Onko teillä ollut tällaista vaihetta?

Olen seurustellut mieheni kanssa reilut 2 vuotta ja viime aikoina tuntuu että olemme kokoajan kinaamassa jostain, tai lähinnä minua ärsyttää liian usein ja kiukuttelen ja murjotan ehkä liiankin helposti.. 

Mieheni ei ehkä aina muista ajatella meidän yhteistä parasta, vaan edelleen bilettää poikien kanssa ja viettää riittävästi "omaa aikaa". Tämä ei minua haittaa, parempi niin ettei koko aikaa ollakkaan yhdessä, mutta jos esim pyydän tulemaan hiljaa kotiin niinä öinä kun mulla on aamuvuoro 8/9 maissa, loukkaantuu jos aamulla kommentoin ettei sitten viittiny olla hiljaa vaikka pyysin ja valvoin ison osan aamuyötä.

Välillä minua loukkaan hänen "itsekkyys" tietyissä asioissa, esim. Hänellä on auto ja minulla ei, mutta useasti sanonut että jos tarvin sitä, todellakin saan sitä käyttää ja sumplitaan niin että onnistuu, mutta sitten jos tilanne tulis, vastaus on lähinnä et "no siis jos mä en sitä käytämku meen sinne tms kavereiden kans tms. Ni joo", mutta ei ees yritä sitä etukäteen sumplia et se onnistuis? Koen että teen enemmän suhteen eteen ja meidän hyvin voinnin eteen, mutta hän on edelleen liian "minä"-henkinen.. Tiedän ettei hän pitkään halunnut suhdetta, mutta nyt ollaan oltu jo hyvän aikaa ja hän on ihana ja rakastava, uskollinen ihminen.. Mutta miksi mua ärsyttää tällaiset asiat?

oon ärsyytynyt itseeni, mutta toisaalta minäkin ansaitsen tasavertaisen kumppanin, joka haluaa tehdä asioita minunkin eteeni vaikkei se ole aina se "mukavin" vaihtoehto hänelle..

ajatuksia!