Harrastuksena taitoluistelu - kokemuksia

Lapseni 10v. harrastaa taitoluistelua, aloitti luistelukoulussa 4-vuotiaana. Harjoitusmäärät lisääntyivät nopeasti ja kyllä hintakin on aika kova. Lapsi tykkää hirmuisesti harjoitella, esiintyä ja oppia uutta ja on onnellinen kun saa itse valitsemaansa lajia harrastaa. Ja kyllä, hän on itse 4-vuotiaana sanonut että haluaa luisteluun. Ehkä siihen vaikutti naapurintyttö, joka hieman vanhempi ja oli harrastanut jo pitempään, mutta vanhempien valitsema harrastus tämä ei ole.

Tosin kyllä tämä sillä tavalla on myös vanhempien harrastus, että kuskata pitää paljon, kun treenejä on 8 kertaa viikossa ja talkootyötä pitää tehdä myös, mutta sama se on muissakin lajeissa. Yksi lapsistamme harrastaa joukkuevoimistelua ja yksi jalkapalloa, kyllä näissä kaikissa on samat hommat, paljon treenejä ja tapahtumia, maksaa paljon ja talkootyötä on vanhempien tehtävä.

Itse kuitenkin haluan, että lapseni saavat harrastaa juuri sitä mistä itse tykkääväät ja saavat panostaa harjoitteluun niin paljon kuin itse haluavat. Ei tarvitse tulla huippu-urheilijaksi, mutta jos joku näistä nyt itse haluaa tavoitella maksimaalista tasoa itseltään, niin antaa mennä.

Ulkopuolisin silmin ulkonäköpainotteinen ja kallis laji. En haluaisi tytärtäni tuon tyyppiseen ilmapiiriin.

https://yle.fi/urheilu/3-10978527

Meillä 8-vuotias tyttö harrastaa taitoluistelua. Harjoituksia on 6 kertaa viikossa, mutta on myös ryhmiä, joissa harjoitellaan vähemmän. Ei taitoluistela tarvitse aloittaa 3-5-vuotiaana, niin kun jotkut tässä ehtivät kommentoimaan. Sen voi aloittaa vaikka aikuisena, on eritasoisia ryhmiä, luistelukoulu tai sitten jo edistyneemmät pari-kolme kertaa viikossa harjoittelevat harrastajat ja sitten on kilparyhmiä, joissa harjoitellaan paljon ja tähdätään kilpailuihin. Kilpailusarjojakin on eritasoisille harrastajille.

Suosittelen ehdottomasti, että viet tyttäresi kokeilemaan taitoluistelua. Luisteluseurassa osaavat varmasti arvioida hänen taitonsa ja kertoa, mikä olisi hänelle sopiva ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luistelu aloitetaan tyypillisesti 3-5-vuotiaana, mikä tekee myöhemmin aloittamisesta hiukan hankalaa. Kyse on kuitenkin kilpailulajista, jossa esittäminen ja kisat ovat se tavoite, jota kohti harjoittelu tähtää.

Joskus on hankalampaa motivoitua elleivät omat taidot riitä liiton kilpailusarjoihin. Nykyään tosin on myös harrastajasarjan kisoja (taitajat) ja niihinkin voi olla kiva treenata.

Sopivan ryhmän löytyminen voi olla kouluikäisenä hankalaa seurasta riippuen. Jos on tosi taitava ja oppii nopeasti, saattaa pääsyä nousemaan ns. parempiin ryhmiin kesken kaudenkin. Kaikki riippuu siitä, kuinka soveltuva on lajiin ja kuinka nopeasti oppii hypyt.

Anteeksi että huutelen asioista mitään ymmärtämättömänä, mutta mikä tahansa laji, joka pitää aloittaa 3-5-vuotiaana, ei ole lapsen harrastus vaan vanhemman.

