Onko aivan idioottimainen ajatus, emme voi tehdä yhteistä lasta

Minulla on pari sairautta joiden takia raskautuminen olisi liian iso riski ja ikääkin on jo 40. Edellisestä liitosta on kaksi jo teini-ikäistä lasta joiden synnytyksiin meinasin kuolla. Olen ollut uudessa avioliitossa nyt seitsemisen vuotta itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa, ja aina vaan enemmän surettaa että hän ei tule koskaan saamaan omaa lasta. Itse hän väittää ettei se haittaa, mutta en vaan kestä, ja kyllä hän on myöntänyt että tosi mielellän mun kanssa sellaisen saisi, mutta kun se ei onnistu niin minkäs teet.

Mun sairaudet on sellaisia ettei adoptio käy laatuun. Pahimmillaan ne voivat aiheuttaa ennenaikaisen kuoleman / pahoja rajoituksia, mutta voi myös olla että pysyvät stabiileina eikä mitään koskaan käy.

Suomessa ei sijaissynnyttäjää saa käyttää, ja oma terveydentilani ei aina ole mitenkään loistava joten en välttämättä edes jaksaisi vauva- ja pikkulapsiarkea parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta. Mitä jos ns. muumimuki-menetelmällä hankkisi lapsen naisparin kanssa? Huoltajuus olisi heillä, mutta voisimme olla lapsen elämässä mukana. Pikaisesti ajateltuna hyvä idea, tosin siinähän on kyllä riskinsä kuten että äidit eivät sitten suostuisikaan siihen että mies viettää aikaa lapsensa kanssa, paitsi jos isyyden vahvistaa. Sitten tulee tietysti kuvaan mukaan elatusmaksut, mutta ei kai se haittaisi. 

Kellään ei varmaan ole kokemusta tällaisesta, mutta onko ihan tyhmää alkaa edes miettimään asiaa tämän enempää?