GALLUP: Ihaninta alatiesynnytyksessä? Kaikki mukaan :)

Kivun loppuminen kuin seinään, kun vauva syntyy.

se että toipui tosi nopeasti, ja olin hyvävointinen ja vauvakin. sektioon verrattuna ero oli iso.

Tavallaan oli mukavaa myös itse synnyttää, koki tehneensä jotain merkityksellistä.

Epiduraali :)

Se synnytys. Siitä tuli toisi voimakas olo, että sen kävi läpi ja hoiti lapsen maailmaan. Vaikka olikin kivuliasta yms. Mutta tosiaan näin, taidan olla vähemmistöä.

Mielettömän vahva elossa olemisen ja hetken merkittävyyden tunne. Olen synnyttänyt kaikki 3 ilman kivunlievitystä, ja jotenkin se kipukin tuntui hyvin merkitykselliseltä, jopa jotenkin pyhältä, se pakotti enemmän läsnä siihen mielettömään hetkeen jona lapsi tulee maailmaan. (En paheksu toki kivunlievitystä, itse vaan en sitä valinnut koska en pelkää mitenkään kipua.)

Se tunne koko sen prosessin aikana, kutkutus ja jännitys ja kaikki. Ja pakko sanoa, että myös ja varsinkin se hetki ja tunne kun vauva "pullahtaa" ulos ja sain hänet rinnoilleni, olo oli kuin Mount Everestin valloittaneella ja paljon enemmän.

-Äitix2-

Synnyttämisessä ei ole mitään ihanaa eikä nautittavaa, vaan silti sen haluaa tehdä kerta toisensa jälkeen kun kerran lapsia haluaa.

Jos sitä palkintoa ei saa laskea mukaan, niin ei yhtään mitään ihanaa ollut. Onks tää nyt jotain pottuilua niille, jotka eivät ole alateitse synnyttäneet :O

Ei ole muuta ihanaa kuin vauva. Ja sektio on siitä paljon kamalampi kun sitä vauvaa ei saa syliin synnytyksen jälkeen.

t. sektio ja 2*alatie

Sellainen tietynlainen henkisyys, itseensä kääntyminen, vahva tässä ja nyt oleminen. Kokea, tarkastella oman kehon ja mielen toimintoja näin kokonaisvaltaisessa jutussa. Kokemuksena todella hieno jo kolme kertaa, vaikka olivatkin kaikki erilaisia synnytksiä. En ole tarvinnut kivunlievityksinä muuta kuin vettä, altaassa, kylvyssä tai suihkussa, sekä hyvän perusluottamuksen itseeni, mutta toki olisin ottanut vastaan jos olisi siltä tuntunut. Otin synnytkset seikkailuna...

Ja kyllä, nopea toipuminen. Olisin voinut vaikka kävellä kotiin suoraan synnytyssalista...

Se luotto omaa kehoaan kohtaan. Miten se osaakin toimia niin ihmeellisesti. Minun ei tarvitse muuta kuin ponnistaa,keho hoiti supistukset,avautumiset,maidon nousemiset. Vaikka itse on ihan pihalla kaikesta niin keho kertoo miten toimia, milloin ponnistaa. Se oli mahtavaa "antaa synnytyksen viedä mukanaan".

Nähdä isä ja lapsi yhdessä, kun isä otti pienen vauvan paidan alle. Ja siis synnytin alateitse, mutta halusin antaa lapsen hetkeksi myös isälle ennen ensi ruokailua jotta saan hetken levätä.

Olihan se mieletön kokemus. Sellainen henkinen ponnistus. Itse olin todella ylpeä itsestäni sen jälkeen. Parasta oli "luojan kiitos, se on ohi" -tunne vauvan synnyttyä. Ei siinä jaksanut heti vauvaakaan ihmetellä vaan mulle ainakin tuli sellainen usvainen ja sumuinen olo. 

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 11:28"]

Jos sitä palkintoa ei saa laskea mukaan, niin ei yhtään mitään ihanaa ollut. Onks tää nyt jotain pottuilua niille, jotka eivät ole alateitse synnyttäneet :O

[/quote]

Luulen että tämä on vastine tohon kamalinta alatiesynnytyksessä ketjuun...

Epiduraali ja se kun homma oli ohi. Mulle ne valtavat merkityksellisyyden tunteet ovat tulleet vauvan ja myöhemmin lapsen hoitamisesta.

Jos lopputulosta ei voi tähän vastata, niin sitten siinä ei ole mitään ihanaa. Tai joo, se hetki kun tajuaa että nyt se on OHI! Epiduraali ja se, kun kätilö sanoo että 10 cm auki ovat hyviä, mutta eivät ihania juttuja.

Mömmöt

[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 10:59"]

Mielettömän vahva elossa olemisen ja hetken merkittävyyden tunne. Olen synnyttänyt kaikki 3 ilman kivunlievitystä, ja jotenkin se kipukin tuntui hyvin merkitykselliseltä, jopa jotenkin pyhältä, se pakotti enemmän läsnä siihen mielettömään hetkeen jona lapsi tulee maailmaan. (En paheksu toki kivunlievitystä, itse vaan en sitä valinnut koska en pelkää mitenkään kipua.)

[/quote]

Samat! Ja vielä erityisesti se, että synnytyksen jälkeen on ihan mieletön endorfiinihumala, tuntui että olisi voinut juosta vaikka maratonin siihen päälle.

Niin ja se, että synnytyksen jälkeen ei ollut mitään isoja haavoja tai rajotteita, joita olisi pitänyt ottaa huomioon elämisessä ja olemisessa. Pystyi vaan kävelemään suihkuun ja jatkamaan lähes normaalisti.

No ei siinä muuta ihanaa kun märän lämpimän vauvan paidan alle saaminen ja nopea kotiutuminen.

Ei mikään, paitsi kun se loppui. Ja samalla myös helvetilliset liitoskivut.