Nyt on niin paha mieli :(
Itkettää ja ahdistaa niin paljon, että kokoajan oksettaa.Mies, jota rakastan todella paljon, jätti.Miten tästä ikinä selviää? Miten osaisi ajatella jotain muuta?
Kommentit (16)
Ei mitään riitaa.Kai vaan kyllästyi, en tiedä. Ei suostu puhumaan :(
Kamala tunne.. itse koin lähes saman kaksii vuotta sitten viikko ennen joulua. Koko joulu meni itkien ja tuskaillen, tuntui, että en koskaan enää voi olla onnellinen. Päätin kuitenkin, että kun kevään ensimmäiset auringonsäteet lämmittävät, olen taas onnellinen ja niin siinä kävikin. Perhe ja ystävät olivat isossa asemasa siinä, että pääsin jaloilleni. Nyt elän elämäni onnellisinta
aikaa ja olen kasvanut paljon, selvittänyt mitä haluan elämältäni ja miten haluan itseäni kohdeltavan. Everything happens for a reason..
Kauanko olitte yhdessä? Minulel kävi samoin 6 vkoa sitten, enkä pääse yli millään.
8kk.ei pitkä aika, mutta olin niin onnellinen.
tsemppiä sinne! mulla sama tilanne ollut. oltiin yhdessä yli 10v ja nyt erosta 3kk. aika auttaa tuskaan ja ahdistukseen, kyllä sinä selviät ja elämä hymyilee sulle aloittaja. mulla joskus vielä vaikeita hetkiä, mutta jaloillani olen jo :)keksi itsellesi mukavaa tekemistä, hakeudu ihmisten seuraan ja puhu, puhu ja puhu... se auttoi minua, ettei jäänyt yksin.
kulunutta fraasia tarjoan, aika parantaa haavat. Se vain kestää oman aikansa. Itke niin paljon kun itkettää. huuda, raivoa ja puhu. Älä patouta tunteitasi. Varmasti kohta on jo parempi aika.
Olihan niitä merkkejä jo muutaman viikon.Minä olin aina se, joka otti yhteyttä, ei tullut enää luokseni yms.En vaan halunut uskoa, vaikka vaistosin jotain tämän tapaista.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 18:30"]
Ei mitään riitaa.Kai vaan kyllästyi, en tiedä. Ei suostu puhumaan :(
[/quote]
Ihmettelen vain tätä ajoitusta. Miksi juuri nyt joulupyhien aikaan? Onkohan miettinyt asiaa mielessään jo pidemmänkin aikaa? Olisi ihan reilua, että ihminen kertoisi toiselle syyn. Muuten sitä jää pohtimaan epätietoisena kaikenlaista. Yleensä - varsinkin jos on kysymyksessä nuori kaveri - syy on uusi ihastuminen johonkin toiseen. Silloin vastaukset ovat juuri sellaista väistelyä, ympäripyöreää seliseliä. Julma totuus on kuitenkin parempi kuin epätietoisuus.
Halauksia ja voimia sinulle! Kurjalta tuntuu, sillä minulla ollut myös vastaavalla tavalla surullinen joulu vuosia sitten. Yritä saada nukutuksi ja yritä saada syödyksi edes vähäsen. Minäkin neuvon kuten muutkin, että aika auttaa.
Tarvitseeko sinun mennä huomenna töihin vai voitko viettää aikaa leväten? Voisitko tai haluatko puhua asiasta ystäviesi kanssa?
(Itseäni auttoi liikunta, mutta sekin meni melkein toiseen ääripäähän, kun olin kaikki illat jumpassa tai kuntosalilla, ettei tarvinnut olla yhteisessä kodissa yksin. Hyvää oli kyllä keventyminen ja parempi kunto.)
Kiitos ihanista vastauksista! Ei tarvitse mennä töihin vielä.Toisaalta haluaisin mennä, olisi muuta ajateltavaa. :(
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 18:41"]
Olihan niitä merkkejä jo muutaman viikon.Minä olin aina se, joka otti yhteyttä, ei tullut enää luokseni yms.En vaan halunut uskoa, vaikka vaistosin jotain tämän tapaista.
[/quote]
Pahalta tuntuu vielä jonkin aikaa, mutta vähitellen alat keräämään palaset kokoon. Noin lyhyen suhteen aikana ei oikein opi tuntemaan toista pintaa syvemmältä. Se kaveri todennäköisesti kyllästyy varsin nopeasti (=etsii vielä itseään) eikä kykene sitoutumaan. Hän saattaa vasta keräillä "ihmissuhdekokemuksia" - siis on kypsymätön koltiainen vielä monessa mielessä. Aika monesti ne sällit tulevat vielä takaisinkin, kun itsekin tajuavat millainen ihminen sinä olit. Hän ei enää osannut arvostaa sinua ja lähti, mutta saattaa vielä tehdä u-käännöksen kun ymmärtää, mitä menetti.
Toivottavasti saat ajatuksesi jotenkin muuten irti asiasta, vaikket töihin lähdekään. Tosin luultavasti suru on vain koettava, jotta pääsee eteenpäin.
Joulu on todella kurja ajanhetki jätetylle ja oma taannoinen jouluni meni yksin. Olin tuolloin niin surkean epätoivoinen, että otin miehen vielä takaisin, kun hän halusikin jatkaa. Sitä kadun. Vajaa vuosi vielä sitten eteenpäin sinniteltiin, mutta olisi kyllä pitänyt tuon joulun aikaan jo uskoa. Kyselin syitä erohaluille, mutta eihän mies silloin halunnut olla rehellinen.
Vielä, älä ota miestä takaisin, vaikka hän vielä kääntäisikin kelkkansa.
(12)
Itket nyt kunnolla niin kauan, kun on lomaa. Sitten menet töihin ja itket vain kotona, töissä keskityt töihin. Siitä sitten päivä kerrallaan elämää eteenpäin. Viiden vuoden jälkeen vielä sattuu, mutta pystyt olemaan itkemättä. Kymmenen vuoden jälkeen on enää vähän haikea olo, kun ajattelet häntä, mutta ehkä silloin vierelläsi on jo joku toinen, erilainen mutta silti rakas.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:43"]
Itket nyt kunnolla niin kauan, kun on lomaa. Sitten menet töihin ja itket vain kotona, töissä keskityt töihin. Siitä sitten päivä kerrallaan elämää eteenpäin. Viiden vuoden jälkeen vielä sattuu, mutta pystyt olemaan itkemättä. Kymmenen vuoden jälkeen on enää vähän haikea olo, kun ajattelet häntä, mutta ehkä silloin vierelläsi on jo joku toinen, erilainen mutta silti rakas.
[/quote]
8 kk kuukautta kestäneen suhteen jälkeenkö pitäisi surkutella noin kauan? Ap hei, ei siinä niin pitkään mene.
Kuinka se nyt tämän hetken valitsi? Onko ollut riitaa tmv?