Mistä Myrskyluodon Maija kappale kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Sävellys on alunperin sävelletty TV-sarjan tunnusmusiikiksi. Sanat kirjoitettu myöhemmin, kun sävellyksestä tuli äärettömän suosittu.

En tiennytkään tuota. Varmaan hienoin sävelmä mikä tv-sarjaa varten on koskaan tehty. 

Kuulin sen ensimmäistä kertaa autoradiosta lapsena 80-luvun alkupuolella. Luulin sen olevan joku suht vanha klassinen sävelmä, vaikka oli vain muutaman vuoden ikäinen silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue se kirjasarja.

Maija nai miehen, jota ei oikeastaan kovin hyvin edes tunne. Naimisiin mennessään hänellä on mielessään ihan toinen mies, mutta hän ajattelee, että ehkä hän ajan kanssa oppii rakastamaan tätä aviomiestään. Niin siinä aloitetaan arkinen aherrus kaukana ulkosaaristossa. Maija hoitaa kotia ja kasvattaa lapsia, jotkut lapsista kuolevatkin, Janne on merillä päivät, Maija pelkää myrskyjä kotona. Elämä on ankaraa ja köyhää. Hiljaksiin he kasvavat yhteen vuosien mittaan, oppivat tulkitsemaan toisiaan puhumattakin. Vielä tyyni on sää viittaa siihen, että Maija jatkuvasti pelkää säitä, sillä säiden armoilla he elävät, ja Janne tietää tämän. Mikä tahansa päivä saattaa olla se, kun mies ei enää palaakaan kotiin. Kirjasarjan lopulla mies ja vanhin poika hukkuvat lähellä kotirantaa ollessaan jo paluumatkalla. Maija muuttaa muine lapsineen pois luodolta, joka on vaivihkaa muuttunut hänelle kodiksi, mitä hän ei olisi alussa uskonutkaan.

Näin siis muistikuvat 25 vuoden takaa, kun luin sarjan.

Idean ymmärtää vielä paremmin ruotsinkielisestä versiosta.

Sen verran korjaan, että poika ei hukkunut samaan aikaan kuin mies, vaan palasi kotiin. Yksi lapsista kyllä hukkui jo aiemmin.

Mikael kuoli ihan pienenä, ja joku akka sanoi raskaana olevalle Maijalle, että nythän sinä voit nimetä tämän uuden vauvan taas Mikaeliksi, ja Maija oli järkyttynyt siitä, että joku voi kuvitella uuden vauvan korvaavan hänen kuolleen lapsensa noin vain. Se on jäänyt siitä kirjasta parhaiten mieleen, olen sitä itsekseni monta kertaa miettinyt.

Mulle jäi mieleen sellainenkin, kun Maija yhden synnytyksen jälkeen ei päässyt pitkään aikaan kirkottautumaan, ja oli siis saastainen kuukausikaupalla. Se painoi häntä kovasti koska hän ei pääsisi taivaaseen jos kuolisi.

Kun sää sitten lopulta salli mantereelle pääsyn, Maijaa halveksittiin kovasti ja joku akka sanoi että voisi vaikka ta ppaa Maijan eikä siitä tulisi rangaistusta.

Lapset lähtivät saarelta yksi kerrallaan, nuorin tytär Amerikkaan asti. Maija opetteli vanhoilla päivillään lukemaan että voisi lukea tyttären kirjeitä.

Vanhin poika vaimoineen jäi viimeiseksi saarelle, eikä miniä olisi millään sietänyt Maijaa nurkissaan, vaikka Maija oli mökin alkuperäinen emäntä. Mutta kun ei ollut enää Jannea puolustamassa, niin ilkeä miniä hyppi silmille. Lopulta hekin lähtivät ja Maija ilmeisesti muutti vanhimman tyttärensä luo.

Tämä kirkottaminen jäi mullekin mieleen. Karsea juttu. Kyllä sanoisin muistuttavan kiristämistä. Kirkko vahti, ettei kukaan lipeä otteesta.

Tv sarja perustuu Anni Blomqvistin kirjoittamaan viiteen kirjaan Myrskyluodosta.

Ne ovat siis romaaneja, mutta esikuvina kirjailijalla oli  omia sukulaisiaan, jotka olivat saaristossa eläneet, aikoinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue se kirjasarja.

