***ELOisat heinäkuisena lauantaina***

ONNEA MINIK!

Ihania poikavauvoja putkahdellut maailmaan elomammoille!



Meiltä tulee sitten ainakin se yksi tyttö syntyneiden listalle ellei ' superultraaja' Bruno ole täysin erehtynyt =)



Tänään ollut hermo kireällä -päivä. En oikein tiedä miksi. Lopullisesti paloivat käämit kauppareissulla kun mies piipahti lähikauppaan ja me jäimme autoon odottamaan. Ajatuksissaan sitten kaukolukitsi meidät autoon. Vaikka kuinka painelin nappuloita niin ei päästy mistään ovesta ulos eikä saatu ikkunaa auki. Ja minulla juuri tällä reissulla ei tietenkään auton avainta mukana. Minulle siinä sitten klaustrofobiasta kärsivänä meinasi paniikki pukata päälle mikä ei tietenkään yhtään järkevä vaihtoehto mutta olo suht lämpimässä autossa kahden lapsen kanssa ei ollut lystiä. No, pian mies sieltä sitten tulikin takaisin mutta sai kyllä kuulla kunniansa...



Muuten on vointi aika hyvä. Hiukan tuota alkuraskauden pahoinvointia muistuttava ykäolo on palannut takaisin, onko teillä muilla ollut näin?



Lisäksi ajattelin synnytystä ja JÄLKISUPPAREITA. Olen jo varautunut pontevasti pyytämään lääkitystä niihin kun pikkukakkosen kohdalla olivat todella

voimalliset, ei edes synnytyksessä supparit olleet niin kovia enkä nyt oikeesti liioittele yhtään. Ähkin miehelle että saisiko tänne osastolle kipupumppua

kun supparit potkaisivat päälle aina imettäessä. Vauva-raukka, katseli varmaan että mitä tuo äityli ähkii silmät sirrillään aina ruokahetkinä =)



No juu, eipä täällä muuta. Nyt laskuja maksamaan.



t.tuuli72 + jumppatyttö 35+3 (taisin laittaa viikon liikaa eiliseen pinoon)

eli katsotaan pitääkö ennustukset paikkansa :)

Paitsi meillä oli ihan 2d juttu...

Täälä kanssa Bruno lupaili tyttöjä meille, yhtä varmaa ja yhtä melko varmaa. Toinen vauva ei suostunut houkutteluista huolimatta paljastamaan Brunollekaan sukupuoltaan. Mutta siis ainakin yksi elokuinen tyttö pitäisi tuleman täältä suunnalta.



VYÖTÄRÖ, huh huijaa. 125 cm :) Viikko sitten taisi olla 131 cm mutta on tainneet lapsoset valahtaa alemmaksi ja vyötärö kaventua siinä sivussa, ei tosin kovin kaposa ole vieläkään :)



LILLI: käynnistäminen voi tosissaan viedä paljon aikaa ja ei aina edes onnistu. Esikoisesta miula kypsyteltiin kohdunsuuta tableteilla 3 vrk, jonka jälkeen meni vedet. Neljäs päivä jatkettiin tableteilla ja sit viidentenä päivänä oksitosiini tippa. Tipalla saatiin säännölliset supistukset 14 tunniksi, ja kohdunsuu aukesi vain 2 sormelle, ja lopulta 2 vrk vesien menon jälkeen sektio. Toivottavasti siulla tulee paremmat kokemukset käynnistelyistä. Ja miula siis käynnistettiin laskettuna päivänä kun piti olla tulossa raskausdiabeetikon iso nelikiloinen vauva, joka lopulta oli kaiken tän jälkeen siro 3540g.



SEKTIO: tänään iski mieleen, että nyt kun torstaina tehdään sektio miulle, niin tältä mammalta jäi sitten alakautta synnyttäminen kokematta. Vaan en ala moista suremaan, pääasia on terveet lapset (toivottavasti kaikki siis menee hyvin myös torstaina), Meidän lapsiluku onkin sitten täysi, miule tehdään sterilointi sektion yhteydessä, menee kuulemma helposti samalla kun on kaikki elimet esillä. Ja helpotttaa sitten synnytyksen jälkeistä aikaa, miule kun ei mikään hormonaalinen ehkäisy ole tähän mennessä sopinut.



