Akateeminen voisitko ottaa kumppanin, jolla vain AMK tai ylempi AMK-tutkinto?

No joo... Tosin mulla on jo AMIS aviopuolisona, ai kauheaa ;-)

Voisin, jos ajatusmaailmat kohtaavat. Olenpa kuitenkin päätynyt aina muiden akateemisten kanssa yhteen.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 10:45"]

Itse en voisi ajatellakaan ellei kumppani ole akateeminen. Muuten naurattaa, kun AMK:laiset kuvittelee olevansa maistereita...

[/quote]

Melko rajallinen kyky ajatella. Silti akateeminen olevinaan. Porvoon yliopisto?

Itse en mitään "periaatepäätöstä" ole tehnyt mutta aina on vain käynyt niin että jutut ovat sopineet paremmin yhteen toisten akateemisten kanssa. Myös parhaat ystäväni ovat (eri alojen) akateemisia.

Taitaa olla taas surkea provon yritys. Mutta vastaan kuitenkin, että tietysti! Ei se koulutustaso niin paljon merkitse. Jos katsot vain papereita, niin pieleen menee. 

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 10:45"]

Itse en voisi ajatellakaan ellei kumppani ole akateeminen. Muuten naurattaa, kun AMK:laiset kuvittelee olevansa maistereita...

[/quote]

Ja oikeasti halusitkin vain provoilla tuosta AMK-tutkinnosta, eikö?

Mitä jos keksisit parempaa tekemistä... booring....

Tietenkin voisin. Kuka miettii 10 vuotta opintojensa jälkeen niiden "tasoa"? Jos miettii, niin eipä vissiin ole saanut elämässään paljon muuta aikaiseksi opiskelujen jälkeen.

En missään tapauksessa ikänä milloinkaan. Ei akateemiset ovat älyllisesti niin kaukana jäljessä, minkäänlaista keskustelua niiden kanssa ei saa rakennettua. Akateemisille pitäisikin perustaa omat kaupat, kahvilat, ravintolat, ihan kaikki palvelut. Äärimmäisen ahdistavaa joutua alentumaan ei akateemisen kanssa samoihin tiloihin.

Suosittelen amista. Itse olen maisteri ja naimisissa putkimiehen kanssa. Elämä on helppoa, kun toinen osaa esim. korjata auton tai rakentaa meille talon, mitä en itse todellakaan osaisi. Ajatusmaailmatkin kohtaavat, koska koulutustaso ei kerro ihmisen ajatuksista tai älykkyydestä oikeastaan mitään. 

Aloitus vaikuttaa provolta.

Eksäni oli opiskellut  yliopistossa mutta suoritti lopulta amk-tutkintoa. Omat kriteerini kumppanille ovat, että on kiinnostunut asioista, älykäs, katsoo eteenpäin, tekee jotain, mistä itse pitää ja löytyy yhteistä tekemistä/puhuttavaa. En siis katso tutkintoa, jos nuo kriteerit täyttyy. Tietysti koulutus vaikuttaa mentaliteettiin ja on todennäköisempää, että vähemmän koulutettu ei omaa noita edellämainittuja. Minulla on tälläkin hetkellä mies hakusessa ja koen, että voin selvittää ne asiat, jotka itselleni ovat tärkeitä. Koulutus siis ei ole se tärkein mutta luonnollisesti se vaikuttaa.

En voisi rakastua sivistymättömään mieheen. Usein sivistyksen taso ON kytköksissä opiskelun määrään, mutta ei todellakaan yks-yhteen... on olemassa monia täysin putki-koulutettuja ja heikolla yleissivistyksellä varustettuja maistereita, ja joskus törmää (tosin harvemmin) vähän koulutettuun, mutta muuten hyvän yleissivistyksen omaavaan ihmiseen.

Mutta noin pääsääntöisesti opiskelu lisää sivistystä. Ja olisi aika erikoista, että joku jättäytyy ehdoin tahdoin vähälle koulutukselle, mutta käyttää silti paljon aikaa ja vaivaa sivistyäkseen omin päin - miksei saman tien opiskele tutkintoja, joilla saisi paremman työpaikan? No, heitä on, vaikkakin siis vähemmän.

Mutta siis keskustelutaito ja yleissivistys ovat minulle tärkeitä vetovoimatekijöitä miehessä. En usko, että viehättyisin ikinä miehestä, jolle yhteiskunnan, luonnon tai vaikkapa maantieteen ja historian perusasiat ovat tuntemattomia...

Tottakai voisin. Mieheni sattuu olemaan akateeminen, mutta kelpaisi minulle vallan hyvin muutoinkin. Ihmiseen rakastuin, en tutkintoon.

Itsekin olen itseasiassa tavallaan uus- akateeminen: käynyt ensin AMK- tutkinnon, jonka jälkeen opiskellut maisteriksi. Nyt jatko- opiskelen edelleen. Kouluttautuminen ei ole vaikuttanut mielipiteeseeni.

Itse olin nuorempana todella kriittinen kylteri että pitää olla ehdottomasti akateeminen. Sitten tapasin kerran laivalla hauskan nuoren insinöörin, joka kirjaimellisesti vei minut muknaan. Päivääkään en ole 15 vuoden yhteiselon, lasten, talon ja yhteisen perhe-elämän myötä katunut. Kyllä se aito rakkaus ja tunne toiseen ihmiseen tulee lopulta muualta kuin yliopistosta.

Kylläpä on typerä kysymys ja kertoo paljon kysyjän kypsymättömyydestä Ihmisenä. No, kyllä se elämä vielä opettaa.

koskeeko siis miehiä vai naisia joilla ei ole akateemista tutkintoa? jotenkin kuvittelen että miehet eivät ole niin nirppanokkia sen suhteen mikä tutkinto heidän naisystävillään on tai jos on ollenkaan. Tietysti pitää olla jotain muuta sitten joka kompensoi sen että on esim vain peruskouluun suorittanut.

Riippuu miehestä ja onko hän sellainen "koulutus pilaa ihmisen, olen duudson" vai uskaltaako hän käyttää yläpäätään.

En minä (mies) absoluuttisesti sulje koulutuksen perusteella ketään pois, mutta todennäköisimmin tällaisen sydämeltään umpinörtin kanssa pärjää vain samantyyppinen nainen, ja sellaiset ovat nörttejä ja korkeakoulutettuja itsekin. Vaimo on kyllä enemmän hikipinko kuin nörttialalta.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2013 klo 11:51"]koskeeko siis miehiä vai naisia joilla ei ole akateemista tutkintoa? jotenkin kuvittelen että miehet eivät ole niin nirppanokkia sen suhteen mikä tutkinto heidän naisystävillään on tai jos on ollenkaan. Tietysti pitää olla jotain muuta sitten joka kompensoi sen että on esim vain peruskouluun suorittanut.

[/quote]

Tunnen läjän miehiä, jotka haluavat koulutetun naisen. Ei minkä vain naisen. Alkaa olla 40-50-vuotiaiden lääkärimiesten juttuja naida sh vaimoksi, nykyään tohtorismies haluaa kaltaisensa.

Kyllä se elämä vielä opettaa näitä! ;)  elämä ei ole niin mustavalkoista rakas putkiaivo Keskustelun aloittaja.

Voisin ottaa yamk:n. Saavat kuitenkin juridisesti saman pätevyyden hakea virkoihin ja toimiin kuin maisterit.