Miehelläni ei ole koskaan mitään mielipidettä
Kaikki on sille ihan okei. Kaikki matkasuunnitelmat, viikon ruuat, uudet hankinnat (halvat sekä kalliit) jotka hälle ehdotan on ihan okei. Halusin asumuseron ja se oli et okei. Tulin katumapäälle ja halusin muuttaa takas, niin sekin oli okei. Kaikki saatanan asiat on sille ihan okei eikä se suutu koskaan mistään. Onko sillä joku mielisairaus?
Kommentit (27)
Mies on terve eikä stressaa turhista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulla on se mielisairaus.
Ei kun vika on aina muissa.
Tarkoitan, että olisi kiva joskus kuulla vaihtoehto omalle ehdotukselleni tai hänen puoleltaan joku spontaani idea.
Ap
Olisi myös kiva joskus huomata hänessä jokin reaktio kun suunnittelen reissua tai muuta kivaa. Kaikki on vaan okei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisi myös kiva joskus huomata hänessä jokin reaktio kun suunnittelen reissua tai muuta kivaa. Kaikki on vaan okei.
Ap
Mikset vaan voi hyväksyä ettei mies kaipaa sellaista? Pääset kuitenkin itse sinne matkalle. No problem. Mies tulee jo puolitiehen lähtemällä mukaan, miksei se riitä?
Miestäsi ei kiinnosta kuin se, että joku tekee ruoan, nostaa sen hänen nenän eteensä ja antaa seksiä. Millään muulla ei ole väliä.
Mies ei jaksa sun kilahtelua kaikesta. Parempi sanoa vaan joojoo.
No helpommallahan siinä pääsee, kun joku muu suunnittelee asiat valmiiksi.
Voisihan ap tehdä niin, että pyytää miestä suunnittelemaan jonkin reissun ja lomamatka ym.
Ap voisi kysyä mieheltä, millaisen huonekalun, sisustuksen, telkkari, tietokoneen ja muun uuden tavaran mies haluaa.
Esitätkö ap aina valmiin ratkaisun miehelle?
Keskusteletteko uusista hankinnoista, vaikkapa kahvia juodessa pöydän ääressä ja vertailette eri vaihtoehtoja?
Miehesi joko varoo suuttuttamasta sinua ja myöntyy kaikkeen helposti, tai sitten miehesi on vain yksinkertaisesti niin tyhmä, ettei hän tiedä mistään mitään, ei seuraa kehitystä, eikä osaa sanoa mihinkään mitään.
Jos näin on, miksi kummassa menit yhteen noin vähä-älyisen miehen kanssa?
Oma syysi silloin, kun elät tuollaista elämää.
Mun ensimmäinen mies oli tuollainen, jolla ei ollut oikein omaa tahtoa. Hän oli kasvanut vahvan äidin alaisuudessa ja ilmeisesti oppinut vain tottelemaan. Erosin, koska mies oli "liian kiltti" ja hänestä tuli hyvä mies jollekin toiselle. Minä puolestani tarvitsin miehen, joka ei anna minun hyppiä silmille ja löysin sellaisen myöhemmin. Ollaan näiden uusien ja meille sopivampien kumppaneiden kanssa oltu jo yli 20 vuotta naimisissa.
Meillä on töissä yksi tuollainen. Eikä kyse ole kivasta joustavuudesta, vaan että tältä ihmiseltä ei saa vastausta edes silloin, kun pitäisi saada hänen mielipiteensä tehtävään työhön.
Tällä työkaverilla on ollut lapsuudessa jotain juttuja ja äidin mielisairaus on varmasti vaikuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Voisihan ap tehdä niin, että pyytää miestä suunnittelemaan jonkin reissun ja lomamatka ym.
Miehen suunnitelma on tässä:
Vietetään rauhallinen koti-ilta katsoen televisiota.
Miksi miehen pitäisi suunnitella joku matka jota hän ei edes halua?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei jaksa sun kilahtelua kaikesta. Parempi sanoa vaan joojoo.
Olet vähän hysteriaan taipuvainen. Viikon ruokien suunnittelu on sinulle niin uhkaava konflikti, että kutsut sitä viime vuosikymmenen trendisanalla "kilahtelu".
No tuohan on ihan tavallinen mies, mutta kiva, että tuollainen ihan tavallinen mies on kuitenkin kelvannut sinulle. :)
Täällä on moneen kertaan sanottu miesten mielipiteiden olevan vääriä niin joo okei ei sekään kelpaa. Kyllä se on vaikeaa elämä naisen kanssa.
Mulla on aikalailla samanlainen mies. Ei se oikeen sano mitään mihinkään, kaikki käy. Se pelkää jotenkin riitatilanteita niin paljon et saan kaikki läpi (paitsi yksi koirarotu on ehdoton ei) samoin sen lapset saa kaiken läpi viimeistään jankkaamalla.
Mistään ei voi reklamoida, ei tollasesta nyt mitään tartte, ostetaan vaan uus yms. Monen sadan remppavehje esim, kun ei vaan voi viedä sitä takas liikkeeseen. Joskus toivois sille enemmän munaa, vois vaikka kerran huutaa mulle. Mut ei, jos vaikka joku suuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Mun ensimmäinen mies oli tuollainen, jolla ei ollut oikein omaa tahtoa. Hän oli kasvanut vahvan äidin alaisuudessa ja ilmeisesti oppinut vain tottelemaan. Erosin, koska mies oli "liian kiltti" ja hänestä tuli hyvä mies jollekin toiselle. Minä puolestani tarvitsin miehen, joka ei anna minun hyppiä silmille ja löysin sellaisen myöhemmin. Ollaan näiden uusien ja meille sopivampien kumppaneiden kanssa oltu jo yli 20 vuotta naimisissa.
Kuka mies haluaa naisen, joka hyppii silmille?
Sitä ei paljoo puristele.