Mutta tämä tällä kertaa, vatsa vaatii lepoa...



Babybel ja muksut rv 37+2

Katsotaan tosiaan sitten osuiko tämä meidän yhteinen ultraajamme oikeaan =) Osui kyllä meidän edellisen tytön kohdalla.

Nauratti ultrassa kun selvisi että kolmas tyttö tulossa. Miehellä oli ikuistamisen arvoinen ilme. Jotenkin sellainen hassu mutta ei mitenkään pettynyt (meille 2 tyttöä ennestään) vaan häntäkin pukkasi naurattamaan.

jatketaan,

tuuli

pia74:

eli katsotaan pitääkö ennustukset paikkansa :)

Paitsi meillä oli ihan 2d juttu...

parisuhteesta: yhdessä18 vuotta, naimisissa siitä 9 vuotta ja vanhin lapsi 4 v,eikä ollut edes yritystä aiemmin. eli suhteen karikot on käyty läpi jo silloin muinoin. kahden oloa on riittämiin takana ja menomonot on ollu hyllyllä jo aikapäiviä sitten. nyt vaan elellään tätä lapsiperheen arkea, joka miehen mielestä on arkea parhaimmillaan.



meillä kyllä mies on haukkana mukana tässä raskaudessa, vaikka neljättä jo pukkaakin. syynä kylläkin se valitettava asia, että menetimme viime kesänä pienen poikamme vakavaan sydänvikaan ja sen vuoksi hän hyysää ja passaa. mutta toki on muutenki ollut aina hyvin huomaavainen vaimon ollessa raskaana. nyt omasta mielestäni jopa rasittavuuteen asti, mitään en saisi tehdä ja joka kerta kun supistaa, mies olisi lähdössä sairaalaan. tosin sinne toivon päätyväni jo itsekin.



mutta toki noin niinkuin normaalioloissa mullakin palaa hihat tämän tuosta noihin miehen aivoituksiin, mutta pakko varmaan myöntää, että niin hänelläkin palaa hihat mun aivoituksista. olemme sopineet, että ei auta kuin niellä toisen touhut ja hyvin se on tähän asti toiminut. toistaiseksi ei ainakaan ole tullut mieleen laittaa hanskoja tiskiin kokonaan.

Ihania paketteja sieltä tulla tupsahtelee. Täällä en osaa oikein edes vielä asennoitua nyytin tuloon kunnolla. Itse asiassa nyt vasta aloin miettimään, että tämä toinen lapsonen tulisi olemaan viimeisemme. Näin se mieheni on vakaasti päättänyt. En ole edes vastaan väittänyt vaan yritän pistää ajatuksen taka-alalle. Mielessäni kun kuitenkin pyörii ajatus, että sitten muutaman vuoden päästä ehkä vielä yksi...



Nyt en ole pahemmin ehtinyt pinoja lukemaan, kunhan pikaisesti selannut läpi. Mies on ollut pari viikkoa lomalla ja ollaan touhuttu sitä sun tätä. Ensi viikolla sitten on paluu arkeen kunnes meitä on 4.



Nyt taidan vetäytyä nukkumaan, kun jäi nuo päikkärit väliin.



Terkuin

Air 34 tasan ja poju 12/04

Jäinkin tuon nuoremman kanssa sinne äipän mökille yöksi kun vanhempaa läksin hakemaan ja heti täällä kaksi vauva-uutista...



Suuret onnittelut molemmille perheille!



Just äsken sain pinnasängyn pestyä, siinä oli väriliiduista lähtien kaikennäköisiä tahroja, nyt puuttuis enää se tuhisija sinne sänkyyn nukkumaan.



