Lue keskustelun säännöt.
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Aamiaissetti. Epämääräisen muotoinen lautanen ja kuppi. Ei toiminut.
Oi, vieläkin toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hypnoottinen rumilus: Kupukello. Nuo pampulat pyörivät vuorotellen kumpaankin suuntaan.
Kuva ei näkyny enää, mutta taisi molemmat vanhempani saada kyseisenlaisen kellon 50 - vuotislahjaksi aikanaan 80-luvulla. Itsellä tuo ikä täyttymässä enkä vois kuvitellakaan sellaista lahjaa.
No, sitten kun vanhemmista aika jättää niin onhan niitä kaksi jaettavaksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiaissetti. Epämääräisen muotoinen lautanen ja kuppi. Ei toiminut.
Koriste-esine?
No ei ole niin nuukaa oliko koriste. Tuo nimittäin oli ruma! Paksua savea tjsp keramiikkaa, ja ruman ripulinruskea-tummanruskea värikombo!
Heh, meillä on noi käytössä edelleen joka päivä 😀. Kerman savi? Millä on läjä tummanruskeita ja lisäksi vaaleanruskeita joissa on jotain kukkatöherryksiä. Ah niin rumia mutta käytännöllisiä.
Saatiin häälahjaksi myös tummanruskeita kulhoja jotka laitoin muutamia vuosia sitten kipparille ja menivät salamannopeasti.
Meksin saatiin 90-luvulla häälähjaksi Kermansavea, osaa jopa toivoin. Vieläkin tallessa ja Aamiaissetti löytyy yhä ja toisinaan käytössäkin. En aio hävittää.
Saimme 70-luvun alkupuolella lahjaksi ylikoristeellisen kristallimaljaa jäljittelevän kestolasikulhon, joka oli väriltään kirkuvan kellanvihreä.
Se oli mauttomuuden huippu ja se jäikin vuosikausiksi keittiökaapin perälle käyttämättömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin kodissa samean vihreän kokolattiamaton päällä rukki. Silloin kadehdin - en enää 😅
Yhdessä sukulaisperheessä oli kaikkea täällä mainittua. Olohuoneen kruunasi sellainen tummanpunaisen pinkihtävä sohvasarja. Vaikea kuvailla sitä plyyssin väriä, mutta vinkeä oli. Ja kultakoristeinen kattokruunu, osmankäämit korkeissa pöntöissä, kirjahylly tummaa puuta, peilin varustettu baari osasto kirjahyllyssä..
Mutta se jännin asia. Kyseisen perheen mies oli pitemmän aikaa poissa, "matkoilla". Eli luultavasti vankilassa, työsiirtolassa tai jotain. Eihän sitä kerrottu, ainakaan lapsille. Kun hän tuli takaisin, kirjahyllyyn oli ilmestynyt näitä flamenco tanssija nukkeja. Ja selitys oli että hän oli ollut siis Espanjassa matkoilla. Lapsena olin ihan tohkeissani tästä, että joku voi lähteä aurinkoon lomalle kuukausiksi, enkä tajunnut että ei 80-luvulla oikeasti lähdetty kuukausiksi mihinkään matkoille, perheellinen portsari nyt ainakaan.
Selitin "Antin" Espanjan matkaa jollekin naapureille ihan täpinöissäni. Äitini valisti minua, että toisten asioista ei ole kohteliasta kertoa muille. Varmaan aikuiset tajusi mitä tollaset "matkat" olivat, vaikka todiste nuketkin löytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoja tauluja oli myös ne missä oli joku coctail-lasi, jossa kirkkaan vihreää nestettä ja siitä pyrähtämässä lentoon joku kyyhkynen. Näitä oli ihan sarjoja joissa kolme eri värisellä juomalla täytettyä vähän erilaista lasia.
Mulla oli just tuo kyyhky taulu ja joku toinen vastaava. Ne oli mun seinällä yksiösdäni kun aikanaan muutin kotoa pois. Oli kyllä hankittu jo sinne oman huoneen seinälle vanhempien luona asuessani.
Sittemmin muutin aviomieheni kanssa omakotitaloon jonne taulut seurasivat mukana, mutta eivät tainneet enää seinälle päästä, säilytin kuitenkin. Uskokaa tai älkää, mutta menivät vielä hyvin kirpparilla kaupaksi reilu kymmenen vuotta sitten. Oisko joku nostalgiahengessä ostanut.
