Anopin jouluviesti:

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:20"]

Mahtaa olla järkytys curling-perheelle, kun he eivät olekaa isoäidin mielestä maailman keskipiste.   : - D Voi itku, kun olette niin ikäviä ihmisiä, että mummeli ei kestä teidän "ihanaa" seuraanne edes yhtä aattoiltaa.

[/quote] Tähän kiteytyy koko av:n sielunmaisema! Häpeäisitte!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:36"]

Minulla ei ole anoppia, mutta kyllä on hävettävää luettavaa täällä! Uskomatonta kuinka sitä ahneena mietitään anopin omaisuutta ikään kuin se olisi teidän omaisuuttanne jo! Puhutaan perikunnista ikään kuin vain odottettaisiin, koska aika jättää. Ja soimataan ihmistä itsekkyydestä, kun käyttää varojaan keittiöremonttiin. Niin läpinäkyvää! Ja motiivi yhteisestä joulunvietosta on sekin vain peitetarina sille, että anopin velvollisuus on laittaa rahansa/ mahdollisesti pieni eläkkeensä teidän ruokkojenne loputtomiin tarpeisiin. Hävetkää!

[/quote]

Minä ainakin ymmärsin tämän niin, että appi ja anoppi ovat omistaneet talon puoliksi ja nyt anoppi omistaa puolet ja apen perikunta eli lapset puolet. Ja että anoppi on ottanut lainaa talo vakuutena maksaakseen keittiöremontin. 

Hei,

kysymyksesi on asiallinen. Älä välitä pöntöistä kommenteista.

Minulla tulee tuosta tilanteesta mieleen jokin psyykkinen sairaus. Esimerkiksi masennus tai ahdistuneisuushäiriö ovat sairauksia, jotka voivat hyvinkin puhjeta isossa elämänmuutoksessa, kuten puolison kuolema.

Riippuvuus (peli- tai muu) on myös sairaus eikä siitä pääse eroon ilman ammattiapua (varsinkaan ikäihminen). Himouskovaisuus voi sekin olla merkki mielen järkkymisestä. En tarkoita hengellisyyttä sinänsä, mutta hurmoshenkisyyteen ovat kuitenkin minusta taipuvaisempia mieleltään epävakaat.

Vaikea sanoa, eikä ketään voi diagnosoida yhden viestin perusteella, mutta minusta huolestuitte ihan syystä.

Vaan mitä tehdä asialle? Ehkä miehesi (sisaruksineen?) pitäisi tavata äitiä ilman lapsia ja jutella hänen tilanteestaan. Jos vaikuttaa siltä, että äiti tarvitsee ammattiapua, sitä on saatavilla. Ammattiapu on monessa tapauksessa tärkeämpää kuin perheenjäsenten apu. Perhe voi olla olemassa, mutta mielenterveyden ongelmien hoito kuuluu ammattilaisille. Tärkeää on myös puolisosi saada tukea, sillä oman vanhemmat ongelmat satuttavat aina myös aikuisia lapsia.

Kaikkea hyvää teidän koko perheelle!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:36"]

Minulla ei ole anoppia, mutta kyllä on hävettävää luettavaa täällä! Uskomatonta kuinka sitä ahneena mietitään anopin omaisuutta ikään kuin se olisi teidän omaisuuttanne jo! Puhutaan perikunnista ikään kuin vain odottettaisiin, koska aika jättää. Ja soimataan ihmistä itsekkyydestä, kun käyttää varojaan keittiöremonttiin. Niin läpinäkyvää! Ja motiivi yhteisestä joulunvietosta on sekin vain peitetarina sille, että anopin velvollisuus on laittaa rahansa/ mahdollisesti pieni eläkkeensä teidän ruokkojenne loputtomiin tarpeisiin. Hävetkää!

[/quote]

Minä ainakin ymmärsin tämän niin, että appi ja anoppi ovat omistaneet talon puoliksi ja nyt anoppi omistaa puolet ja apen perikunta eli lapset puolet. Ja että anoppi on ottanut lainaa talo vakuutena maksaakseen keittiöremontin. 

[/quote]

myös anopille kuuluu tuosta kuolleen miehensä osuudesta osuus: eli lapset eivät omista puolta kaikesta omaisuudesta, vaan ainoastaan puolet isänsä osasta, kuolleen puolisolle kuuluu puolet kaikesta + lisäksi puolet kuolleen miehen osuudesta...

