Mun aivot ei enää jaksa!
Oon 40 v monen lapsen äiti ja aika ylikuormittunut.
Mä en saa välillä edes sanottua sitä mitä haluan kun pää vaan lyö tyhjää ja sanat sekoo ja tuntuu että aivot on ihan jumissa.
Nyt alkoi uusi työ ja olo on kuin oisin aasina ravihevosen saappaissa.
Paraneeko tää koskaan kun lapset kasvaa vai oonko mä lopun ikääni tällanen?
Kokemuksia?
Kommentit (24)
Ihan sama juttu. Tosin mulla ei ole kuin yksi lapsi, mutta olen hänen kanssaan yksin ja lapsen isä kuormittaa lisäksi henkisellä väkivallalla. Aloitin myös uuden työn juuri. Ja muutin. Yksin. (tai siis en yksin, lapseni kanssa, mutta arvaa kuka hoiti joka ikisen asian, mikä muuttoon liittyi ja pakkasi ja purki joka ikisen tavaran ja siivosi ja maalasi ja...)
Aivot on usein ihan jumissa. Mikään ei liiku. Jotkut päivät ovat helpompia. En tiedä paraneeko tämä koskaan. Luulen, että helpottaa sitten, kun kuormitus jostain päästä helpottaa. Työ vähän rutinoituu tai jos väkivaltaan tulee loppu (jota en valitettavasti usko).
Sillä tavalla pelottaa kyllä aivojen tila, kun saattaa ihan kesken lauseen unohtaa, että mistä on puhumassa ja monimutkaiset kokonaisuudet on vaan liikaa. Tai ei ole, tavallaan, mutta niitä on nyt vaan liian monta.
Olen kyllä huomannut, että päivät eivät ole samanlaisia ja ihan joka päivä ei ole yhtä kuormittunut olo. Se antaa toivoa :) Ne päivät, kun voi keskittyä lapsen kanssa puuhailuun, lukea vaikka yhdessä aku ankkaa tai mennä metsään tms, ovat tosi palauttavia ja muistuttavat siitä, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kysymys.
Tuohon metsässä olemiseen mäkin vielä pystyn, mutta kaikki missä täytyisi kommunikoida vähän järkevämmin, tökkii ihan kamalasti.
Isommat lapset välillä katsoo vinoon kun kyselen samoja asioita ja yksinkertaisen asian sanomisessa änkytän ja sekoilen.
Todella ahdistavaa ja noloa kun koitan töissäkin jotain sönköttää eikä kukaan oikein saa kiinni pointista.
Kiva aina selitellä että "oon nukkunut vähän huonosti" jne.
Lopun ikää on rättipoikkikuollut. Näin olen päätellyt. Kun nyt tän päivän rämpisi jos huomenna olis parempi.
No samalta tuntuu että kokonaan on aivotoiminta tyssännyt eikä se täst mihinkään enää muutu.
-ap
Oletko aina ollut samanlainen vai onko muutos tullut nyt tänä vuonna ? Jos olet sairastanut oireettoman koronan ja siitä on jäänyt jälkiseurauksena tuollainen keskittymiskyvyttömyys ?
Täällä toinen. Muistan jostain menneisyydestä ne ajat, kun teki asiat vain itselleen. Nyt tuntuu että on kaikkien palvelija.
Olen tietoisesti ottanut etäisyyttä ennen tärkeisiin asioihin, kuten ruuanlaittoon (nyt useammin eineksiä) ja yleensä äidin mielentilaan. Ei elämän tarvitse olla tuollaista.
Joo eineksiä ja lapselle multivitamiini kouraan. Ei sentään paperilautaset ole vielä ilmestyneet.
Heh, meillä käytettiin paperilautasiakin yhdessä välissä kun lapset oli pieniä.
En vain jaksanut mitään ylimääräistä kun nukuin n. 3 tuntia yössä.
-ap
Käytätkö jotain liian mietoja vitamiineja?
En, vitamiininpuutosta ei voi olla.
En vaan nuku tarpeeksi ja oon vastuussa liian paljosta ja saatavilla liian monelle 24h.
Pelkän vaan ttä tästä ei enää pääse normaaliin takaisin.
Vierailija kirjoitti:
En, vitamiininpuutosta ei voi olla.
En vaan nuku tarpeeksi ja oon vastuussa liian paljosta ja saatavilla liian monelle 24h.
Pelkän vaan ttä tästä ei enää pääse normaaliin takaisin.
Suuri osa ihmisistä kärsii tietämättään vitamiininpuutoksesta, moni käyttää mietoja vitamiineja joilla ei vajauksia pystytä korjaamaan.
No ei niillä vitamiineilla voi kaikkea korvata, esim. unettomuutta ja liikaa stressiä.
Joudutteko työssä käyttämään tietokonetta tai nettiä paljon tai käytättekö kännykkää/somea liikaa? Some ja kännykkälakko auttaa jos aivot on noin jumissa. Tiedän että lapsiperheessä on rankkaa, unettomuus ja liian monet velvollisuudet ja muistettavat asiat sekoittaa pään tehokkaasti. Kannattaa siksi suojella aivojen toimintakykyä kaikin keinoin.
Minulla ei ole lapsia, mutta tuollaisia oireita tuli burn outin saatuani. Lopetin työni ja aloin tehdä vähemmän kuormittavaa työtä osa-aikaisesti, ja näin kesti noin kaksi ja puoli vuotta, että toivuin normaaliin tilaan.
Eli on siitä mahdollista toipua, vie vaan aikaa ja täytyy oikeasti päästä paljon lepäämään. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa, jaksamista sinne!
Vierailija kirjoitti:
No ei niillä vitamiineilla voi kaikkea korvata, esim. unettomuutta ja liikaa stressiä.
Ei voi, mutta esim stressiin saattaa auttaa vahva B-vitamiini.
Unenpuutetta selvästi. Etkö saa delegoitua hommia muille ennen kuin sekoat väsymyksestä? Minulla samanlainen olo vaikka ei ole enää lapsiakaan kotona. Kun uni on 2-3 h pätkinä ja välissä valvon tunnin pari, ei aamulla ajatus kulje ollenkaan saati että sanoja löytäisi. Naama on kuin kuolleella ihmisellä, harmaa ja ilmeetön. Jotenkin ymmärtää että unettomuutta käytetään kidutuskeinona. Järki tässä kohta lähtee päästä. Eikä asiaa paranna se että kaikki pitävät vajaaälyisenä, vaikka oikeasti virkeänä ajatus juoksee hyvin ja kovaa. Tekee pahaa kun ihmiset katsoo inhoten väsynyttä ja turvonnutta olemustani. Pitävät vain laiskana ja tyhmänä. Vaikka päivät olenkin aktiivinen, syön terveelllisesti, ulkoilen ja touhuan. Yöllä vaan ei saa unta, jostain merkillisestä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Ja esim. lukeminen on tosi rankkaa vaikka olisin yksinkin. Sama asia pitää lukea monesti ja todella keskittyä kun ei vaan mee perille.
Et syö riittävästi kananmunan keltuaisia? =cholin `n puute.
Ja esim. lukeminen on tosi rankkaa vaikka olisin yksinkin. Sama asia pitää lukea monesti ja todella keskittyä kun ei vaan mee perille.