Oletteko työpäivän päätyttyä ihan loppu?

Vierailija kirjoitti:

Herään 3.45, kävelen n 15000 askelta työpäivässä nostellen koko vuoron noin 20-30kg laatikoita ja kuormia. Olen todellakin poikki koko loppupäivän. Ja tähän kuulemma auttaisi liikunta 😄😄😄😄.

Saman neuvon olen saanut. Lenkkeilen kyllä mutta ei yhtään auta.

Nyt on ollut taas 4 päivän iltavuoroputki ja eilen oli välivuoro ja tänään 7-aamu. Jukolauta ottaa koville. Tähän lisäksi noin tunnin työmatka suuntaansa. Onneksi 3 vapaata ja 2 meinaan vaan nukkua.

Olen tokaluokan ope, ja näin syksyisin olen ihan poikki. Menen joka aamu töihin n. 7.45 ja kotiin pääsen aikaisintaan neljän maissa, jos vain kerta kaikkiaan päätän lähteä. Koskaan en saa töitäni työajalla valmiiksi. En kanna materiaaleja enää kotiin, mutta teen kyllä iltaisin ideointityötä ja saatan lukea jotain tuleviin hommiin liittyvää. Mutta jos kokeet jäävät työpaikalla korjaamatta, ne joutuvat odottamaan seuraavaan päivään.

Syksyisin aikaa vie myös kehityskeskustelut jokaisen oppilaan ja yleensä myös huoltajan kanssa, á 30-60 min x 21. Aika ei sisällä valmistelua eikä keskustelun pohjalta laadittavan oppimissuunnitelman kirjaamista. Meillä ei tätä varten saa työaikaan tai muihin pakollisiin kokouksiin tai työryhmiin huojennuksia, eli tuo setti vedetään sen normaalin työn päälle. Niinpä viime viikkoina töissä on mennyt usein heittämällä viiteen, jopa kuuteen.

Työ pienten kanssa on jatkuvaa jonglöörausta, koko ajan pitää pystyä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Tunneilla kierrän auttamassa, hyvin harvoin ehdin istahtamaan. Aikuisen ja avun tarve on huutava, selkeästi tänä syksynä suurempi kuin aiemmin. Minulla on usein tunne, kuin olisin lintuäiti, jonka pesässä on 21 poikasta suu ammollaan vaatimassa omaansa. Lounastaukoa ei ole, se menee ruokailua valvoessa. Välitunnit ovat yleensä valmistelua tai valvontaa, mutta yritän käydä ainakin kerran työpäivän aikana kahvilla.

Minulla on aktiivisuusmittari, joka mittaa myös stressitasoa. Ennätys tälle syksyä on 79 (/100). Keskimäärin mittarissa on n. 50-60. Stressiä lisää myös huoltajien rajattomuus: wappiviestejä ja tekstareita on tullut tälle syksyä parhaimmillaan klo 00.15. Hyvin usein iltaisin tulevat viestit ovat sellaisia, että niihin odotetaan myös vastausta, tyyliin "Ollaan tässä tämän matikan äärellä, mitä pitikään tehdä?" Tämä on yksi etäkoulun lieveilmiöistä, sillä silloin käsitys opettajan virka-ajasta ja oman elämän rajoista on päässyt hämärtymään. En vastaile noihin viesteihin, mutta joudun lukemaan ne siltä varalta, että seassa on korona-altistuksiin liittyvää tietoa.

Joten kyllä: kaiken tämän jälkeen olen iltaisin ihan poikki.

Olen aivan loppu. Työvuoron aikana olen jaloillani koko ajan, nostelen n. 3 000 kg tavaraa päivässä, kiireessä aikatauluja vastaan tehden myös muutakin. Mitä nopeampi suoritus, sen parempi tehokkuus, sitä suurempi todennäköisyys ettei firma siirry ulkomaille. Harrastan kyllä liikuntaa myös vapaa-ajallani. Ja on kaksi pientä lasta, jotka tuovat omat haasteensa jaksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ollut taas 4 päivän iltavuoroputki ja eilen oli välivuoro ja tänään 7-aamu. Jukolauta ottaa koville. Tähän lisäksi noin tunnin työmatka suuntaansa. Onneksi 3 vapaata ja 2 meinaan vaan nukkua.

Onko tuo 4 päivän iltavuoroputki mielestäsi siis lyhyt vai pitkä aika? Itse teen pelkkää iltavuoroa 40h viikossa. Paras työvuoro mitä on.

Riippuu siitä, olenko toimistolla vai etänä. Päivä avokonttorissa uuvuttaa ja en jaksa iltaisin tehdä oikeastaan yhtään mitään. Etänä virtaa on ihan eri tavalla, jaksaa käydä lenkillä ja touhuta vielä muutakin sen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ollut taas 4 päivän iltavuoroputki ja eilen oli välivuoro ja tänään 7-aamu. Jukolauta ottaa koville. Tähän lisäksi noin tunnin työmatka suuntaansa. Onneksi 3 vapaata ja 2 meinaan vaan nukkua.