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:29"]Hei,

kysymyksesi on asiallinen. Älä välitä pöntöistä kommenteista.

Minulla tulee tuosta tilanteesta mieleen jokin psyykkinen sairaus. Esimerkiksi masennus tai ahdistuneisuushäiriö ovat sairauksia, jotka voivat hyvinkin puhjeta isossa elämänmuutoksessa, kuten puolison kuolema.

Riippuvuus (peli- tai muu) on myös sairaus eikä siitä pääse eroon ilman ammattiapua (varsinkaan ikäihminen). Himouskovaisuus voi sekin olla merkki mielen järkkymisestä. En tarkoita hengellisyyttä sinänsä, mutta hurmoshenkisyyteen ovat kuitenkin minusta taipuvaisempia mieleltään epävakaat.

Vaikea sanoa, eikä ketään voi diagnosoida yhden viestin perusteella, mutta minusta huolestuitte ihan syystä.

Vaan mitä tehdä asialle? Ehkä miehesi (sisaruksineen?) pitäisi tavata äitiä ilman lapsia ja jutella hänen tilanteestaan. Jos vaikuttaa siltä, että äiti tarvitsee ammattiapua, sitä on saatavilla. Ammattiapu on monessa tapauksessa tärkeämpää kuin perheenjäsenten apu. Perhe voi olla olemassa, mutta mielenterveyden ongelmien hoito kuuluu ammattilaisille. Tärkeää on myös puolisosi saada tukea, sillä oman vanhemmat ongelmat satuttavat aina myös aikuisia lapsia.

Kaikkea hyvää teidän koko perheelle!

[/quote]

Eikö nyt oikeasti ihminen voi viettää jouluaan miten haluaa? Kyllähän hän on viestin laittanut. Viestiketjusta päätellen suvun suhteet ei muutenkaan ole olleet kovin läheiset. Ehkäpä silloin ihminen haluaa mieluummin viettää joulunsa toisenlaisessa seurassa.

Anopilla saattaa olla jonkinlainen henkinen sairaus tai ongelma.Ehkä paniikkihäiriö tai yleinen ahdistus omasta tilanteestaan...? Jonkinlaista kykenemättömyyttä elämänhallintaan olen tuosta ap:n kuvauksesta näkevinäni. Ehkä siksi on törsännyt rahaa niin ettei edes hautakiveen ole enää varaa, himouskovaisella henkilöllä!

Nyt mummo saattaa hävetä tilannettaan. Yrittää kenties välttää epämiellyttäviä tilanteita joissa voisi joutua tilille teoistaan...?

Mahdollisesti mummo on myös loukkaantunut jos olette arvostelleet keittiöremppaa ja hautakiven puutetta...  Ehkä kokee perheenne kiittämättömäksi ja kokee vastavuoroisuuden puuttuvan, ei jaksa enää vaivautua kun ette tekään niin tee.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 19:57"]

Mitä mieltä olette tällaisesta jouluviestistä, jonka saimme 23.12?

Taustatiedoksi: Meillä on 2 lasta, anopin ainoat lapsenlapset. Anoppi on leski. Tähän asti olemme aina tavanneet joulunpyhinä esim. tapanina vaihtelevasti meillä tai heillä kahvittelun tai ruoan merkeissä. Koskaan emme ole viettäneet aattoa yhdessä emmekä sitä ole odottaneetkaan. 

Viesti: 

"Hei. En voi ostaa nyt joululahjoja. Ostan tammikuussa, laittakaa lista. En ole jouluna kotona".

[/quote]

Miten paljon te nyt miehesi kanssa pelkäätte, että hän on sairastunut vakavasti?

57 vielä vastaa, että kyllä jokainen saa viettää joulua miten haluaa. Siitä ei ollut kai kysymys. Vaan siitä että anopin käytös kaikkinensa on alkanut huolestuttaa perhettä. Miksipä siitä ei voisi puhua asianosaisen kanssa?

Helpointahan olisi jättää ihminen yksin, mutta jos tuntee huolta, minusta kannattaa selvittää asiaa lisää.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2013 klo 21:29"]

Appi pitänyt anopin tiukassa nuhteessa suvun ja taoudenpidon suhteen ja anoppi on nyt ihan hunningolla. Mä olisin huolissani anopistani tuollaisen viestin jälkeen.

tai oletteko olleet huonosti tukena, kun appi kuoli?