Kovasti tekis mieli siivota mut tilanpuute astuu esiin joka kerta ja sit vaan siirtelen kasoja ja pinoja paikasta toiseen. Varmaan pitäis reilulla kädellä alkaa hävittää tätä tavaramäärää, mutta kun kaikki tuntuu olevan tarpeellista...=)

Äippä kyllä jo vähän lupaili josko ens viikon aikana tulis auttelee mua, ja se tietää kyllä sitä et mä itkua vääntäen pakosta annan mennä kamaa poistoon. Jostain syystä vaan säästän kaikenlaista rojua et jos joskus tarvii... Ja ukko taas säästää kaikkien ostosten pahvilaatikot, kaiken lisäks kasassa vielä ja niihin ei kuulemma mitään saa laittaa. Syytä en kyllä tiedä... Ehkä se tarttee niitä joskus...=)



Ai ja sellaista piti kysyä et alkaako ketään huipata saunassa? Kovin kummoisissa löylyissä en ollut kuin varmaan viis minuuttia ja oli pakko lähtee pois kun pää ei kestänyt? Mulle ilmeisesti tuosta kolmesta S:stä jää vaihtoehdoksi pelkästään se siivous... Mikä kyllä joo tulis tarpeeseen mut jotenkin ne kaks muuta kuitenkin houkuttais enempi.

Eli sitä ainoaa harrastamaan katoaa hän unenpuutteessa...



LEM 37+6

Onkohan joku taas tositoimissa...Noita elokuisia on pukannut nyt aika tasaiseen tahtiin maailmaan, eilisessä pinossa Pantouflen ja MiniK:n vauvantuoksuiset uutiset. Pino olikin sitten aivan megaluokkaa, 58 viestiä. Tilanne syntyneiden osalta on todella 5-0 poikien hyväksi, mutta jospa Lilli ja Babybel korjaavat hieman tilannetta. Voipi muuten olla noiden onnitteluiden suhteen hieman hiljaisempaa tuolla elo-syyskuun vaihteessa, kun suurin osa elokuisista on jo vauva-puolella. Muistakaahan laittaa pino sielläkin pystyyn yhtä tanakasti kuin se on täällä odotus-puolella pysynyt. Synnytyksiin voisi laittaa niitä kertomuksia, olisi mukava käydä lukemassa niitä, niin ja Peevelin listapäivitystä varten ne tiedot elokuisten listan perään...



Minulla olo vaihtelee päivittäin. Eilen oli taas niin ankeaa ja kankeaa, tänään voi olla taas toinen ääni kellossa. Tällaista vuoristorataa se on ollut edellisilläkin kerroilla. Isommat lapset laskivat eilen päiviä laskettuun aikaan, alkavat olla hieman kärsimättömiä. Koulun alku vie taas ajatukset muualle. Esikko meneekin jo neljännelle ja kakkonen aloittaa kolmannen luokan, hurjaa.



Raskaudesta ja parisuhteesta oli eilen juttua. Me olemme olleet kuutisentoista vuotta yhdessä (joista 11 naimisissa), joten suurimmat sodat on kyllä meillä sodittu. Mies ei jaksa enää olla kovin kiinnostunut raskauksista ja joskus toivoisin pientä huomiota osakseni...Hän osallistuu kotitöihin sen minkä omilta töiltään ehtii ja vie lapsia ulos leikkimään tai ottaa mukaan kauppareissulle, jotta ehtisin hiukan levätä. No onhan meillä välillä käyty hieman äänekkäämpää keskustelua mm. osan hyvin muistamista kalareissuista leikatun jalan kanssa ja viimeksi tuosta kaverin ehdottamasta Lapin-reissusta. Minua jurppii välillä miehen menot, mutta ne ottavat päähän vaikka en olisi raskaanakaan. Suurimmat mölyt pidän mahassa, natkutan sitten silloin tällöin kun ketutusraja ylittyy kunnolla.



Jaa sitten voisin lähteä kahvinkeittoon ja palata taas uudelleen...Aurinkoista lauantaita kaikille ja suppareita kaikille niitä toivoville!



Opemamma ja vimpula rv 34+4

Tyttö nukkuu vielä. Taisi väsähtää oikein kunnolla eilen, kun meillä oli illalla vieraita. Riehui ja esiintyi monta tuntia putkeen, eikä olisi millään malttanut lähteä nukkumaan.



Meillä on tänään kesän viimeiset häät tämän mahan kanssa. Sää näyttää kivalta; viileältä. Häihin tulossa paljon kavereita, joten aika kuluu varmasti siivillä, vaikka olo olisikin hiukan tukala.



