Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä yhtä lapseni kaverin äitiä voisi vaivata?
18.12.2013 |
Olen vähän huolissani mutten kehtaa kysyä suoraan. Meidän seudulle muutti uusi perhe mihin kuuluu ainakin tämä äiti ja hänen kaksi lastaan. En tiedä onko isää/onko isä kuvioissa. Mummo on.
Lapsemme käyvät samaa kerhoa mikä on joka arkipäivä.
Välillä äiti tuo ja hakee lapsensa, välillä mummo.
Lapsemme leikkivät usein siellä yhdessä ja sanovat olevansa parhaat kaverukset.
Sitten näihin asioihin mistä olen alkanut miettiä, että onko jotain vialla.
Lapset halusivat leikkiä myös kerhon ulkopuolella yhdessä ja otin asian puheeksi tämän toisen äidin kanssa. Hän vaikutti kiireiseltä ja sanoi että joo, mutta heillä remontoidaan, ei voi tulla heille jne. Sanoin että meille voi kyllä tulla tai sitten vaikka leikkipuistossa.
Äiti sanoi että jutellaan toisen kerran lisää ja lähti viipottamaan kotiinsa lapsensa kanssa. Ajattelin, ettei hän ehkä kaipaa seuraani ja tungettelin ja jätin hänet rauhaan, moikkasin vain aina ystävällisesti mutten kysellyt enää leikkimisestä.
Meni muutama viikko ja tämä äiti tuli luokseni ja kysyi voisivatko lapset leikkiä joku päivä yhdessä. Sanoin että tottakai, minulle sopii hyvin. Äiti sanoi taas että heille ei voi tulla remontin takia ja sanoin heti, että meille voi kyllä tulla jos hänelle sopii. Äidille sopi ja hän antoi heti suoraan kerhosta lapsensa minulle mukaani. Sovittiin aika milloin tulee hakemaan jne.
Lapsilla oli hauskaa. Tämä toistui muutaman kerran.
Sitten lapsellani oli syntymäpäivät ja lapseni halusi kutsua tämän kerhokaverin meille juhlimaan. Kysyin äidiltä sopiiko hänelle ja sopi hyvin, teimme kutsut ja annoimme tälle lapselle yhden. Näin myöhemmin äitiä ja hän kertoi että lapsi tulee mielellään, sopii hyvin.
Päivää ennen synttäreitä näin lasta ja hän sanoi että tulee huomenna juhliin.
Juhlat alkoivat ja tätä kaveria ei näkynyt. En viitsinyt soitella perään, se tuntui vähän nololta. Ajattelin että hän oli sairastunut yllättäen tms.
Sitten seuraavana päivänä synttäreistä tämä äiti tuli soittamaan ovikelloa lapsensa kanssa lahja kädessään. Äiti pahoitteli että lapsensa ei tullut, hän oli ollut juuri sinä päivänä sairas ja "ihan poissa" ja lapsi oli ollut hoidossa mummolla. Mummo ei ollut tajunnut viedä lasta synttäreille. Sanoin että ei se mitään, me juhlitaan kuitenkin kolmen päivän päästä uudelleen serkkuje kanssa, lapsi saa tulla sinne jos haluaa. Äiti sanoi että hyvä juttu, lapsi tulee tosi mielellään ja pahoittei ihan nolona kun lapsi ei ilmaantunut synttäreille.
Nämä toiset synttärit tulivat eikä lapsi tullut sinne. Näin, että mummo haki lapsen kerhosta. Olikohan äiti taas sairas?
En soitellut perään sillä en halua ahdistaa.
Olen vähän huolissani, mikähän hänellä on vai onko vain sattumaa. Hänellä on kyllä minun numeroni että voisi laittaa vaikka tekstarin, että sori nyt ei pääsekään tulemaan. Tätä vähän ihmettelen.
Vai onkohan niin, että hän ei vain halua seuraani? Miten te käsitätte jutun?
Kommentit (12)
No toi, että "oli ihan poissa" viittaa johonkin masennukseen tms. Jos muhun iskisi vaikkapa flunssa tai vatsatauti ja mummo hoitaisi lasta, niin sanoisin kyllä, että vie lapsi sinne ja sinne synttäreitä juhlimaan tai ilmoittaisin juhlien järjestäjälle, että lapsi ei valitettavasti pääsekään.