[/quote]

Tämä on tosi monisyinen ja pitkä tarina. En ole missään vaiheessa sanonut, että lahjat olisivat NIIN tärkeitä. Itse asiassa yritin sanoa, että lahjoja on monenlaisia mm. ajan antaminen ja että ymmärrän rahapulan. Tiedän, että anopilla on ongelmia taloudellisen tilanteensa kanssa ja elää velaksi. Syynä tähän on se, että hän ei jotenkin osaa elää tulojensa mukaan vaan elää luotolla koko ajan ja pyytää meitä koko ajan allekirjoittamaan talon panttaus-papereita, että saisi lisää velkaa. 

Yritimme olla tukena kun appi kuoli, mutta meille se taisi lopulta olla suurempi asia kuin anopille. Tarjosimme apua, pyysimme jouluksi meille jne. mutta ei anoppi halunnut mitään. Ehdotimme, että lähdemme mukaan hautajaistoimistoon ja valitsemaan kiveä, mutta nämä ehdotukset tyrmättiin. 

Alunperin kyselin mielipidettä, miltä teistä tämä viesti em viesti kuulosti. Monet epäilivät sairastumista tai matkaa. En tiedä. Rahatilaneen vuoksi matka ei kuulosta uskottavalta. Ja kun tämän ihmisen hyvin tiedän, en oikein usko mihinkään. Valheita on ollut niin paljon. 

Joku kysyi, miksi anoppi ei kuulu jouluumme. En tiedä miten muut tapaatte sukulaisianne jouluna, mutta me olemme tavanneet osaa myös joulupäivänä ja tapanina, niin myös anoppia. Eli on kuulunut jouluperinteisiin, kuten jo aiemmin kirjoitin. 

Koimme anopin viestin loukkaavana. Edes jouluna ei halua tavata lapsenlapsiaan. Viesti tuli päivää ennen aattoa. Vaikutti siltä, että tulimme silloin mieleen, "ainiin!" ja sitten laitettiin viesti. Viime jouluna soitin itse aattona ja kysyin sopisiko minä päivänä nähdä jne. Nyt viesti tuli jo päivää ennen.

Helposti täällä kyllä kaikki on muuten miniän vikaa. Nopeasti moni käänsi vastaukset niin, että ei olla oltu kiitollisia, autettu, pyydetty jouluksi, tuettu jne. Asioissa on monia puolia, niin tässäkin. Mielestäni lapsien olisi ollut mukava tuntea myös toista puolta sukuaan. Miehellä ei ole muita lähisukulaisia. Kysymys ei ollut lahjoista. Anoppi oli se, joka lahjat nosti esiin, en minä. 

t. ap

[/quote]

Sinä olet todella säälittävä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:54"]57 vielä vastaa, että kyllä jokainen saa viettää joulua miten haluaa. Siitä ei ollut kai kysymys. Vaan siitä että anopin käytös kaikkinensa on alkanut huolestuttaa perhettä. Miksipä siitä ei voisi puhua asianosaisen kanssa?

Helpointahan olisi jättää ihminen yksin, mutta jos tuntee huolta, minusta kannattaa selvittää asiaa lisää.

[/quote]

Sen vuoksi onkin hämmentävää, ettei aloittaja ilmeisimmin ole ollut miehensä äitiin yhteydessä. Äkkiäkös sitä olisi soittanut ja toivottanut hyvät joulut hänelle. Nyt on arvailtu netissä, että kuinka tekstiviesti pitäisi tulkita.

myös anopille kuuluu tuosta kuolleen miehensä osuudesta osuus: eli lapset eivät omista puolta kaikesta omaisuudesta, vaan ainoastaan puolet isänsä osasta, kuolleen puolisolle kuuluu puolet kaikesta + lisäksi puolet kuolleen miehen osuudesta...

 
Höpsis. Puoliso ei peri, jos on rintaperillisiä. 

Tuo hoitamatonta masennusta ehdottava oli minusta myös hyvä havainto.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:18"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:36"]

Minulla ei ole anoppia, mutta kyllä on hävettävää luettavaa täällä! Uskomatonta kuinka sitä ahneena mietitään anopin omaisuutta ikään kuin se olisi teidän omaisuuttanne jo! Puhutaan perikunnista ikään kuin vain odottettaisiin, koska aika jättää. Ja soimataan ihmistä itsekkyydestä, kun käyttää varojaan keittiöremonttiin. Niin läpinäkyvää! Ja motiivi yhteisestä joulunvietosta on sekin vain peitetarina sille, että anopin velvollisuus on laittaa rahansa/ mahdollisesti pieni eläkkeensä teidän ruokkojenne loputtomiin tarpeisiin. Hävetkää!

