Omituinen näky kahvilassa: isä ja lapsi pelasivat keskittyneesti korttia!
Ehkä 12-vuotias poika ja varmaankin tämän isä lätkivät korttia keskittyneesti. Ei älypuhelimia, ei mitään hälinää, pelkkää keskittynyttä peliä. Mitä lie pelanneet.. näytti kuitenkin jotenkin niin kivalta ja vanhanaikaiselta. Mutta minähän olenkin jo aika vanha.
Kommentit (7)
Maijaa meilläkin pelattiin koko perheen voimin, oi niitä aikoja. En tiedä pystyisivätkö lapsenlapseni keskittymään moiseen, epäilen vahvasti.
Minä olen pelannut mummini kanssa paljon korttia niin kauan kuin muistan.
Unoa pelataan tyttären kanssa keittiössä viikonloppuisin. Radio päällä, älyvermeet eri huoneessa.
Pelataan 75 jakoa viikonlopun aikana yleensä, alkaen perjantai-iltana ja loppuu kun tyttö menee seuraavaksi viikoksi äidilleen.
Turistaan niitä näitä, pelleillään, bluffataan ja meuhkataan. Opetan ruotsinkieltä ja meuhkataan vähän lisää. Välillä myös herkutellaan samalla.
Hauskaa, aitoa yhdessäoloa ilman atk-puhelimia sun muita.
M40 ja tyttö 9v
Liian harvoin tulee kyllä korttia pelattua. Meillä se on lähinnä mökkeilypuuhaa, mutta pitäisi kotonakin useammin telkkarin katselun sijaan pelata korttia!
Pelikortit ovat saatanasta ja ne avaavat ihmisen mielen pelaamisen pahuudelle. Peliongelmaiset ovat aloittaneet pelikorteilla ja piru on vienyt koko käden.
Se on ihan kivaa, viikkorahoja ei ole tarvinnut maksaa tänä vuonna ollenkaan. Ei osaa poika bluffata, eikä laskea todennäköisyyksiä.
Meillä oli kauan aikaa sitten tapana pelailla korttia koko perheen voimin. Hieno tapa kuluttaa aikaa; sosiaalista touhua ja pelistä riippuen saattaa kehittää myös älliäkin.