***ELOisat heinäkuisena lauantaina***

sadetta täällä etelässäkin, ja meillä on tänään grillijuhlat, mutta eipä tuo haittaa. Kyllä se ruoka maistuu pilviselläkin säällä. Toisaalta on myös hauska taas vaihteeksi käyttää muita loppuja raskausvaatteita kuin niitä hellemekkoja, turhamaisuudesta on aina iloa!



VAUVELEISTA: Moni jo odottelee vauvaa, mutta minulla saisi vielä pari viikkoa pysyä ja sitten tulla. Näin olen ajatellut, saa nähdä. Pari juttua voisi tehdä vielä ennen vauvan syntymää. Kahdesta edellisestä sen tietää, että kyllähän ne vauvat ovat super-ihania, mutta siihen vauvaan se aika aluksi meneekin, että hyvästit jopa rauhallisille omille suihkuhetkille!



Minä lähden lapsille nyt tekemään ruokaa, jotta pääsevät isovanhempien hoivaan piakkoin.



Onnea kaikkille uusille äideille ja tuleville myös onnea matkaan!



Pikkuodessa jo rv:lla 38!

Ja niinkuin opemamma muistutteli niin käykää laittamassa tiedot esittelypinoon syntyneistä niin tulee päivitettyä :)



PARISUHTEESTA vielä, meilläkin on pitkä taival takana, vuonna 1991 bongasin kotiseudun suositusta baarista komean, vaalean, pitkän uroksen ;) Siitä sit alkoi mun osalta pieni piiritys kunnes tällä opiskelija/tarjoilijalla oli vapaapäivä baaritiskin toiselta puolelta ja siitä sit päädyttiin illan päätteeksi miehen poikamiesboksiin :) Ite olin alle kakskymppinen. Kaikenlaista on yhdessä keritty kokea, penninvenyttämisestä talouden tasapainottumiseen ja lasten syntymiin ja muutettu ollaan koulujen ja työpaikkojen perässä kunnes nyt on oltu samalla paikkakunnalla jo 8 vuotta. Meillähän esikoinen lähtee syksyllä jo kuudennelle! Meillä myös nuo riidat ovat vähenytneet, tosin joskus räiskyy. Ekaa odottaessa mies oli innolla mukana raskaudessa mut seuraavissa ei ollu enää mitään " uutuuden viehätystä" . Kummatkin ollaan kotikissoja enemmän, ei huvita kumpaakaan enää baareissa juokseminen. Pari kertaa vuodessa on kiva päästä ukon kanssa kahdestaan vähän viihteelle. Kai sitä myös tavallaan on kasvanut yhteen ja tietynlailla samanlaisiksi ajatuksiltaan ym. kun on aika nuoresta asti tiivisti yhdessä oltu.



VAUVAN SYNTYMÄAJANKOHDASTA... Mä tässä elättelen toiveita et vauva syntyis siihen aikaan et tulis horoskoopiltaan LEIJONA. Ja ihan hölmöstä syystä, olis vaan hauskaa kun jokainen meidän perheestä olis eri horoskooppia. Menis myös kivasti mulla ja kolmella lapsella sit tähtimerkit peräkkäin, rapu, leijona, neitsyt ja vaaka. Mies on sit peräkkäin neljännen lapsen kanssa, kauris ja vesimies. Meidän perhe edustais siinä tapauksessa puolia kaikista tähtimerkeistä =D. Eli kovin paljoa ei yli " sais" mennä.



Nyt pitää mennä ruuan laittoon!



Peeveli rv 36+1 *vasta*

SYLIN TÄYDELTÄ ONNEA KAIKILLE ELOKUISILLE JO SYNTYNEILLE POJILLE JA HEIDÄN PERHEILLEEN!



On vierähtänyt pitkä tovi siitä kun viimeeksi kirjoittelin. Aika on mennyt kuin iltamissa, kotia siivotessa ja vauvan tavaroita laitellessa. Nyt on kaikki valmiina, mutta oma olo on edelleen ajoittain epätodellinen, ihmettelee, että mitä nämä tavarat meillä tekevät jne. Toisena päivänä on valtaisa vauvakuume ja toisena miettii että tämän pelkän mahan kanssa pärjäisi varmasti paremmin kuin syntyneen vauvan kanssa. Niin, ensimäistä odotan, siitä varmaan nämä " omituiset" tuntemukset johtuvat, kun ei edes tiedä mitä on tulossa. Eli ajatukset pyörivät oman mahan ympärillä 25 h vuorokaudessa jos suinkin mahdollista.



