vuonna 84 syntyneet

Yläasteen jälkeen olin pari vuotta kauppiksessa mutta jätin kesken. Olen ollut vaihtelevissa töissä, en koskaan työtön. Yhdessä työpaikassa etenin esimiestehtäviin asti.

Naimisissa ollut 9 vuotta, yksi lapsi, ekaluokkalainen. Omistusasunto, josta reilusti velkaa, ostettu 2 vuotta sitten. Miehen kanssa etäännytty toisistamme (alettiin seurustella, kun olin 17, nykyisin ajattelen että liian nuorena) ja ero ollut mielessä välillä mutta toistaiseksi vielä elellään yhdessä..

Ihan suhteellisen tyytyväinen olen elämääni. Rahaa saisi tietysti olla enemmänkin mutta tienaamme kuitenkin sen verran, että pystymme matkustelemaan vuosittain kotimaassa ja ulkomaillakin.

Yläasteen jälkeen olin pari vuotta kauppiksessa mutta jätin kesken. Olen ollut vaihtelevissa töissä, en koskaan työtön. Yhdessä työpaikassa etenin esimiestehtäviin asti.

Naimisissa ollut 9 vuotta, yksi lapsi, ekaluokkalainen. Omistusasunto, josta reilusti velkaa, ostettu 2 vuotta sitten. Miehen kanssa etäännytty toisistamme (alettiin seurustella, kun olin 17, nykyisin ajattelen että liian nuorena) ja ero ollut mielessä välillä mutta toistaiseksi vielä elellään yhdessä..

Ihan suhteellisen tyytyväinen olen elämääni. Rahaa saisi tietysti olla enemmänkin mutta tienaamme kuitenkin sen verran, että pystymme matkustelemaan vuosittain kotimaassa ja ulkomaillakin.

Naimisissa ja odotan esikoistamme. Valmistunut korkeakoulusta reilu 2 vuotta sitten ja siitä asti ollut samassa työpaikassa sijaisuuksia tehden. Työllistymistä pidän varmana jatkossakin. Mies on myös suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Työni on tyydyttävää ja takaa riittävän elintason. Opintolainaa on jäljellä. Asumme vuokra-asunnossa. Säästöjä on jonkin verran.

Lama kosketti lapsuudenperhettä, rahaa ei ollut juuri mihinkään. Se ei ainakaan Suomessa tarkoita sitä, että köyhyyden ja muun huono-osaisuuden täytyisi väistämättä jatkua vielä aikuisiällä, kiitos etenkin hyvän ja tasa-arvoisen koulutuksen. Olen kasvanut selviytyjäksi ja uskon pärjääväni edelleen. Pitkien vaikeiden aikojen jälkeen osaan nauttia nykyisestä onnesta pitämättä sitä kuitenkaan itsestäänselvyytenä.

Naimisissa, yksi lapsi, omistusasunto Helsingissä, auto, koira, vakityöt itsellä ja miehellä. Tasapaksua mutta ei valittamista tällä hetkellä.

Naimisissa, yksi lapsi, omistusasunto Helsingissä, auto, koira, vakityöt itsellä ja miehellä. Tasapaksua mutta ei valittamista tällä hetkellä.

https://www.facebook.com/groups/1470733223203037/

Naimisissa, itse töissä ja mies työtön, kaksi poikaa joista vanhempi aloitti juuri koulun, asutaan kerrostalossa vuokralla ja haaveillaan muuttamisesta.

Pitkässä pari suhteessa, kolme lasta, vuokralla. Olen tällä hetkellä kotona vuoden ikäisen lapsen kanssa, toiset jo koulussa.
Ammatti on, mies tekee keikka työtä.
Tavallaan odotan että nuorin tulee 2v, jolloin voisin mennä töihin.
Ikäkriisiä pukkaa koska en ole kerennyt matkustelemaan ja tässä "kaupungissa" kyllästyttää asua, haluaisin isompaan kaupunkiin tai lähelle.

