voi sietää kirjojen kuuntelemista tai näytöltä lukemista.
En ole koskaan ymmärtänyt tilpehöörin keräilyä.
Saat ketjun "Hyvän ihmisen palkinnon"! Se on meripihkanvärinen lasimaljakko! IIIIIIIIIIIIIK
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne sellaiset taulut, joissa on isopäinen lapsi, jolla on surullinen ilme.
Ihan kamalia.
Opiskeluaikainen kämppikseni olisi halunnut ripustaa sellaisen seinälle, mutta sain puhuttua hänet ympäri. En olisi kestänyt sitä taulua silmieni edessä joka päivä.
Taulun lapsella valui kyynel pitkin poskea ja se oli ostettu joltain torimyyjältä.
Meillä oli sukulainen joka teki erilaisia koriste-esineitä pahkasta.
Meillekin hän toi niitä tuliaisina aina kun kävi kylässä.
Äitini asetteli niitä kirjahyllyn päälle, vaikka ei edes tykännyt niistä. Ei vain kehdannut olla laittamatta niitä esille.
Joskus piilottelin niitä kaappiin, kun meille oli tulossa vieraita. Sieltä äiti nosti ne taas kirjahyllyn päälle ettei suvun pahkataiteilija vaan suutu, kun hänen tekeleensä eivät olekaan enää esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sukulainen joka teki erilaisia koriste-esineitä pahkasta.
Meillekin hän toi niitä tuliaisina aina kun kävi kylässä.
Äitini asetteli niitä kirjahyllyn päälle, vaikka ei edes tykännyt niistä. Ei vain kehdannut olla laittamatta niitä esille.
Joskus piilottelin niitä kaappiin, kun meille oli tulossa vieraita. Sieltä äiti nosti ne taas kirjahyllyn päälle ettei suvun pahkataiteilija vaan suutu, kun hänen tekeleensä eivät olekaan enää esillä.
Onneksi meidän suvussa ei ole yhtään pahkataiteilijaa. Olen aina syvästi inhonnut kaikkia pahkajuttuja, varsinkin pöytiä ja lamppuja. En voi ymmärtää, kuinka joku pitää niitä hienoina.
Paikallistaiteilijan maalaamat muotokuvat, joista ei tunnistanut keitä ne esittää.
Kerran jouduin noloon tilanteeseen.
Joltain kylän ikiomalta taiteilijalta oli tilattu muotokuva. Kysyin talon rouvalta ketä se esittää.
Sain tosi ärtyneen ja loukkaantuneen vastauksen: Etkö sinä tunne! Sehän olen minä!
En tuntenut, ei ollut näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paikallistaiteilijan maalaamat muotokuvat, joista ei tunnistanut keitä ne esittää.
Kerran jouduin noloon tilanteeseen.
Joltain kylän ikiomalta taiteilijalta oli tilattu muotokuva. Kysyin talon rouvalta ketä se esittää.
Sain tosi ärtyneen ja loukkaantuneen vastauksen: Etkö sinä tunne! Sehän olen minä!En tuntenut, ei ollut näköinen.
Minusta joskus joku valokuvassakin näyttää hieman toisenlaiselta kuin livenä tai videolla.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella kunnon demariperheellä oli puinen MAATUSKA. Mielellään jopa 8 nukkea sisäkkäin (se oli jo pro-malli) ja kyllä oli kaveri kateellinen kun sillä oli vain 5-osainen :)
Meillä on myös samanlainen maatuska mökillä-ja kepulaisia ollaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keramiikkainen, puunkuorta jäljittelevä röpelöinen kolpakko. Periin sen, vein kirpputorille myyntiin 50 sentillä, ja joku vielä kehtasi varastaa sen!
Naapurin miehellä oli erikoinen kynä, jota hän aina esitteli mielellään. Kynän varressa näkyi mieshahmo ja kun kynää käänteli, tippui tuolta mieheltä housut jalasta.
Lapsena meitä nauratti tuo tosi paljon ja joka kerta kun kävimme naapurissa, pyysimme taas näyttämään sitä kynää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun kahdeksankulmaiset astiastot. Kyllä oli rumat!
Nämähän ovat nyt trendikkäät. Meillä on mustat.
Octime. Hemmetin hyvän näköiset.
Vierailija kirjoitti:
Miksei monessa perheessä luettu niitä tietosanakirjoja? En ole itsekään lukenut kannesta kanteen, mutta kyllähän se usein tuli otettua hyllystä samoin kuin lääkärikirja ja Atlas-kartasto.
80-luvun kasvatti, Spectrum erittäin hyödyllinen koulussa ml. lukio. Samoin ZOO. Spectrumit olivat aika luetun näköiset ja hävitin ne tuossa 2000-luvun taitteessa (virhe!) olettaen että uusi vastaava vielä tulee. No. Factum tuli sittemmin tilalle.
Kodin läälärikirjasto 70-luvulta on edelleen käytössä ja toimi opiskelun tukena vielä tällä vuosituhannella.
Aloittaja mihin pyrit roska txt? Keksit tapoja mollata ihmisia ja se on Kieroutunutta pahaa.
Kaislatapettia ei taida löytyä paperisena. Valokuvatapetteina kyllä on.
En minä osannut rumana pitää lapsuudenkotieni sisustusta 70-80 -luvuilla, vaikka esim. olohuoneen sohvakalusto oli tummanruskeaa nahkaa, 70-luvulla taisi vanhemmat hankkia ne ja olivat 90-luvun alkuun asti.
70-luvulla asuttiin rivi- ja kerrostalossa, missä ainakin keittiökalusteet oli räikeän värisiä, rivarissa punaisia ja kerrostalossa keltaisia, niin rajuista väreistä en oikein pitänyt. Sitten 80-luvun alussa muutettiin omakotitaloon jossa oli hillityn vaaleanruskeita ja beigejä sävyjä, ne oli minusta tyylikkäitä.
Nyt asun itse rivitalossa, jossa maalatut seinät on kalsean valkoisia, listat harmaita, mutta onneksi edes lattia on vaaleanruskeaa muovimattoa. Olohuoneen tapetti on myös hieman vaaleanhailakanbeigen sävyinen.
Muistan sieltä 80-luvun ok-talosta, mulla oli semmoinen musta siilimäinen kynäteline joka oli ehkä vähän rumahko esine ja vieläkin tallessa on pari pientä koriste lasinorsua, ne on ihan nättejä 80-luvun koriste-esineitä.
Puhelinpöytäkin meillä oli, semmoista vaaleaa puuta, mutta sehän oli silloin ihan tarpeellinen käyttöesine.
Pari pelikonsolia on mulla jotka on 70-luvun designia, Conic TV-peli (Pong klooni) on valkoisella yläosalla ja tummanruskealla alaosalla, melko modernin näköinen itseasiassa, tuo mieleen 80-luvun Commodore 64 C -mallin. Toinen konsoli on Mattel Intellivision jonka tummanruskea väri ja puukuviolistoitus tekee aika vanhanaikaisen vaikutelman, vaikkakin teknisesti edellä aikaansa, mm. 16-bittinen prosessori vuonna 1979 julkaistussa konsolissa.
Joo nyt alkaa mennä aika kauas aiheen ohi :D