Supisteluja on ollut satunnaisesti. Pari kertaa olen yöllä herännyt hyvinkin epämiellyttävään tuntemukseen, mutta ne ovat olleet vielä yksittäisiä. Alkuviikosta oli pari tuntia kestävä supistelujakso, tosin kivuttomia, mutta siitä sain kuitenkin kimmokkeen sairaalakassin pakkaamiseen. Neuvolalääkärin mukaan paikat olivat sormelle auki ja pehmeät, mutta kanavaa 2 cm jäljellä viikolla 36+2, nyt elelen 37+6.



Synnytystä en osaa pelätä tai jännittää, koska en tiedä mitä on tulossa. Ajattelinkin että etukäteen pelkääminen ei auta kuitenkaan. Mutta vauvan terveydestä kannan jatkuvaa huolta. Pelkään vauvan syntyvän vammaisena tai vammautuvan synnytyksessä. Tosin luotan terveydenhuoltoon kuin pässi suuriin sarviinsa ja tiedän että pystytään tekemään ihmeitä, mutta kehitysvammalle ei kuitenkaan kukaan mahda mitään. Muutaman ystävän kanssa olen tästä puhunut ja onnekseni huomannut että moni on miettinyt samoja asioita. Mutta nämä ovat asioita, mihin ei itse pysty vaikuttamaan.



Parisuhteesta on ollut viimeaikoina vilkasta keskustelua. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja siitä 2 naimisissa. Alussa oli ihan järkyttäviä riitoja ja toisen " testaamista" , mutta onneksi se on taakse jäänyttä elämää, eihän sellaista kukaan jaksaisi vuosi tolkulla. sitten olikin tasaisempi vaihe, asunnon osto ja remontointi. Luulisi, että silloin olisi ollut kaikki hienosti, mutta kattia kans. Hirvittävä yli vuoden kestävä kriisi. Olisin eronnut jo monta kertaa, jos yhteinen asunto ja velka ei olisi saanut miettimään kahta kertaa. Tosin silloinkin ajattelin, että miehessä ei ole mitään vikaa, mutta kun mikään ei vaan suju. Siitä vuodesta selvisimme hengissä ja entistä vahvempina. Päättelimme, että tämäkin piti kokea, jotta osaisi arvostaa hyviä aikoja. Aloimme suunnitella oman kodin rakentamista. Rakennusaika sujui loistavasti, meillä oli yhteinen päämäärä minkä eteen teimme hirveästi töitä. Sen jälkeen elämä onkin ollut tasapainoista ja onnellista. Toista osaa arvostaa eritavalla kuin aiemmin. Tosin ikää ja järkeäkin on toivottavasti enemmin kuin aiemmin.



Raskausaikana parisuhde on vain syventynyt. Minusta pidetään niin hyvää huolta, että olen sanonut monesti, että tähän voisi suorastaan tottua. saa nähdä minkälainen kriisi on tulossa, kun kaikkien huolenpito keskittyykin vauvaan...



Olipahan löpinää...



Mukavaa päivän jatkoa kaikille! Nautitaan olostamme ja mahoistamme!

masunympärysmitta on nimittäin aivan yks kaks venähtäny 98cm:n!! ja miekö luulin ettei täs raskaudes päästä metrin yli, mut taidetaan olla nyt hiinä ja hiinä :P.

Täytyi tulla pikaisesti teitä morjenstamaan, vaikka nyt ainakin tässä alkutohinassa näyttää siltä ettei liikaa aikaa todellakaan ole. Ajan myötä varmaan alkaa päiviin tulla jonkinlaista rytmiä ja rutiinia, mutta nyt mennään vielä täysin harjoitellessa ja tilanteiden mukaan.



Ihan hienosti meni ensimmäinen päivä vauvan kanssa kotona, vaikkakin esikoinen on vuorottain vauvan ylihoitajana rajuine rutistuksineen ja haleineen ja välillä taas täysin mahdottomana tottelemattomana ja kiukuttelevana sisupussina. Varmasti outo ja hämmentävä tilanne hänellekin.



Vauva nukkuu lähes koko ajan ja herää lähinnä syömään ja sitten taas takaisin nukkumaan. Sitä pientä miestä voisi vain tuijottaa tuntikausia!!:)



Mukavaa viikonloppua kaikille, palaillaan taas paremmalla ajalla!



Pantoufle

Onnittelut Pantouflelle ja MiniK:lle!!! Oiskohan tosiaan tänä viiikonloppuna muitakin eloisia tosi toimissa.



Mulle ei kuulu mitään muuta kuin että tylsää on. En keksi mitään hauskaa puuhaa ja ristikot ja sudokutkaan ei houkuttele.