Vierailija kirjoitti:
Hienoja tauluja oli myös ne missä oli joku coctail-lasi, jossa kirkkaan vihreää nestettä ja siitä pyrähtämässä lentoon joku kyyhkynen. Näitä oli ihan sarjoja joissa kolme eri värisellä juomalla täytettyä vähän erilaista lasia.
Mulla oli just tuo kyyhky taulu ja joku toinen vastaava. Ne oli mun seinällä yksiösdäni kun aikanaan muutin kotoa pois. Oli kyllä hankittu jo sinne oman huoneen seinälle vanhempien luona asuessani.
Sittemmin muutin aviomieheni kanssa omakotitaloon jonne taulut seurasivat mukana, mutta eivät tainneet enää seinälle päästä, säilytin kuitenkin. Uskokaa tai älkää, mutta menivät vielä hyvin kirpparilla kaupaksi reilu kymmenen vuotta sitten. Oisko joku nostalgiahengessä ostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Ei jumankavite, REPESIN! XD
Tämä on tähänastisin voittaja!
Tästä tulee etäisesti mieleen koronavirus.
Vierailija kirjoitti:
Stereot olivat kuuntelemisen lisäksi myös näyttämistä varten. 1970-luvulla oli levysoitin-viritin-kasettisoitin -ykdistelmiä ja jopa neljä kaiutinta. Kaikki puuviilulla päälystettyjä Asa tms. -merkkisiä.
1980-luvulla piti olla räkki (engl. rack) eli hylly, jossa erillisinä viritin, vahvistin, ajastin, kasettidekki, levysoitin ja myöhemmin myös CD-soitin.
Täydennys: 1980-luvulla oli sellainen kuvitelma, että erillislaitteet ovat aina parempia kuin yhdistelmät ja sen vuoksi saattoi olla erikseen vielä esi- ja päätevahvistin ja äänen sävyn säätöön ekvalisaattori. Kotiin koottiin näyttävä torni, jossa oli erillisinä laitteina
- vinyylilevysoitin
- viritin (siis radio)
- ajastin esim. radio-ohjelman C-kasetille nauhoitusta varten
- esivahvistin
- päätevahvistin
- kasettidekki C-kasettien soittamista ja tallentamista varten
- CD-soitin
Joissakin perheissä oli vielä 1970-luvun jälkeenkin Bang & Olufsenin design-stereot, mutta muuten yhdistelmiä väheksyttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni useimmat tässä ketjussa mainituista jutuista eivät ole mitenkään rumia, esim. seinäviuhkat, rukki, kahdeksankulmaiset astiat ja nuo stereohommat. En toki ole elänyt niiden kulta-aikana, joten niihin ei liity mitään tunnemuistoja.
Isomummon viimeisiä tavaroita jaettiin tuossa hiljattain, onhan kuolemasta vasta 21 vuotta. Sain kökösti tehdyn, violetti-tummanvihreäkirjavan muovisen tytön, jonka jalustassa lukee "Joku ajattelee sinua." Se on niin ruma, mutta pitäähän se säilyttää, koska joku äidin serkuista on sen aikanaan antanut isomummolle.
Meillä oli kotona helkkarin rumia kuparitauluja seinät puolillaan. Ne aiheetkin olivat tyyliä; äijäporukka juopottelee jossain metikössä, taustalla näkyi viinapannu.
Minulla on vieläkin jossain vintillä laavalamppu. Oranssi.
Oikein rikkaiksi kun heittäydyttiin hankittiin sellainen stereolaite, josta sai päistä irti ne kaiuttimet. Se oli mustanpuhuvan kirjahyllyn kunkku.
Kotonani tuota kupukelloa sanottiin vuosikelloksi, mahtaako olla oikea nimi sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aamiaissetti. Epämääräisen muotoinen lautanen ja kuppi. Ei toiminut.
Koriste-esine?
No ei ole niin nuukaa oliko koriste. Tuo nimittäin oli ruma! Paksua savea tjsp keramiikkaa, ja ruman ripulinruskea-tummanruskea värikombo!
Heh, meillä on noi käytössä edelleen joka päivä 😀. Kerman savi? Millä on läjä tummanruskeita ja lisäksi vaaleanruskeita joissa on jotain kukkatöherryksiä. Ah niin rumia mutta käytännöllisiä.
