Kalastajan vaimo -juttu Me Naisissa

Parin viikon takaisessa Me Naiset -lehdessä on Kalastajan vaimo -bloggaajasta tehty haastattelu.  En ota kantaa bloggaajan persoonaan tai elämään, lähinnä ihmetytti tuo toimittajan naiivi, sokerihuurrutettu kirjoitustyyli. Norjassa asuvana huvitti erityisesti tuo kliseisen idyllinen kuva, mikä maasta ja täällä asumisesta halutaan antaa.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/kalastajan_vaimo_johanna_alvestad_kaipaan_laheisiani_koko_ajan

Artikkelissa Kalastajan vaimon asuinkaupungista kirjoitettiin muun muassa: ”Öljymaan vauraus näkyy sen söpöissä kahviloissa ja pikkukaupoissa, joissa myydään merkkivaatteita ja tarjoillaan trendikkäitä juustoleipiä, jotka on osattu höystää muutamalla pirteällä marjalla”. Trendikkäitä marjaleipiä ja merkkivaatekauppoja löytyy varmasti myös vaikka Porvoosta, kun osaa etsiä. Norjassa arkinen elämä on aivan samanlaista kuin Suomessa. Maassa on suuria tehdaskaupunkeja, huonoja teitä, köyhiä, kerjäläisiä, rumia lähiöitä, rapistuneita terveyskeskuksia ja kouluja vähintään yhtä paljon kuin Suomessa. Matkailumainoksista tuttu kuvasto - vuoret, vuonot ja merenrantakohteet - eivät kuuluu suurimman osan arkeen kuin lomilla, jos silloinkaan.

Tietysti imelä tyyli kuuluu naistenlehtiin, mutta toivottavasti kukaan ei ajattele kenenkään elämän olevan pelkkää hattaraa tai asuinpaikan olevan täydellinen idylli, edes ulkomailla. Kolmen lapsen työttömästä yksinhuoltajasta Vantaan lähiössä voisi saada samanlaisen artikkelin, kun keskittyisi elämän hyviin puoliin ja arjen pieniin iloihin. Itse asiassa sellaisen artikkelin kirjoittaminen/lukeminen omasta elämästä voisi monelle olla aika terapeuttista.