Sitten on myös ihmisiä, jotka ei nipota tällaisista jutuista ja eivät pidä tärkeänä ilmoittaa poissaolojaan yms. ja voi olla ihan hyvin kyse vaan siitäkin.
Kertomasi perusteella lapsella ei kuitenkaan ole mitään hätää ja on mummokin äidin lisäksi huolehtimassa, joten en ihan ymmärrä, mistä ole huolissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mä naisissa ihmettelen: Loputonta spekulointia muiden tekemisillä. Ei jaksa.
Kuvauksestasi tulee kyllä olo, että ei varmasti ole kyse SINUSTA tai lapsestasi. Toisella äidillä vaan on muuta, tärkeämpää menossa. Ehkä stressiä remontista, armoton kiire, sairautta, surua jne.
Eihän tuossa nyt ole kuin kaksi kertaa, etten huolestuisi. Unohduksestakin voi olla kyse. Mutta en ymmärrä tuollaista ylenpalttista lupailua. Jos toisen kerran unohtu, niin välttämättä enää kehtaa sanoa..
Älä missään nimessä ainakaan lasta tenttaa. Se jos mikä ärsyttää, että pieniltäkin lapsilta kysellään kodin kuulumisia ja sen pohjalta tehdään yhteenvetoja.
Eli mun mielestä sä voisit äidiltä kysästä, ei sitten lapsi päässytkään toisella kertaakaan. Jos äiti oli ekalla kerralla kipeenä ja oli tarttuvaa, niin helposti ne muksutkin sairastuu silloin. jne.
Jos mummo ei tuo lasta teille vaikka pitäisi. Tulet vielä näkemään että on paljon koteja minne ei pääse kylään ja ihan vain sen takia ettei vanhemmat halua. Kuopukseni on jo 10v. ja aina tullaan meille, kun muualle ei pääse. Osaavat jo kuitenkin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei varmasti johdu teistä. Itsellä oli muutama vuosi sitten tuollaista aikaa, että unohtelin asioita. Syynä ei ollut masennus vaan se, että tekemistä ja työtä oli niin paljon, että muistikapasiteetti ei vain riittänyt kaikkeen. Ei, vaikka olisin asiat kirjoittanut ylöskin.
Tuohon aikaan olisin myös voinut käyttää ilmaisua, että "olin ihan poissa", koska joskus ihminen tarvitsee lepoakin, ja jossain vaiheessa tulee se hetki hektisessäkin elämänvaiheessa, että on vain pysähdyttävä vuorokaudeksi tai kahdeksi.
Nyt omassa elämässä tilanne on onneksi rauhoittunut. Muistinikin sovituista tapaamisista on kummasti parantunut, kun vuorokaudessa on ihan oikeasti aikaa tunteja ihan vain olla.
Miksi sun pitäisi huolestua? Jos lapsi voi hyvin, niin mitä tämä asia sulle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yksinhuoltaja, joka käy töissä ja remontti menossa, niin voi tosiaan olla se sairastelu viimeinen pisara etu muista. On saattanut ottaa sen toisen synttärikutsun myös vain sellaisena kohteliaana heittona, jaajatellut ettei kehtaa tulla sukulaisten keskelle omaa lastaan.
Voihan äidillä olla joku vakavampikin fyysinen sairaus kuin flunssa. Välillä voi olla päiviä jolloin tosi kipeä olo, välillä parempia päiviä. Mutta ei se ap sinulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisko sillä tosi määräävä ukko joka yhtäkkiä mielivaltaisesti päättää toisten menoista ja tuloista.
Alue: Aihe vapaa
Ekana tulee mieleen esimerkiksi masennus. Silloin ei ehkä jaksa mitään ylimääräistä, ei pysy mikään päässä, vaikea keskittyä ja just lasten synttärit yms asiat jäävät herkästi mielestä. Ulkopuolisen silmiin jaksetaan näyttää normaaleilta mutta kotona saattaa olla ihan poissaoleva, apaattinen, kykenemätön vaikkapa ottamaan vastaan lasten kavereita.
Mutta parasta on kuitenkin suoruus, voit sanoa ohimennen lapselle tai äidille että kaipasitte hänen lastaan synttäreille, mutta oliko tullut joku sekaannus tai muu, ettei häntä näkynytkään?