Avoliitossa asun omistusrivarissa, esimies asemassa 5. vuotta, ei lapsia. Kumppanin kanssa vietämme vilkasta sosiaalista elämää ja matkustelemme. Elämä on huoletonta.

olen ollut aviomieheni kanssa nyt 10v yhdessä, työskentelemme omassa firmassa alalla jota kumpikin opiskeli. Olemme ns duunareita, mutta tehnyt kovasti töitä. Asumme rakentamassamme uudessa omakotitalossa, meillä on mökki(josta lainaa) ja autot, tärkeitä on kuitenkin että viihdymme yhdessä touhuillen ja vähäksi jäävä vapaa-aika vietetään mukavasti. Tykkäämme matkustaa. Ihmettelen vain miksi en halua lapsia eikä vauvakuumetta ole, tämän vuoksi en tunne itseäni normaaliksi :D mutta muuten menee hyvin

Olen ollut naimisissa 5 vuotta, 2- ja 4-vuotiaat lapset. Tykkään työstäni, jossa olen ollut noin vuoden. Sain äskettäin palkankorotuksen.

Elämä on melko kiireistä mutta ei liian. Omille harrastuksille ja liikunnalle ei meinaa jäädä tarpeeksi aikaa, mutta muuten olen aika tyytyväinen.

Mulla on vauva, esikoinen. Olen naimisissa, tavattiin 21-vuotiaana. Opiskelen maisteriopintoja, puuttuu syventävät ja gradu. Olen käynyt lukion jälkeen amiksen ja amkin, mutta sellaisilla aloilla, ettei työtä ole. Työvoimapulaa hoettiin koko opiskeluaika... Nyt maisteriopintojen aikana oon kyllä saanut aika hyvin oman alan työtä, ja jollei Suomea ajeta kokonaan alas niin ehkä saan sitten ihan kunnon työn. Asutaan vuokralla, eikä omaan asuntoon tule olemaan rahaa aikoohin. Ollaan asuttu ulkomailla, minä vuoden ja mies kolme. Ennen lasta matkusteltiin muutenkin aika paljon.

Olettepas te nuoria, itse menin ekalle luokalle 84 :(

Seurustelen ensimmäistä kertaa vakavasti. Asun vuokralla, minulla on AMK-koulutus ja jonkinlainen työpaikka. E lapsia.

Naimisissa 10 vuotta. 5 lasta. Omakotitalo. Opiskelut kesken.

Sinkku. Yksi ihana lapsi. Opiskelen toista tutkintoani. Päivätöissä. Kriiseilen sen kanssa muuttaako stadista landelle vai asuako täällä missä kaikki maksaa liikaa. Muuten oon aika onnellinen elämässäni.

Kuin moni vastas monta kertaa eri tavalla?

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 09:51"]Kuin moni vastas monta kertaa eri tavalla?
[/quote] ???ei kai nyt kukaan sellaista....

Pitkä, hyvä parisuhde. Nyt neljä vuotta naimisissa ja kaksi vuotias lapsi. Toinen korkeakoulututkinto vielä pahasti kesken ja kaikki työkokemus kesä- ja pätkätöitä. Kiva velaton kerrostaloasunto hyvällä sijainnilla. Mies hyväpalkkainen, loistava isä ja paras ystäväni. Keskivaikea masennus, johon olen nut saanut hyvää hoitoa ja uskon toipuvani .

Naimisissa, kaksi lasta, vakituinen työ josta hoitovapaalla. Kivitalo juuri rakennettu, vielä riittää siinä kyllä puuhaa. Lapset ja mies ihania, talous hieman tiukilla hoitovapaan vuoksi mutta tämä on vain väliaikaista. Kaipaan jotain omaa harrastusta tai tekemistä koska olen lasten kanssa jatkuvasti. Mies tukee siinä, pitäisi vain keksiä jokin "oma juttu" :)