Saatiin häälahjaksi myös tummanruskeita kulhoja jotka laitoin muutamia vuosia sitten kipparille ja menivät salamannopeasti.
Meksin saatiin 90-luvulla häälähjaksi Kermansavea, osaa jopa toivoin. Vieläkin tallessa ja Aamiaissetti löytyy yhä ja toisinaan käytössäkin. En aio hävittää.
Me saatiin tuparilahjaksi aikoinaan 2kpl aamiaissettiä. Aivan turhia kapistuksia, jotka hävitinkin vähin äänin piakkoin.
No mutta NYT, näin vuosikymmeniä myöhemmin, kun haluaisin tassutella kesäaamuisin nauttimaan aamuleivän ja kahvin pihan perällä olevalle terassialueelle, on hiipinyt mieleen että olisipa kätevä sellainen aamiaissetti mihin kahvikuppi ottaa vähän kiinni, jolloin portaat olisi helppo kulkea pidellen kuppia JA lautasta vain yhdellä kädellä :D
En tiedä ovatko varsinaisesti rumia. Taitavat olla nykyään jo kovinta vintagea ja keräilyharvinaisuuksia - ns. ketjueläimet. Esimerkkinä bambi, johon ketjuilla kytkettynä kaksi vasaa. Sitten oli sellainen koira, jonka pää keikkui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun kahdeksankulmaiset astiastot. Kyllä oli rumat!
Jeba, kasarilla mustat.
Mulla on nuo mustat kulmikkaat jälkiruokakulhot edelleen käytössä, ovat mökillä kissojen vesikulhoina!
Meillä oli tauluja, joissa se kuvaosa kupertui niin, että sen maisemakuvan ja lasin väliin jäi tila, jossa oli esim. sammalta. Eräs meidän perhetuttava valmisti niitä ja ehkä siitä johtuen meillä niitä piisasi.
Kirjahyllyyn ei luultavasti muuten ollut riittänyt sitä krääsää, niin vanhemmat olivat panneet sinne lintuaiheiset suola- ja pippurisirottimet.
Jouluaikaan meillä oli täälläkin mainitut muovitulppaanit, joihin tuli valo. Niistä onneksi luovuttiin, kun äiti oli lukenut uutisen, että joku oli polttanut niillä talonsa.
Mutta muuten muovikukat olivat meidän perheessä ainakin niin kovassa huudossa, että kun isä joutui sairaalaan, vei äiti hänelle muovikukan. Hoitajakin oli kuulemma luullut sitä oikeaksi ja ihmetellyt (niin varmaan!) ja äiti oli ylpeä.
Toinen nykyään jo epäkorrekti esine, mutta varmasti myös keräilykohde - sellainen tupakkapöytä, jota kutsuttiin hiljaiseksi palvelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tauluja, joissa se kuvaosa kupertui niin, että sen maisemakuvan ja lasin väliin jäi tila, jossa oli esim. sammalta. Eräs meidän perhetuttava valmisti niitä ja ehkä siitä johtuen meillä niitä piisasi.
Kirjahyllyyn ei luultavasti muuten ollut riittänyt sitä krääsää, niin vanhemmat olivat panneet sinne lintuaiheiset suola- ja pippurisirottimet.
Jouluaikaan meillä oli täälläkin mainitut muovitulppaanit, joihin tuli valo. Niistä onneksi luovuttiin, kun äiti oli lukenut uutisen, että joku oli polttanut niillä talonsa.
Mutta muuten muovikukat olivat meidän perheessä ainakin niin kovassa huudossa, että kun isä joutui sairaalaan, vei äiti hänelle muovikukan. Hoitajakin oli kuulemma luullut sitä oikeaksi ja ihmetellyt (niin varmaan!) ja äiti oli ylpeä.
Muistan omistaneeni sellaisen "maan korvessa" enkelitaulun, jossa oli juuri lasipäällinen ja sisällä sammalta.
voi kun jostain saisikin....tulisi hieno talvivalo, kun valosarjan sisään ujuttaisi ja jotain valkoista kiiltonauhaa, siis joulukoristetta. Jollain tikulla asettelisi ne ja jotain muuta, mikä rei'ästä mahtuu.