Onko tuo 4 päivän iltavuoroputki mielestäsi siis lyhyt vai pitkä aika? Itse teen pelkkää iltavuoroa 40h viikossa. Paras työvuoro mitä on.

Eiköhän kirjoittaja puhu ihan vuorotyöstä. Pelkän aamu- tai iltavuoron tekeminen ei ole yhtä kuormittavaa kuin päiväjärjestyksen muuttaminen yhdessä välipäivässä.

Todellakin. Fyysinen työ kaupassa,askeleita 12000-15000 vuorossa ja nostamista, kantamista, repimistä ja muuta heilumista.

Ja tähän väsymykseen joku ehdottaa liikuntaa 😂😂😂

Kuinka virkeitä normaalikuntoiset ihmiset ovat käveltyään 10 kilometrin lenkin?

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan naatti työpäivän jälkeen.

Olen opettaja. Oppituntien jälkeen on tiimipalaverit, kokoukset, webinaarit, yhteydenpito sidosryhmiin yms yms. Kotona n. klo 17. Sitten alkaa ns. iltavuoro, eli seuraavan päivän oppitunteihin liittyvät valmistelut, arvioinnit, kirjaukset jne. Olen vapaa n.klo 19, jolloin yritän hoitaa omaan elämääni liittyviä asioita.

Jos olisin 20v sitten tiennyt millaiseksi opettajan työ muuttuu, en olisi IKINÄ alkanut näihin hommiin.

Stressaat aivan liikaa. Toisaalta toinen ääripää oli lukioaikainen historianopettajani, joka lätki piirtoheittimelle (kyllä, olen vanha) vuosia aiemmin kirjoittamiaan kalvoja yksi kerrallaan ja odotti hetken, että oppilaat sai kirjoitettua asiat muistiin. ”Tuntiosaaminen” testattiin niin, että opettaja kysyi kysymyksen, johon jokainen pystyi lukemaan vastauksen kirjan kuvatekstistä, jos oli oikea sivu auki.

Välillä opettaja toki intoutui kertomaan kesällä tekemästään tutkimuksesta, jossain arkistossa(?), jonka nimen olen jo unohtanut. Aihe ei tietenkään liittynyt opetettavaan aiheeseen mitenkään.

Kokeista esimerkkinä yhteen piti lukea mm noin 20-30 sivua suuresta pohjan sodasta (1700-1721), mutta kokeessa siitä ei kysytty mitään. Sen sijaan kysyttiin kysymys 3kk kestäneestä Nuijasodasta (marraskuu, 1596 - helmikuu 1957), jota kirja käsitteli ohimennen yhdellä sivulla varsinaisen tekstin ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan todella turhauttavaa ja opettaja onnistui tappamaan kiinnostukseni historiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan naatti työpäivän jälkeen.

Olen opettaja. Oppituntien jälkeen on tiimipalaverit, kokoukset, webinaarit, yhteydenpito sidosryhmiin yms yms. Kotona n. klo 17. Sitten alkaa ns. iltavuoro, eli seuraavan päivän oppitunteihin liittyvät valmistelut, arvioinnit, kirjaukset jne. Olen vapaa n.klo 19, jolloin yritän hoitaa omaan elämääni liittyviä asioita.

Jos olisin 20v sitten tiennyt millaiseksi opettajan työ muuttuu, en olisi IKINÄ alkanut näihin hommiin.

Mistä näin suuret erot johtuu? Lähipiiriini kuuluu useampia pk-opettajia ja heillä on kaikilla työ ja vapaa hyvinkin tasapainossa. Iltaisin harrastavat ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan naatti työpäivän jälkeen.

Olen opettaja. Oppituntien jälkeen on tiimipalaverit, kokoukset, webinaarit, yhteydenpito sidosryhmiin yms yms. Kotona n. klo 17. Sitten alkaa ns. iltavuoro, eli seuraavan päivän oppitunteihin liittyvät valmistelut, arvioinnit, kirjaukset jne. Olen vapaa n.klo 19, jolloin yritän hoitaa omaan elämääni liittyviä asioita.

Jos olisin 20v sitten tiennyt millaiseksi opettajan työ muuttuu, en olisi IKINÄ alkanut näihin hommiin.

Stressaat aivan liikaa. Toisaalta toinen ääripää oli lukioaikainen historianopettajani, joka lätki piirtoheittimelle (kyllä, olen vanha) vuosia aiemmin kirjoittamiaan kalvoja yksi kerrallaan ja odotti hetken, että oppilaat sai kirjoitettua asiat muistiin. ”Tuntiosaaminen” testattiin niin, että opettaja kysyi kysymyksen, johon jokainen pystyi lukemaan vastauksen kirjan kuvatekstistä, jos oli oikea sivu auki.