Jäykkyys on tullut jäädäkseen vauvan syntymään saakka. Eilen totesin, että en saa enää poimittua pieniä esineitä lattialta pelkästään selästä taivuttamalla, täytyy pistää polvista koukkuun. Istuminen on hankalaa, kun masu on niin ylhäällä. Nyt olen vakuuttunut, että vauva on kääntynyt oikein päin. Tutut tuntemukset esikoisen ajalta ovat tulleet kuvaan, siis lähinnä paine kylkiluissa.



Parisuhteesta tosiaan oli juttua. Me ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta. Aika tasaista olleet nämä viimeiset 3-4 vuotta. Suurimmat sodat on sodittu ja aika hyvin osataan kumpikin lukea peliä niin, että vältytään pahimmilta konflikteilta. On oppinut tietämään mistä asioista ei kannata vääntää tai pahoittaa mieltään. Mies ei ole mikään yltiöromantikko, mutta osoittaa ehkä enemmän pienillä käytännönteoilla, että perhe on tärkeä. Ei myöskään ole mikään masun halailija, mutta esikoisenkin synnyttyä 100% mukana.



Ihanaa lukea vauvauutisia! Alkaa itseäkin vähän jännittämään, vaikka uskonkin, että meillä mennään jatkoajalle eli lähemmäs elokuun loppua.



Velho78 rv36+3

Oikein paljon onnea PANTOUFLE ja MINIK & vaaleansiniset nyytit! Käykäähän täälläkin kertomassa tuntoja, vaikka ilmeisesti syntyneet-puolelle menettekin? Meidän loppukuisten ei varmaan muuten paljon kannata tällä puolella synnytyskertomuksia esittää, eiköhän elo-syyskuun vaihteessa niin moni ole jo pelkästään tuolla syntyneiden puolella?



BABYBELIlle myös tsemppejä ennen tulevaa koitosta -mahtaa olla erilaista jännitystä tietää etukäteen syntymäpäivä!



PARISUHDE: me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä nyt 4,5 vuotta, jonka aikana on esikoinenkin ehtinyt jo yli 2,5 vuotiaaksi. Ts. yhteinen arkemme ennen odotusta & lasta on ollut vain n. vuoden mittainen eli emme ehtineet rakentaa siinä mielessä pitkälle elämää ilman lapsia. Mutta näin reilusti 30-vuotiaana ei kyllä kannata aikailla, kun sopiva mies sattuu kohdalle :) Niin ja se sanottakoon, että parisuhde toimii kuten ennenkin. Tokihan mä valitan jos mistä krempoista ja monet esikoisen hoidot jää miehen harteille, mikä on varmasti välillä tylsää, mutta ehkä mieskin tajuaa, millainen urakka on kantaa tätä masua koko 9 kuukautta...



VALMISTELUT: itkari, seisomalauta ja turvakaukalo pitäisi käydä vielä hommaamassa. Maanantaina on tulossa yksi pikkuvaatelähetys postissa, eli sitten saan viimein vauvan vaatekaapin kuntoon. Meillä tosiaan onkin vaan yksi 56-senttinen body (muut 60 ->) ja sekin on vaaleanpunainen... Vaunun kankaat pitäisi pestä ja pinnasängyn viritys jäänee ihan viimeiseksi, sairaalakassiakaan en meinannut pakata kuin synnytysmerkkien myötä. Ai niin ja kai sitä pitäisi ostaa pari pientä tuttiakin, vaippojakin mahdollisesti jos ensialkuun kestot tuntuu esim. liian isoilta.



Se fetanyyttien ohje kuulosti muutens tosi hyvältä, pitääpä kokeilla :)



Terkkuja kaikille,

Kerttukasperi ja Onni rv35+4

Mä olenkin alkanut heräämään tikkana aina ennenkuin mies herää. Yöllä ei onneksi tule valvottua eikä tarvitse edes vessareissuja suorittaa...Omituista.



Velho78 ja opemamma: Teilläkin on takana tosi pitkät parisuhteet. Niin myös täällä, koska tänä vuonna tuli 10 vuotta yhteisoloa täyteen.



