Te joiden lapset ei asu enää kotona

Voi mikä kysymys! Ei mun elämä ole ennenkään ollut pelkästään lapsien ympärillä pyörimistä. Mulla on oma rakas puoliso, kiva työpaikka, hyviä ystäviä ja harrastuksia. Tekemistä ja elämää on vaikka muille jakaa. Olisipa kamala ajatuskin että oma elämä ja tekeminen loppuisi siihen kun lapset muuttaa pois.

2: Arvasin että joku vastaa näin.

Ainakin näin monen lapsen äitinä lapsiin kuluu paljon aikaa ja sitä omaa aikaa on sitten enemmän kun lapset muuttaa pois. Väkisinkin voi tulla vähän tyhjä olo.AP

Elin palstamammojen mielestä 20 vuotta lapsille eli he oikeasti määrittivät elämääni kuljetuksineen, harrastuksineen jne.  Nyt kotona on enää kuopus, muut muuttaneet omilleen. Koko ajan minulla on ollut työpaikka, joten en ole ollut kotiäitinä. Siksi jäljellä on työ ja harrastukset ja puoliso, aika paljon siis. Toki kotona on hiljaista, mutta toisaalta sitä osaa nyt nauttia siitä hiljaisuudesta.

Ymmärrän ajatuksesi ap, vaikka lapsi vielä pieni... Näitähän 2 riittää. Mutta sinunlaisellesi, ap, vaiheelle on maailmassa keksitty ihan nimikin: tyhjänpesänsyndrooma eli kun lapset lentävät pesistään. Se pitää monenlaista vaihetta sisällään, myös sitä tyhjyyttä. Itsekin varmaan siihen sarjaan tulevaisuudessa lukeutuvana, kuten suurin osa äideistä!

Meillä ei vielä tunnut tyhjältä, mutta on sielussa iso kolo jo. Omista lapsistani 1 on muuttanut pois (kauas) ja ikävöin häntä nyt neljän vuoden päästäkin ihan viikottain. Odotan ihan malttamattomasti loma-aikoja, jolloin tulee taas käymään. Ne päivät ovat ihania, tuntuu kuin lauma olisi koossa ja mieli lepää.

Miehen lapsista 2 on muualla; toinen asuu omillaan, toinen äidillään. Isosta porukastamme on siis poissa kolme lasta ja kyllä se tuntuu välillä tosi hiljaiselta. Emme ole oikein oppineet nauttimaan lisääntyneestä vapaa-ajasta. Istua tupeksimme kotona ja käymme urheilemassa yhdessä, mutta siinäpä se.

Kun nuorimmatkin lapset ovat aikanaan pois kotoa, olo on varmasti tyhjä. Olemme lapsirakkaita ihmisiä ja eläneet aina seitsemän lapsen kautta... seitsemän lapsemme eteen. Tulee olemaan kummallista ja surullistakin jäädä kaksin. Toivottavasti saamme lastenlapsia ja tulevat usein yökylään.

Minä olen alkanut harrastaa enemmän. Kansalaisopistoa, kuntosalilla kävin ennen kerran viikossa, nyt kolme kertaa ja lenkit on pitempiä,. Tietsikallakin tulee oltua enemmän. Ihan lukeminenkin on lisääntynyt ja kaikki sen sellainen.