Miten toiset saavat niin paljon aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuollainen sisko, joka saa aikaan viikossa saman verran kuin minä kolmessa kuukaudessa... Hän ei käytä puhelinta juuri yhtään. Jos lähetän aamulla kasilta viestin, niin vastaus saattaa tulla illalla yhdeksältä. Ei hänellä ole aikaa eikä mielenkiintoa tällaiseen ihan turhaan ajanviettoon. Itse olen nyt istunut melkein kaksi tuntia sohvalla selaamassa nettiä. Samalla mielessäni voivottelen, että en ole tehnyt vielä mitään niistä asioista, jotka on tarkoitus tänään tehdä.

Mielenkiintoista, että olette noinkin erilaisia vaikka olette sisaruksia.

Lähtökitka ja energiataso. Nämä ovat eri ihmisillä erilaisia. Näen tämän itse lapsissani, joista toinen on aikaansaava, tehokas ja nopea kun taas toinen on hitaastikäynnistyvä ja ylipäänsä verkkainen kaikessa.

Esimerkiksi etäkoulua kävivät niin, että tämä nopeampi oli jo aamulla ekan 1-2 tunnin aikana tehnyt kaiken ja sitten loppupäivänä oli aikaa ties mihin. Toinen vasta hiljalleen laitteli aamiaista, kun toinen jo lopetteli :D Hitaammalla meni koko päivä omissa hommissaan, omassa tahdissaan. 

Ihmiset vaan on erilaisia. Kunpa jokainen voisi toimia omassa tahdissaan eikä pakotetussa rytmissä... Tämä hitaampi lapsi tykkäsi etäkoulusta eikä yhtään harmitellut, kun koko päivä kului koulujutuissa - kerrankin sai tehdä niitä omassa luontaisessa rytmissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan persoonallisuuskysymys. Jotkut tekevät yhden asian kerrallaan hitaasti tai nopeasti, toiset selviävät monesta asiasta yhtäaikaa ja jotkut ei mistään.

Itse kuulun niihin jotka tekevät koko ajan jotain ja saavat paljon aikaan. Luultavasti siksi että vain alan tekemään enkä pähkäile tehtävän suuruutta, raskautta tai aikaa minkä se vie. Ajattelemiseen ja pähkäämiseen menisi enemmän aikaa kuin itse tekemiseen ja sitten on jo lähtökohtaisesti "väsynyt". Suunnittelen asian nopeasti ja hyvin ja olen valmis joustamaan ja muokkaamaan suunnitelmia tilanteen mukaan.

Näin on mm rakennettu pääosin itse 3 taloa ja kasvatettu 4 lasta haastavien töiden ja työmatkojrn ohessa. Ehdimme aina siivoamaan ja laittamaan ruuat itse eikä tarvitse oikaista eineksillä. Aikaa jää vähän harrastuksiin ja omiin tekemisiinkin. Ruuhkavuosina vähemmän, lasten kasvettua enemmän.

Eniten minua häiritsisi kesken jääneet asiat joten tekisin vaikka hitaasti yksi kerrallaan pois, murehtiminen vie taas turhaa energiaa

Saat paljon aikaan? Ja esimerkkinä tästä mainitset että et käytä eineksiä?

On se ihan validi esimerkki. Juuri viime viikolla mietin miksi ihmeessä olin ostanut ruokatarvikkeita, joista piti itse tehdä ruoka. Ei meinannut tulla mitään. Tein mm pizzaa ja taikinasta tuli kivokova. Meinasin heittää pois ja tehdä toisen... no en varmasti. Sitä sitten söin mutaman päivän. Tästä jälleen viisastuneena tarttuivat einekset tänään kaupassa mukaani. Ruokavalinnoistani kärsii vain minä, joten ei tarvitse miettiä, että lapselle tämän saman tekisin.

Itsekin ihmettelen näitä aikaansaavia ja monesti olen toivoinut, että sama geeni tms olisi osunut kohdalleni. Nyt on keväällä kaadetut puut metsässä siinä mihin kaatuivat, viime vuonna istutin pensaita, siinä on vieressä kasa maata, minkä olin kaivanut ylös istutuskuoppaa kaivaessani. Nyt tuli virhe: mies kaivoi ja se kasa jäi minun vastuulleni. Suodatinkangas on ollut keväästä asti sellaisenä viiden metrin pötkönä pihalla.... Ei mitään, ei yhtään mitään saa aikaiseksi. Muutin kolme vuotta sitten: muuttolaatikoista tyhjentämättä joku 70%.

Kaiken tekeminen vaatii suunnatonta ponnistusta. Istutin pensaan pistokkaita eli alkuja keväällä purkkeihin. Heitin viikko sitten roskikseen: en koko loppukesänä saanut niitä maahan istutetuksi. Kauppaan lähtö on todella kovan ponnistuksen takana, puhumattakaan mistään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina ihmisiä, jotka ei ehdi tai jaksa mitään.

Mulla on omakotitalo, jonka puutarhan pidän tiotop, on kasvimaa ja kasvihuone. Talossa huonekasveja ja iso akvaario. Talossa 250m2. Aina joku projekti suunnitteilla tai tekeillä. Saan nopsasti valmiiksi, vihaan keskeneräisyyttä. 2 lasta harrastuskuskauksineen, mies yrittäjänä paljon töissä. Itse käyn jumpassa pari kertaa viikossa. Ehdin kaiken hyvin ja katselen joskus telkkariakin

Me sitten ihmettelemme toisiamme. Minulla on vähän isompi okt ja iso upea puutarha. No... siellä puutarhassa pitäisi tehdä jotain: olen antanut kaiken olla. Pensaat ovat sotkeutuneet toisiinsa ja kasvaneet pois muodostaan, perennapenkki täysin hunningolla: en tunnista rikkakasveja ja leviävien kasvien poistaminen tuntuu mahdottomuudelta. Kurtturuusua pitäisi poistaa parikymmentä neliötä, no en vielä tänä kesänä... Toivoisin, että saisin aikaan, mutta en saa. Niin, ei ole lapsiakaan enkä jumppaa enkä käy töissäkään. Nyt olen pinnistellyt, että olen saanut vähän lehtiä haravoitua. Välillä vilkaisen ikkunaa kohden ja mietin olisiko huomenna parempi päivä...