Joo kunnon synnärisupistukset ovat tänne tervetulleita :)



Tänään onkin pikkasen pilvisempi ja viileämpi päivä. Ihan positiivista ettei ole vaikea olo ainakaan helteiden takia. Pitää keksiä mitä sitä puuhaisi. Ajelulle jonnekin pitäisi varmaan lähteä. Ehkäpä Porvooseen...Mutta taidan aloitella päivää lukemalla kirjastosta lainaamaani vauvanhoito-opasta. Greyn anatomia sairaalasarjaakin voisi katsoa vielä muutaman jakson, koska se on nyt mun lemppari. Jenkeissä siis mennyt ja tulee suomeen nyt syksyllä.



Pia

ONNEA vauvansa hakeneille! :)

TSEMPPIÄ niille joilla tuo vauvanhakureissu koittaa tänä viikonloppuna!



Miula tää olo vaihtelee joka päivä, yhtenä ei tahdo päästä sängystä ylös ja toisena vois tehä vaikka mitä ilman että missään tuntuu miltään. Eilen kyllä tapahtui jotain tosi outoa. Olin kahvipöydäs istumassa kun mahassa alko elämä ja minä miltei huusin täyttä huutoa kun liikkeet aiheutti tajutonta vihlontaa vasemmassa nivusessa. En ole aiemmin tuntenu tommosta kipua. sitten myöhemmin liikkeet sai aikaan vihlontaa virtsaputken suulla ja tuntui kun emätin ois heilunu eessuntaassun, ihan kamalaa oli. en meinannu uskaltaa lähtee autolla ajamaan kotiin jos ois nuo kivut jatkunu, mut siihen ne sit rauhottui eikä niitä ole enää ollu. Mitä lie tapahtunu?? varmaan kaveri käänsi päätään parempaan asentoon tai sitten survoo kättään reikää kohti :), voi varmaan kohta sanoo käsipäivää :P.



SUPISTUKSIA ei näy ei kuulu ei tunnu.... ylläri pylläri.



Tänään ois miun tätin ja kummisedän yhteiset synttärit. Sinne siis suunnistetaan.



PARISUHDE: ei mitenkään erikoista sillä rintamalla. Ekaa kun ooteltiin ni sain vääntää itkuu asiasta kun toisestakin, nyt on ollu ihmeen rauhallista, mutta toisaalta ei mieskään ole samal taval ravannu baareissa jne. No katotaan mitä sitten tapahtuu kun vauva syntyy.



SYNNYTYSKERTOMUKSIA ois kyl kiva saada.



Ja sitähän voi sitten loppukuusta käydä sekä vauva-puolella että täällä kertomassa niistä ilouutisista että kaikki pysyy kärryillä :). Mie oletettavasti tulen kuitenki hengaamaan tällä puolella niin kauan kun elokuisten pinot on pystyssä. Se kun on niin jännittävää sillon lopussa kun huomaa että joku ei olekaan pinoutunut, tietää yleensä heti, että on vauvanhakureissulla :).



hanneli ja natikka 37+6

Meillä pätkii netti, mikä hieman haittaa nettiroikuntaa...



ONNEA PANTOUFLE JA MINIK!!!! Itse tähtään siihen, että ainakin huomisen yli pysyisin kasassa, kun mies on kaukana poissa; sit sais syntyäkin, alkaa kypsiä tämä yövääntelehtiminen... ;) Nlantäti totesi vaan et tavataan ensiviikolla, eli ei usko vielä tulevan. Kaikki alkaisi kyllä olla valmiina jo.



PARISUHDE on kyllä ollut kireyden myötä koetuksella, myös työpaineistani johtuen, tämän raskauden aikana. Olen ollut väsynyt, stressaantunut jne ja loukkaantunut, etten saa niin paljon huomiota mieheltä kuin ekassa odotuksessa. Molemmat meillä kyllä halusivat tätä lasta juuri nyt, mies haluaisi vielä kolmannenkin (mistä itse en ole ollenkaan varma...), joten siitä ei kyse. Esikoinen vaan vie niin paljon energiaa ja aikaa, kun hoitoapua ei juuri ole meillä kaukana asuvien sukulaisten takia. Kirjoitin talvella väitöskirjan loppuun, mikä oli kyllä vähän liikaa raskauden, muun työajan ja esikoisen hoidon ohella, ja vei oman ajan tosi pitkäksi aikaa minimiin molemmilta. Mutta siksi töihin meninkin tässä välissä, että saisin tuon projektin vihdoin loppuun, väitösjulhat pitäisi vielä joskus pitää talvella, kunhan pöly laskeutuu tästä syntymästä...