Miten niin ei ole lapsen harrastus vaan aikuisen? Meillä lapsi oppi 4-vuotiaana luistelemaan ja todellakin halusi itse mennä seuraan harrastamaan. Harrastaa edelleen ja ihan omasta vapaasta tahdostaan. Lapsella on myös oma tahto ja ainakin meillä huomaa jos joku asia ei ole lapsen mieleen. Sen huomaa myös siitä että lapsi ei halua lähteä harrastuksen pariin. Sekin on koettu, että lasta ei vaan joku harrastus kiinnosta. Kannattaa kuunnella sitä lasta.

Nuo tuollaiset kommentit ovat yleensä ihmisiltä jotka eivät itse edes vaivaudu viemään lastaan mihinkään harrastukseen, saatikka että opettaisivat itse lapsensa luistelemaan.

Kallista, vaativaa ja vie koululaiselta käytännössä kaiken vapaa-ajan. Valmentajat tarkkailivat ala-asteikäisten painoa, ilmapiiri oli kilpailullinen ja ahdistava, moni lopetti lajin alle 15-vuotiaana rasitusten ja kulumien takia. Valmentajilla oli selkeät suosikit ja muiden osa oli kova. Elämäni oli tuohon aikaan ainoastaan treenejä ja koulua, kavereita en ehtinyt nähdä vapaa-ajalla lainkaan. Mitä pidemmälle menee, sitä kalliimmaksi muuttuu, ja lahjakkaat mutta köyhät urheilijat putoavat pelistä.

En laittaisi ikinä lastani luistelemaan, mutta voi olla, ettei minulla ollut sitä "sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta" mitä laji vaati.

Harrastin ja kilpailin välillä 3-19v.

Raaka laji. Huonot tiputetaan muodostelmaan jossa ei vaadita hyppytaitoa ja pientä kokoa. Toisaalta menestyjistä kasvaa myös elämän menestyjiä. Että riippuu kumpaa kastia lapsi on. Itse olin menestyjä, ja nyt aikuisena menestyjä. Useat piirteet millä nyt pärjään, on opetettu luistelun parissa lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Ulkopuolisin silmin ulkonäköpainotteinen ja kallis laji. En haluaisi tytärtäni tuon tyyppiseen ilmapiiriin.

Lisäksi  lajissa on esiintynyt paljon seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä. En asettaisi tytärtäni alttiiksi moiselle.

Siis mitä täällä on oikein puhuttu että 1000€ kuussa maksava laji? Missäpäin Suomea tällaista summaa pyydetään?

Meillä täällä Itäisemmässä Suomessa laji maksaa kalleimmillaankin noin 250-300€ kuukaudessa ja tällöin ollaan jo oikeasti siellä 7-7krt viikossa treenaavien kilpailijoiden joukossa.

Aloittaa voi milloin vain, ekaan kehitysryhmään pääsee heti kun osaa perustaidot ja osoittaa innostusta ja sinnikkyyttä lajia kohtaan. Siitä eteenpäin on tie auki kilparyhmiin, käsittääkseni kilpailemaan pääsevät kaikki, myös ne kilparyhmän heikoimmat, joita kannustetaan siinä missä muitakin.

Minusta laji on paljolti myös kilpailua itseään vastaan, oman itsensä ylittämistä, pettymyksen sietoa ja onnistumisen riemua. Suosittelen sinällään lämpimästi. Täälläpäin Suomea ei ole tullut vastaan vielä mitään ikävää, ryhmähenki on hyvä ja uudet otetaan innolla vastaan.

Onko tämä lie keskisuuren kaupungin etuja. Upea, ihana ja kaunis laji. Mutta vaatii tietynlaista motivaatiota ja panostamista, niinkuin tuossa aiemmin monesti sanottu, sekä sitä aikaa välillä myös vanhemmilta.

Itse ratkaisin sen niin, että aloitin aikuisluistelun, nyt minä ja kaksi tytärtä mennään kaikki yhtäaikaa jäähallille.