Tunnekasvattajilta on unohtunut, että lapsillakin on sekä järki että tunteet
Ja näistä järki on etusijalla. Kaikkea lapsen käytöstä ei siis voi selittää jollain tunteella, tai tunteen hallinnalla, tunteeseen reagoimisella, tunteen "sanoittamisella" ym. ym. Ei siis kannata hurahtaa siihen tunnekasvatukseen ja kuvitella, että se on joku hopealuoti jolla korjataan kaikki ongelmat ja jonka johdosta entiset kasvatusaatteet joutavat romukoppaan.
Kommentit (2)
Ennen oli vapaa kasvatus, joka monin tavoin muistutti tätä tunnekasvatusta. Toki sillä erolla, että siihen ei liity tätä tunnejuttua ainakaan niin voimakkaasti.
Ammattikasvattajien keskuudessa vapaa kasvatus ei koskaan tullut laajemmin käyttöön. Toisin siis kuin tunnekasvatuksen tapauksessa, jota ajetaan johtoportaan toimesta työntekijöille kurkusta alas. Meno tunnekasvatuskoulutuksissa on samaa sarjaa kuin jossain vapaaseurakunnan iltamassa, missä ei paljoa evankelistan juttuja kyseenalaisteta.
Osittain samaa mieltä, kun olen aiheeseen liittyvää koulutusta käynyt. Tuntuu, että Suomessa vanhempien on vaikea kestää sitä, että säännöistä ja kielloista voi tulla lapselle paha mieli, mutta hän kyllä selviää siitä.
Yhdessä koulutuksessa oli ihan uskomattomia esimerkkejä, joissa kauheasti neuvoteltiin lapsen kanssa, vaikka olisi voinut todeta, että vanhempi tekee tästä nyt päätöksen ja kantaaa seuraukset (eli kestää lapsen harmin).