Nyt kesällä on lomakausi auttanut parisuhdetta kummasti, äitiyslomalle lähtiessä olin ihan poikki, ja luulen että mies kanssa. Nyt molemmilla hyvä lomafiilis ja sitäkautta enemmän omaakin aikaa, ja kumpikin saa levättyä ja minä nukuttua päikkäreitä, niin kaikki näyttää niin paljon valoisammalta. Vähän aikaa sitten olinkin enemmän huolissani mitä tämä vauva parisuhteelle tuottaa (ja tietty jnkv vieläkin), mutta nyt tuntuu että siitä voi selvitä kun on saanut levätä.







adalmina 37+4

Sataa sataa ropisee. Toisaalta nautin kun sataa ei tarvii väen väkisin lähteä ulos lasten kanssa kun olis sisällä niin paljon kaikkea tehtävää. Kuten viikko siivous mitä en eilen viitsinyt tehdä vaan vietettiin aikaa perheen kesken kun mies lähti viime yönä sinne bulgariaan. Aamulla mies soitti että olivat päässeet perille. Lento oli ollut tunnin nopeampi.



Huomenna olis serkkutytön ristiäiset. Tein ristipisto työn missä on vauvan kuva ja nimi ja syntymätiedot. Löysin siihen tosi ihanat kehykset. Sit löytyi kaupasta ihana tutti ja tuttiketju jossa luki i love mam. Se oli pakko ostaa. Löysin myös meijän vauvalle sinisen tutin jossa luki I love Dad.



Elokuisilla pojilla on ollut kiire maailmaan ennen laskettua aikaa. Tänne kanssa olis ultran mukaan tulossa poika mutta sais pysyä ainakin ens viikon masussa että mieskin pääsee mukaan synnytykseen ja mieluiten vielä 12.8 kun miehen kesäloma alkaa. Nyt oli mies tehnyt pari päivää sisään ja siihen päälle pitkä vapaa vuorotöistä johtuva.

Eipä täällä ole ollut edes merkkejä lähdöstä.



Jaahas hommaa olis paljon mistäköhän sitä aloittaisi. Jos Aloittais toisesta kupillisesta kahvia.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05 ja masuasukki 36+2

Meillä tulee nyt elokuussa 10 vuotta täyteen. Tavattiin baarissa 96 ja se oli heti menoa. elokuussa 98 mentiin naimisiin. Mies on syntynyt elokuun alussa. Keksimmäinnen lapsista myös ja nyt tää tuleva. Elokuu on tärkeä kuukausi meijän perheessä.



Meillä suurimmat riidat riideltiin kahden ekan vuodena aikana. Varsin kun esikoinen oli koliikki vauva ja mies vaan paiski töitä ja kävi omilla menoillaan. Kalassa ym. jonkun verran kapakassakin. Mä olin suht yksin kotona koliikista huutavan vauvan kanssa. Olin 19 kun sain esikoisen niin silloin kaikkilla omilla kavereilla oli muuta menoo.



Niistä on selvitty ja pari huhde on hyvällä pohjalla. Mä saan myöskin sitä omaa aikaa tosin en pääse viikon etelän reissuille mutta en haluakkaan. Yhteistä aikaa voisi olla enempi. Meillä kun ei ole lasten hoitajia niin se on aina jompi kumpi joka joutuu jäämään kotiin lasten kanssa. yhteistä aikaakin löytyy iltaisin kun laittaa lapset ajoissa nukkumaan.



Kolmessa ekassa raskaudessa oli ihana kun mies otti huomioon. Joka kerta kun lähti töihin niin antoi mulle ja masulle pusut. Musta se oli ihana juttu. Nelosen kohdalla rupes pusut harvenemaan ja vitosen kahdalla silloin tälläin ja nyt tosi harvoin. Mutta tais miehellä niinkuin itsellänikin mennä hetki sulatellessa tätä meijän ylläri vauvaa. Alku talvi oli vähän niin ja näin. Ei me tapeltu mutta sellasta mykkäkoulun tapasta oli ilmassa mutta nyt ovat taas asiat kunnossa kun saatiin juteltua.