[/quote]

Minä ainakin ymmärsin tämän niin, että appi ja anoppi ovat omistaneet talon puoliksi ja nyt anoppi omistaa puolet ja apen perikunta eli lapset puolet. Ja että anoppi on ottanut lainaa talo vakuutena maksaakseen keittiöremontin. 

[/quote]

Pointti meni ohi korkealta ja kolisten. Törkeää on siis tämä spekulointi anopin omaisuudesta, siitä kenelle se kuuluu tai se, että anoppi on automaatiolla sairastunut tai menettänyt järkensä, kun ei halua viettää rahanahneiden sukulaistensa kanssa joulua. Jopa anoppiraukan "kiihkouskovaisuus" nähdään vaarana, että hän lahjoittaa rahansa jonnekin kirkon keräyksiin tai hyväntekeväisyyksiin ennemmin kuin teille ja teidän pennuillenne. Sukulaiset syvällä anopin taskuissa.

Luulenpa että ne rahattomat "pelurit", velalliset ym. eivät yllätys yllätys löydykään sieltä anopin päädystä vaan jostain muualta.

Kiitos vastauksista. Muutamat niistä olivat ihan asiallisiakin ja ajatuksista oli hyötyä. En ala nyt enempää avata tähän tätä pitkää tarinaa, mutta kuten sanoin, tässä on vuosien aikana tapahtunut kaikenlaista ja syytä on molemmissa osapuolissa. 

Tämä omaisuus asia tuntui kovasti kiinnostavan ja me olemme monen mielestä rahanahneita. Tämä aloitus kyllä koski kuitenkin tuota anopin lähettämää viestiä ja sitä, mitä ajatuksia se teissä herätti. Monet miettivät rahatilannetta ja siinä yhteydessä kerroin, että anopilla on ollut taloudellisia vaikeuksia mm. matkojen, keittiöremontin ja velaksi elämisen vuoksi. Rahanahneutta ei ole sukulaisten kieltäytyminen talon panttaamisesta anopin velkojen kasvattamiseksi. Mielestäni se on järkeä. Jokainen, jolla on jakamaton kuolinpesä tietää myös, että kuolinpesää ei voi yksi osakas lähteä remontoimaan mielensä mukaan, vaan kulut ja toteutus ym. tulisi miettiä yhdessä. 

Itse asiassa me yritimme olla anoppiin yhteydessä viestin jälkeen, mutta hän ei vastannut. Emme ole menneet käymään, koska viestissä oli selkeästi sanottu että hän ei ole jouluna kotona. Myöskään miehen veljeen emme ole saaneet yhteyttä yrityksistä huolimatta. 

t. ap

Edelleen kiinnostaisi tietää, miten ap on itse ajatellut muistaa anoppia?

Toisekseen on helppo loukkaantua viestistä, joka sisältää pyynnön "lahjalistasta" teille. Normaali anoppi tuo mukanaan joulutähden tullessaan joulukylään.  Mutta kiittämättömyys on maailman palkka! Ei ole mitään rajaa joidenkin omahyväisessä itsekkyydessä. Siinä, että ajatellaan vain minä, minä, minä ja koetaan, että se on jokin ylhäältä annettu oikeutus esittää vaatimuksia toista ihmistä kohtaan. Anoppi on tehtävänsä tehnyt saatettuaan sinun miehesi tähän maailmaan. Hän ei ole perheesi "palvelija".

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 10:40"]

Kiitos vastauksista. Muutamat niistä olivat ihan asiallisiakin ja ajatuksista oli hyötyä. En ala nyt enempää avata tähän tätä pitkää tarinaa, mutta kuten sanoin, tässä on vuosien aikana tapahtunut kaikenlaista ja syytä on molemmissa osapuolissa. 

