En pidä kummilapsestani :(.

Niin ja toivon että hän pääsisi nopeasti ripille, ei tarvitsisi muistaa enää lahjoilla. 

-Aloittaja-

Siis onko sellaisia tunteita, ettei pidä jostakusta?

Kyllä, kaikilla on sellaisia tunteita.

Sellaisia tunteita ettei pidä jostakusta, josta ihmiset olettavat sinun pitävän. 

Ei kaikista tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa tulee tulla toimeen.

Tässä tapauksessa täytyy vielä muistaa antaa armoa, koska kyseessä on vasta kasvava lapsi. Sekä uhma  vanhempia kohtaan on hyvin ominaista kasvaville nuorille.

Minäkään en noista rasavilleistä lapsista tykkää, tulee päänsärky metelistä. Ja olen huomannut, ettei moni tykkää, kun oma lapseni on ujo.

Täällä samat fiilikset tuttavan lapsista.Ei minkäänlaisia käytöstapoja ja eniten ärsyttää vanhemman lapsen (8v.tyttö) ahneus.Tunkee kahvipöytään vaikkei ole vielä kutsuttu,korkkaa kakut ja piirakat ja kasa

a lautaselleen 8 piparia kerrallaan.Esim lapseni rippijuhlissa  kävi tosiaan ottamassa ensimmäisenä kakkua jne...vanhemmat eivät ole moksiskaan.

Lapset kasvavat ja muuttuvat. Kummitädilleni astui elämään uusi mies kun olin 8. Aluksi tämä inhosi minua, keljuili jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, mm. kummitäti oli varannut jälkiruuaksi jäätelöt miehelle, kahdelle serkulle ja minulle. Mies söi kaksi enkä saanut mitään.

Nykyään ollaan tosi hyvissä väleissä, käydään mm. keikoilla ja heitetään läppää.

Kyllä siinä on yleensä kasvatuksessa mennyt jotain metsään jos lapsi on rasavilli.Vanhemmille supernanny apuun ja äkkiä ;)Tietysti jotkut ovat luonteeltaan vauhdikkaita,mutta siitä että alle 10-vuotias omaa huonot käytöstavat saa yleensä syyttää vanhempia!Eihän siitä kukaan tykkää että lapsi on hulttio ja takuulla jokainen pitää vastenmielisenä rumaa käyttäytymistä,mutta kaiken tuon alla on pieni poika kuitenkin.Jos nyt kuitenkin kummina jaksaisit tsempata poikaa ja osoittaa välittäväsi silloin kun tapaatte??Siinä perimmäinen kummiuden idea on.Ei lahjoissa,vaan välittämisessä ja rakastamisessa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:35"]Minäkään en noista rasavilleistä lapsista tykkää, tulee päänsärky metelistä. Ja olen huomannut, ettei moni tykkää, kun oma lapseni on ujo.

[/quote]

Joo.. sitten ei taas joku opettaja tms tykkää ujosta ku sisäänpäinkääntynyt tms. Eli kaikella puolensa.

Vihaan mieheni siskon penikoita! Ihan kauheita penikoita! Huh huh..

Joo munkin on vaikea tykätä kummipojasta, koska se aina tönii mun lasta, joka pelkää... Jos ei olis omaa, ni varmaan tykkäisin kummipojasta enemmän.

Mä pelkäsin melkein mun serkkua, vaikka se oli 5 vuotta mua nuorempi. kamala kakara, ainakin muita lapsia kohtaan. Sitten ylioppilasjuhlien en nähnyt varmaan 15 vuoteen ja sukujuhlissa esiintyi sitten komea, erittäin hyvinkäyttäytyvät, puhelias, vanhoja tätejä luontevasti auttava mies. tuli oikein hienon tyyppi räkänokasta.

Oma kummilapseni sai sotkea kerta toisensa jälkeen isompien sisarustensa Kinetic-pelin. Uudestaan, uudestaan. Somaa jatkumoa sille, kuinka hän on koko ikänsä saanut rikkoa palapelit, Barbie-leikit, Legot yms. Helvetin vastenmielinen diktaattori, jota vanhemmat sisarukset vihaavat - syystä. Ja huomion puutteesta ei ole kyse, koska hän on ainoa, joka perheessä huomiota saa.

Oletko viettänyt aikaa kahdestaan hänen kanssaan? Lapsi voi olla ihan rauhallinen kahden kesken tai mukavampi ainakin. Hän muuttuu joka tapauksessa. Kummina velvollisuutesi on rukoilla hänen puolestaan ja olla yhteydessä häneen, pyrkiä luomaan puheyhteys ja olla luotettava aikuinen. Kuvaamasi käytös voi johtua kasvatuksen ongelmista osittain.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 07:54"]Vihaan mieheni siskon penikoita! Ihan kauheita penikoita! Huh huh..

[/quote]

Joo mäkin vihaan mun penikoita, menevät aina jumiin jos lenkkeilee liian kovalla alustalla. Erikoista että jaksat noinkin paljon jonkun puolitutun penikoista välittää.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:53"]

Lapset kasvavat ja muuttuvat. Kummitädilleni astui elämään uusi mies kun olin 8. Aluksi tämä inhosi minua, keljuili jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, mm. kummitäti oli varannut jälkiruuaksi jäätelöt miehelle, kahdelle serkulle ja minulle. Mies söi kaksi enkä saanut mitään.

Nykyään ollaan tosi hyvissä väleissä, käydään mm. keikoilla ja heitetään läppää.

[/quote]

Hieman outo kommentti. Miksi tuo lause "lapset kasvavat ja muuttuvat", kun kuitenkin kerrot huonotaapaisesta aikuisesta? Vai tarkoitatko, että sinun piti muuttua nöyräksi lapseksi, joka mielistelee kummitädin uutta miestä, jotta saisi jäätelöäkin joskus? Miksi tätisi antoi hänen kohdella sinua noin?

Muistan kuinka olin n. 7v ja pääsin hiihtolenkille vanhemman serkkuni kanssa, joka sitten keksi pyytää naapurista kaverinsa mukaan. Kiukuttelin koko matkan koska olin toivonut omaa aikaa serkun kanssa ja sitten jäinkin ulkopuoliseksi. 

Olen tässä joulunpyhinä kauhistellut useaakin rsavilliä lasta. Tuntuu olevan muotia nykyään tuo tottelemattomuus. Onko normaalia esimerkiksi se että kolme vuotias potkii mummoaan ja mummo nauraa samoin kuin muutkin ympärillä olevat. Minusta potkiminen ei ole vitsikästä tai hauskaa koskaan.

Minäkään en pidä tuollaisista lapsista. En ymmärrä, miksei lapsista voisi olla pitämättä. Jatkuvastihan jotkut vanhemmat selittävät, miten lapsetkin ovat ihan oikeita ihmisiä... no, ihmisenä olemiseen valitettavasti kuuluu myös se, että oma käyttäytyminen saattaa ärsyttää muita.

Minäkin vihaan mieheni veljen pentua. 10v ja mamma pyyhkii vielä räänkin nokasta ja varmaan perseenkin. Ei mitään omatoimisuutta!