Alkuun miehen menot ärsyttivät kun ei osannut itse vaatia omaa aikaa mutta nyt miehen menot on ok kun tiedän että pääsen itse tarvittaessa. Kuten opemammakin sanoi suurimmat mölyt pysyy mahassa mutta kun mitta tulee täyteen niin tulee sanottua.



Nyt kyllä on pakko ruveta siivoamaan.



puuhis edelleen

sateinen on päivä täälläkin... ei muuta kun odottelua....

minttu 36+6

Ihan mahtavan ihana viileä ilma :) ja siivouspäivä tiedossa. Huomiseksi lupaili taas lämmintä.



LÄmpimät onnittelut Pantoufle ja MiniK!!!!



Mulla meni viime yö hieman harakoille, kun vessassa sai ravata ja nälkäkin iski 4:00. Lisäksi aina heräämisen jälkeen oli vaikea saada unesta kiinni, kun alapäähän vihloi ja ja fiilikset oli samat kuin menkkojen alkaessa. Että ehkä siellä jotakin on tapahtumassa tuolla alakerrassa... tosin muistelen, että esikoisen synnytystä edelsi myös näitä oireita pidemmän ajan ennen h-hetkeä. Joten olen asennoitunut elelemään näin tuonne lasketun ajan tuntumaan ja sitten aloitan odotuksen!



PARISUHTEESTA: Meillä tämä raskaus sujunut ilman suurempia riitelyjä. Jotain pientä kärhämää vain ollut, mykkäkoulua olen harrastellut lähinnä muutaman kerran ja nekin aika aiheettomasti. Esikoista odottaessani meillä otettiin yhteen tuon tuosta, johtui ehkä pääosin siitä, että mies ravasi viikonloput baareissa. Se oli sitten kauhean ärsyttävää aikaa.. olin lähes satavarma, että saan jäädä yksin vauvan kanssa vielä. Mutta kuinkas kävikään, vauvan synnyttyä mies muuttui kuin yö ja päivä. Menot loppuivat siihen. Kummasti se isyys vaan kasvattaa. Ja tätä toista vauvaa hän alkoi toivomaan jo ajat ennen minua. Vähän väliä muistutteli asiasta. Nyt on ollut huomattavasti leppoisampaa odotella yhdessä perheenä tätä uutta tulokasta. Olosuhteet ovat täysin erilaiset.



Esikoinen (2v9kk) odottaa innolla vauvaa, joka aamu kysyy milloin vauva syntyy ja kertoo omia ajatuksiaan vauvasta. Ollaankin käyty pitkät keskustelut vauvajutuista hänen kanssaan. Saa nähdä miten sitten pikkuveikka/sisko otetaan vastaan. Ainakin lelut hän on reippaasti halunnut jakaa itsensä ja vauvan kesken jo nyt, voi olla että takaisin ottaa vielä moneen kertaan. Olen yrittänyt sylitellä poikaa ja huomioida extra paljon nyt.. kun ei sitä tiedä miten paljon vauva vie sitten mun ajasta. Toki jatketaan vuorotellen miehen kanssa vauvan ja esikon hoitoa, jotta poika ei tunne itseään syrjäytetyksi. Mutta kaikki uusi on uutta ja pitää laatia suunnitelmia, jotka on tehty kumottaviksi tosi paikan tullen ;)



Nyt aloitan siivousurakan ja nautin kun ulkona SATAA VETTÄ -ihanaa!!!!



Kukahan jakautuu seuraavaksi..