Maija nai miehen, jota ei oikeastaan kovin hyvin edes tunne. Naimisiin mennessään hänellä on mielessään ihan toinen mies, mutta hän ajattelee, että ehkä hän ajan kanssa oppii rakastamaan tätä aviomiestään. Niin siinä aloitetaan arkinen aherrus kaukana ulkosaaristossa. Maija hoitaa kotia ja kasvattaa lapsia, jotkut lapsista kuolevatkin, Janne on merillä päivät, Maija pelkää myrskyjä kotona. Elämä on ankaraa ja köyhää. Hiljaksiin he kasvavat yhteen vuosien mittaan, oppivat tulkitsemaan toisiaan puhumattakin. Vielä tyyni on sää viittaa siihen, että Maija jatkuvasti pelkää säitä, sillä säiden armoilla he elävät, ja Janne tietää tämän. Mikä tahansa päivä saattaa olla se, kun mies ei enää palaakaan kotiin. Kirjasarjan lopulla mies ja vanhin poika hukkuvat lähellä kotirantaa ollessaan jo paluumatkalla. Maija muuttaa muine lapsineen pois luodolta, joka on vaivihkaa muuttunut hänelle kodiksi, mitä hän ei olisi alussa uskonutkaan.

Näin siis muistikuvat 25 vuoden takaa, kun luin sarjan.

Idean ymmärtää vielä paremmin ruotsinkielisestä versiosta.

Sen verran korjaan, että poika ei hukkunut samaan aikaan kuin mies, vaan palasi kotiin. Yksi lapsista kyllä hukkui jo aiemmin.

Mikael kuoli ihan pienenä, ja joku akka sanoi raskaana olevalle Maijalle, että nythän sinä voit nimetä tämän uuden vauvan taas Mikaeliksi, ja Maija oli järkyttynyt siitä, että joku voi kuvitella uuden vauvan korvaavan hänen kuolleen lapsensa noin vain. Se on jäänyt siitä kirjasta parhaiten mieleen, olen sitä itsekseni monta kertaa miettinyt.

Mulle jäi mieleen sellainenkin, kun Maija yhden synnytyksen jälkeen ei päässyt pitkään aikaan kirkottautumaan, ja oli siis saastainen kuukausikaupalla. Se painoi häntä kovasti koska hän ei pääsisi taivaaseen jos kuolisi.

Kun sää sitten lopulta salli mantereelle pääsyn, Maijaa halveksittiin kovasti ja joku akka sanoi että voisi vaikka ta ppaa Maijan eikä siitä tulisi rangaistusta.

Lapset lähtivät saarelta yksi kerrallaan, nuorin tytär Amerikkaan asti. Maija opetteli vanhoilla päivillään lukemaan että voisi lukea tyttären kirjeitä.

Vanhin poika vaimoineen jäi viimeiseksi saarelle, eikä miniä olisi millään sietänyt Maijaa nurkissaan, vaikka Maija oli mökin alkuperäinen emäntä. Mutta kun ei ollut enää Jannea puolustamassa, niin ilkeä miniä hyppi silmille. Lopulta hekin lähtivät ja Maija ilmeisesti muutti vanhimman tyttärensä luo.

Tämä kirkottaminen jäi mullekin mieleen. Karsea juttu. Kyllä sanoisin muistuttavan kiristämistä. Kirkko vahti, ettei kukaan lipeä otteesta.

Uskonto oli suuressa asemassa kaikkien ihmisten keskuudessa ennen vanhaan,

Ja etenkin niillä, jotka asuivat täysin luonnon varassa.  Kuten tuo Myrskyluotokin oli.  Leipä tuli merestä ja kaikki piti alusta lähtien itse tehdä.

Ei silloin ollut lääkäreitä kulman takana, eikä apua saanut edes maista, jos meri myrskysi eikä pystynyt veneellä lääkärin luo lähtemään.    Ei ollut apteekkeja yksinäisillä saari luodoilla.

Ihmiset uskoivat ja luottivat Jumalaan.  Rukoilivat.  Se oli ainoa keino, saada helpotusta ahdistukseen ja hätään.   Mitään muuta kun ei ollut.

Ja nuo kirkottamiset sun muut olivat sen ajan "säädöksiä".

Ja mitä kommentoija kirkottamisesta tietää?  Sen tarkoitus oli puhdistaaa synnyttäjä pois lapsivuoteesta.

Sekä olla kiitosrukous synnytetystä lapsesta ja antaa siunaus lapselle.

Joskus papit kävivät kotona kirkottamassa naisen, ei välttämättä edellyttänyt itse kirkkoon menemistä.

Ennene elettiin tuollaista elämää, nyt eletään toisenlaista elämää.