Tämä omaisuus asia tuntui kovasti kiinnostavan ja me olemme monen mielestä rahanahneita. Tämä aloitus kyllä koski kuitenkin tuota anopin lähettämää viestiä ja sitä, mitä ajatuksia se teissä herätti. Monet miettivät rahatilannetta ja siinä yhteydessä kerroin, että anopilla on ollut taloudellisia vaikeuksia mm. matkojen, keittiöremontin ja velaksi elämisen vuoksi. Rahanahneutta ei ole sukulaisten kieltäytyminen talon panttaamisesta anopin velkojen kasvattamiseksi. Mielestäni se on järkeä. Jokainen, jolla on jakamaton kuolinpesä tietää myös, että kuolinpesää ei voi yksi osakas lähteä remontoimaan mielensä mukaan, vaan kulut ja toteutus ym. tulisi miettiä yhdessä. 

Itse asiassa me yritimme olla anoppiin yhteydessä viestin jälkeen, mutta hän ei vastannut. Emme ole menneet käymään, koska viestissä oli selkeästi sanottu että hän ei ole jouluna kotona. Myöskään miehen veljeen emme ole saaneet yhteyttä yrityksistä huolimatta. 

t. ap

[/quote]

Ihmekkös miehesi äiti masentuu, jos koko ajan vain jauhetaan "kuolinpesästä" ja anoppilla ei ole enää mitään oikeutta tehdä mitään, kun "haaskaa kuolinpesän" varoja. Ei siinä kyllä voi paljon muuta ajatella, että haaskalinnut kärkkyvät kuolemaa.

Toivottavasti ap osaa katsoa peiliin. Ja muista järjestellä omat asiasi paremmin, koska sinulla saattaa olla sama kohtalo edessä kuin miehesi äidillä.

Jos miehen velikään ei teille vastaa löyisiköhän vastaus peilistä?

Ovatko kenties lähteneet yhdessä matkalle tai viettävät yhdessä joulua?

Voi olla myös muistisairaudesta kysymys. Puolisot pystyvät yhdessä yleensä erittäin hyvin peittämään sen, että toisen muisti ja toimintakyky ovat jo heikentyneet. Lesken oletetaan selviytyvän yksinään, mutta sitten saattaakin käydä niin, että toiminnassa ei ole mitään holttia. Impulsiivisuus on yksi muistisairauden oire ja äkkinäiset käänteet kuluttavat usein rahaa. Oman anoppini kaikki asiapaperit, laskut, kuitit yms apen kuoleman jälkeen oli vain heitetty yhteen piirongin laatikkoon sikin sokin. Niitä oli monelta vuodelta, kun huomasimme.

Onpa täällä ap saanut tosi ilkeitä vastauksia huoleensa! En minä ainakaan löydä hänen aloituksestaan mitään rahanahneutta tms. Huolta kylläkin anopin tilanteesta. Ap ja miehensä ovat antaneet siis rahaa hautakiven hankintaan, mutta sitä ei ole siitä huolimatta ostettu. Jälkiviisautta, mutta yhdessä se olisi pitänyt mennä tilaamaan; siis anoppi ja pojat.

Ja toisen puolison kuollessa puolet omaisuudesta jää leskelle ja puolet eli edesmenneen osuus perillisille. Leskelle jää kuitenkin elinikäinen asumisoikeus yhteiseen kotiin tai vastaavaan.

Vaikuttaa siltä, että jotakin erityistä on anopin elämässä; yrittäkää saada selville ja auttaa.

Ja eipä tulisi mieleenikään, että vain "joulutähti kainalossa" menisin lasteni luo joulunviettoon.

Kummallista. Usei näyttää käyvän päinvastoin. Isovanhemmista tulee orjia lapsiperheelle (jjos vain tarpeeksi röyhkeä lapsi) kun puoliso kuolee. 

On siis ostellut etille kalliita lahjoja vaikka ei ole varaa, ei hänen ole pakko olla lastenne kanssa tai ostaa heille mitään, hänellä voi olla oman elämän murheet ja surut. 

Myös isovanhempien pitäisi muistaa tämä asia, ketään ei saa pakottaa, eivät isovanhemmatkaan lapsia joilla voi olla oman elämän surut ja vaatimukset ja jos isovanhemmilta tulee pelkkiä vaatimuksia käydä, hoitaa varakkaille vanhemmille tietokonehuollot sillä vähällä pienellä lomalla ja hoitaa muitakin asioita mutta vastavuoroisesti ei haluta ymmärtää oman lapsen elämää eikä kysytä miten oikeasti menee ja lapsenlapsetkin ovat vain välttämätön paha niin tietenkin isovanhemmista tulee pelkästään kuormittava tekijä.