AuroraM 38+5

PARISUHTEESTA piti vielä jotain sanoa. Mekin ollaan oltu yhdessä kohta 14 vuotta, eli ne pahimmat karikot on kai jo käyty läpi(?). Musta jotenkin tuntuu, että mies on nyt viimeisten vuosien aikana muuttunut aika paljon. Enkä siis tarkoita, että välttämättä muuttunut mitenkään huonoon suuntaan, mutta erilaiseksi kuin ennen kuitenkin. Ja tietenkin mun uudelleen aloittamat opiskelut muutama vuosi sitten on vetänyt talouden tiukalle ja miestä se stressaa selvästi enemmän kuin minua. Mulle riittää hyvin tämä kerrostaloasuminen ja pennin venyttäminen. Kunhan perheellä olis kaikki hyvin. Mies taas on saanut jonkun myöhäissyntyisen kolmenkympinkriisin, että hänen elämä menee hukkaan ja ei ole omakotitaloa eikä uutta autoa eikä mitään muitakaan " statusjuttuja" . Toisaalta mä ymmärrän häntä, mutta toisaalta taas en.



OPEMAMMA: meillä on sitten esikoiset saman ikäisiä. Meidänkin esikoistyttö menee neloselle.



TYLSÄÄ! Onko kellään muulla tylsää? Vaikka olisi kyllä kaikenlaista tekemistä, mutta mihinkään ei jaksa keskittyä. Sitten päivä kuluu siihen, että katselen kelloa puolen tunnin välein ja mietin, että eikö jo voisi olla ilta. Mitään en saa aikaiseksi. Ja tätä pitäisi vielä jaksaa yli kuukauden. HUOH! =(



Pitänee palailla taas myöhemmin.

Jamssa rv37

täällä myös yksi jolla on tylsää, niin ja kyllä tekemistä riittäs muttei saa tehtyy ja sit ne mitä mie haluisin tehdä jää tekemättä ihan vaan siksi kun tartteis miehen apua ja se on niin saamaton että hoh hoijaa...

Taas yksi yö lähempänä laskettua aikaa - tänään mittarissa rv 38+1.

Eilen illalla Pikku-Ukko piti yksiössään sellaiset kemut, että mulle alkoi tulla jo huono olo. Vuorotellen potkittiin jaloilla kylkiin ja mahalaukkuun ja sitten välillä vaihtelun vuoksi puskettiin rakkoa. Oli sitten kiva juosta 5 kertaa kahden tunnin sisällä vessassa...



Yöksi natiainen onneksi rauhottui, mutta tulipa silti käytyä 6 kertaa vessassa yön aikana (siinähän se yö kuluu rattoisasti!). Mun rakko on varmaan kutistunut pingispallon kokoiseksi, kun tuntuu että kokoajan pitäis päästä vessaan. Vaikka muuten oon säästynyt lähes kaikelta krempalta, niin nyt on kyllä jokaikinen luuliitos tuolla jalkovälissä hellänä. Toivottavasti tämä enteilee jo tosihommia!



Tänään olisi sitten ohjelmassa käynti ruokakaupassa ja mahdollisesti mansikkatilalla. Ulkona on hieman kosteaa, vaikkei juuri nyt sadakaan. Eilinen ja öinen sade taisi olla 3:s tai 4:s sadekerta sen jälkeen kun lumet ovat sulaneet huhtikuussa. Eli rutikuivaa ollut jatkuvasti. Vaikka ovat välillä lupailleetkin sateita, niin jostain syystä pilvet onnistuvat aina kiertämään meidät (tää on kyllä ihan omituinen asuinpaikka säiden suhteen muutenkin. Viime syksynäkin saatiin pysyvät lumet, vieläpä paksu kerros, 2 viikkoa ennen kuin 10 kilometrin päässä Espoossa. Työkaverit vaan naureskelivat kun kerroin joutuvani tekemään sankan lumipyryn vuoksi joka ilta 2 tuntia lumitöitä - Espoossa ja Helsingissä kun oli ihan paljas maa).



PARISUHTEESTA: Me ollaan oltu yhdessä pari päivää vajaa 7 vuotta Naimisiin ei olla vielä keritty, mutta ehkä me mennään nyt lapsen myötä käymään ainakin maistraatissa joku päivä (en ole tosiaankaan mikään hääintoilija). Muutaman kerran näinä 7:nä vuotena ollut hieman huonompia hetkiä, mutta raskaus tuntuu lujittaneen meidän suhdetta ihan kivasti. Toivottavasti vauva ei ole mikään hankala yövalvottaja/kitisijä, ettei vähät yöunet yms. stressi pääse vaikuttamaan meidän suhteeseen.



Mukavaa viikonloppua kaikille!