Vyötärö on 114 cm kun normaalisti about 68 cm. Että ihmeen kaupalla tässä suuremmitta arvilta on säästytty. Myönnän olevani sen verran turhamainen, että haluaisin selvitä tästäkin raskaudesta ilman arpia ja selluliittejä. Mutta jos nuo kaksi vielä kauankin meinaavat masussa kasvaa niin kyllä tuo nahka repeää.



Nyt takaisin esikon kanssa leikkimään, kun ollaan ihan kahdestaan tää päivä kotosalla.

Ja nyt ollaan 105 sentissä. Normaalisti mitta on jotain 78 cm. Musta tuntui jo tuossa pari viikkoa sitten, että maha on selvästi " pudonnut" alaspäin, mutta nyt on taas muutaman päivän ajan ollut tosi tuskallista istua normaalissa asennossa kun ylämahasta ahdistaa ja välillä on ihan vaikea hengittää. Outoa, mutta kai se maha voi välillä tipahtaa ja sitten taas pongahtaa ylöspäin ;)



Ja tää päivä vaan matelee hiljaa eteenpäin....



Tylsistynyt Jamssa

Jopas täällä alkaa vauvoja tupsahdella. Ihanaa!!



Täällä kans ihan sairaan tylsää! Ja vielä kun levossa pitäisi olla. Ja vaikka ei tarvitsiskaan, niin voi olla että mitään ei jaksais eikä huvittais tehdä. Odottelen vaan ens perjantaita ja lääkäri käyntiä..



Calathea 34+5

Itse pääsin kotiin ja palaan huomenna sairaalaan, viimeistään.

Supistelua on koko ajan, mutta kohdunkanava ja kaula vielä epäkypsät. Sydänäänikäyrää otetaan muutaman kerran päivässä, tänään otettu tunnin veran yhteensä. Kaikki siinä hyvin.

Alkavat antaa kohdunkanavaa kypsyttäviä lääkkeitä ilmeisesti ma aamuna jos ei edelleenkään siellä tarpeeksi tapahdu ja sen prosessin alettua voidaan aloittaa oksitosiinirasitus.

Toisaalta tylsää olla siellä, mutta toisaalta kiva että seurataan ja saadaan kuitenkin kuljeksia siellä vapaasti.

Kun oksitosiini alkaa tuottaa kovempia supistuksia, joudunkin vuoteeseen ja saan sen antibiootin ja sokeritipan ja sitte köllötellään, ties kuinka kauan. Varoittelivat ihan useasta vuorokaudestakin...huoh.



Poikia siis tullut tähän elokuisten joukkoon, meillä ei tiedossa kumpi tulee, minä veikkaan poikaa, mies veikkaa tyttöä, mutta saapi nähdä sitten=)



Koittakaahan jaksella masujenne kanssa, ja levätä, tämä ei meinaan ole suurta herkkua kun viikko menee supistellessa vartin/puolen tunnin välein, siinä jää noi unet vähän vähiin...



Ja tiedoksi Tyksiin suuntaaville elokuisille, ruuhka on aikamoinen, eli tänäaamunakin oli kaikki salit täynnä. Ne on niitä pikkujouluvauvoja=)



Lilli rv34+5

Lillikö se jutteli ruuhkasta Tyksissä? Jostain just luin, taisi olla kevään vauvalehti, että elokuu on uusi (toinen) ruuhkahuippu synnytyksissä. Kai se sitten on niin, että syksyn pimetessä talveksi ei ihmisillä ole mitään muuta tekemistä...?



Jamssa

Ruuhkahuippua tosiaan on elokuussa eli jonain vuosina se muistaakseni saattoi olla jopa suosituin synnytysaika. Tämä taisi olla jossain hesarin nettiliitteessä tai iltasanomien/iltalehden netissä. Meidänkin neuvolantäti sanoi, että elo-syyskuussa olisi nyt tulossa paljon vauvoja maailmaan.



Tuli sitten käytyä piitkällä autoajelulla Lohjalla. Kiva joskus kesällä katsella erilaisia kesäkaupunkeja. Sekin on niin kaukana Hesasta, että palveluja ja omaa keskustaa jo alkaa jonkun verran.



Taas veti issiakset pikkasen kävelyt huonoksi eli oli pakko luovuttaa jossain vaiheessa ja mennä vaan istuskelemaan :)



Meidän vauvasta varmaan tulee nyt sitten leijona...kun ei tänään enää ehdi eikä kuitenkaan vielä edes halua syntyä. Vaikka en pidä kyllä horoskooppeja tärkeänä enkä ns. usko niihin...



Pia 38+4