Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mulla menee hermo yhteen taiteilijatuttuun. Onko se tosissaan?
19.12.2013 |
Olen tutustunut tähän taiteilijaan vasta kolmikymppisenä, on lapsen tarhakaverin vanhempi. En sano, onko isä vai äiti, ettei tunnista.
Käsittämättömän persoonallisia vaatteita, silmälaseja, huiveja. Keneltäkään ei jää huomaamatta sisääntulo, jos saapuu johonkin. Kuin sateenkaaren värinen torvia soitteleva enkeli saapuisi taivaasta tuoksuen kaikilta maailman mausteilta. Ei vaan voi jäädä paitsi siitä tiedosta, että HÄN saapui taloon.
Puhuu kuin maailman tähti ja sellaista 50-luvun vanhaa suomea (eri vänkää jne).
Yleensä sitä ei tarvitsekaan kestää kuin lasten synttäreiden tuonti/haku-tilanteessa tai kaverikyläilyssä (harvoin) tai päiväkodilla. Nyt vaan oli joulujuhlat ja mun mielestä ne meni kyllä ihan pieleen sen takia. Tanssi joululaulujen aikana ja lauloi tajuttoman kovaa. Tarhatädit vain hymyilivät, eivätkä tehneet mitään.
Ei siis ole humalassa eikä mitään, mutta taiteilija on isolla teellä.
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on hauskaa aina seurata, mitä se tänään keksii :) Jos te noin harvoin tapaatte, niin kyllä sä sen kestät.
Hänen lapsiaan vähän säälin. Tietyssä iässä kaikki poikkeava on kamalaa ja he varmaan jossain vaiheessa häpeävät tätä vanhempaa. Se häpeäminen voi tulla niin pienestä. Mun lapsuuden kaverin vanhempi käytti aina tosi persoonallisia takkeja - ne ei olleet edes mitään halpoja, vaan jonkun taiteilijan käsin tekemiä erikoisia poppana luomuksia. Kaveri häpesi aina ja puhuu vielä aikuisenakin siitä, miten hän koko ihan kamalana ne takit ja häpesi niitä aina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 12:22"]
Tuohan on hauskaa aina seurata, mitä se tänään keksii :) Jos te noin harvoin tapaatte, niin kyllä sä sen kestät.
Hänen lapsiaan vähän säälin. Tietyssä iässä kaikki poikkeava on kamalaa ja he varmaan jossain vaiheessa häpeävät tätä vanhempaa. Se häpeäminen voi tulla niin pienestä. Mun lapsuuden kaverin vanhempi käytti aina tosi persoonallisia takkeja - ne ei olleet edes mitään halpoja, vaan jonkun taiteilijan käsin tekemiä erikoisia poppana luomuksia. Kaveri häpesi aina ja puhuu vielä aikuisenakin siitä, miten hän koko ihan kamalana ne takit ja häpesi niitä aina :)
[/quote]
No en kyllä tiedä yhtään ihmistä, joka ei olisi tietyssä vaiheessa hävennyt vanhempiaan. Eikä ole yhtään riippuvainen siitä, millaisia vanhemmat ovat. Minunkin mielestäni oman isäni tietyt vaatteet olivat aivan hirveitä, ja ovat edelleen. Ne olivat tuohon aikaan aivan tavallisia keskiluokkaisen miehen vaatteita.
Alue: Aihe vapaa
Niin?