Välillä opettaja toki intoutui kertomaan kesällä tekemästään tutkimuksesta, jossain arkistossa(?), jonka nimen olen jo unohtanut. Aihe ei tietenkään liittynyt opetettavaan aiheeseen mitenkään.

Kokeista esimerkkinä yhteen piti lukea mm noin 20-30 sivua suuresta pohjan sodasta (1700-1721), mutta kokeessa siitä ei kysytty mitään. Sen sijaan kysyttiin kysymys 3kk kestäneestä Nuijasodasta (marraskuu, 1596 - helmikuu 1957), jota kirja käsitteli ohimennen yhdellä sivulla varsinaisen tekstin ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan todella turhauttavaa ja opettaja onnistui tappamaan kiinnostukseni historiaan.

Koski TL?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan naatti työpäivän jälkeen.

Olen opettaja. Oppituntien jälkeen on tiimipalaverit, kokoukset, webinaarit, yhteydenpito sidosryhmiin yms yms. Kotona n. klo 17. Sitten alkaa ns. iltavuoro, eli seuraavan päivän oppitunteihin liittyvät valmistelut, arvioinnit, kirjaukset jne. Olen vapaa n.klo 19, jolloin yritän hoitaa omaan elämääni liittyviä asioita.

Jos olisin 20v sitten tiennyt millaiseksi opettajan työ muuttuu, en olisi IKINÄ alkanut näihin hommiin.

Stressaat aivan liikaa. Toisaalta toinen ääripää oli lukioaikainen historianopettajani, joka lätki piirtoheittimelle (kyllä, olen vanha) vuosia aiemmin kirjoittamiaan kalvoja yksi kerrallaan ja odotti hetken, että oppilaat sai kirjoitettua asiat muistiin. ”Tuntiosaaminen” testattiin niin, että opettaja kysyi kysymyksen, johon jokainen pystyi lukemaan vastauksen kirjan kuvatekstistä, jos oli oikea sivu auki.

Välillä opettaja toki intoutui kertomaan kesällä tekemästään tutkimuksesta, jossain arkistossa(?), jonka nimen olen jo unohtanut. Aihe ei tietenkään liittynyt opetettavaan aiheeseen mitenkään.

Kokeista esimerkkinä yhteen piti lukea mm noin 20-30 sivua suuresta pohjan sodasta (1700-1721), mutta kokeessa siitä ei kysytty mitään. Sen sijaan kysyttiin kysymys 3kk kestäneestä Nuijasodasta (marraskuu, 1596 - helmikuu 1957), jota kirja käsitteli ohimennen yhdellä sivulla varsinaisen tekstin ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan todella turhauttavaa ja opettaja onnistui tappamaan kiinnostukseni historiaan.

Jahas. Onnistuin typottamaan nuojasodan päättymisvuoden. 🤔

Ei se nyt sentään noin kauan kestänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan naatti työpäivän jälkeen.

Olen opettaja. Oppituntien jälkeen on tiimipalaverit, kokoukset, webinaarit, yhteydenpito sidosryhmiin yms yms. Kotona n. klo 17. Sitten alkaa ns. iltavuoro, eli seuraavan päivän oppitunteihin liittyvät valmistelut, arvioinnit, kirjaukset jne. Olen vapaa n.klo 19, jolloin yritän hoitaa omaan elämääni liittyviä asioita.

Jos olisin 20v sitten tiennyt millaiseksi opettajan työ muuttuu, en olisi IKINÄ alkanut näihin hommiin.

Stressaat aivan liikaa. Toisaalta toinen ääripää oli lukioaikainen historianopettajani, joka lätki piirtoheittimelle (kyllä, olen vanha) vuosia aiemmin kirjoittamiaan kalvoja yksi kerrallaan ja odotti hetken, että oppilaat sai kirjoitettua asiat muistiin. ”Tuntiosaaminen” testattiin niin, että opettaja kysyi kysymyksen, johon jokainen pystyi lukemaan vastauksen kirjan kuvatekstistä, jos oli oikea sivu auki.

Välillä opettaja toki intoutui kertomaan kesällä tekemästään tutkimuksesta, jossain arkistossa(?), jonka nimen olen jo unohtanut. Aihe ei tietenkään liittynyt opetettavaan aiheeseen mitenkään.

Kokeista esimerkkinä yhteen piti lukea mm noin 20-30 sivua suuresta pohjan sodasta (1700-1721), mutta kokeessa siitä ei kysytty mitään. Sen sijaan kysyttiin kysymys 3kk kestäneestä Nuijasodasta (marraskuu, 1596 - helmikuu 1957), jota kirja käsitteli ohimennen yhdellä sivulla varsinaisen tekstin ulkopuolella.

Kaiken kaikkiaan todella turhauttavaa ja opettaja onnistui tappamaan kiinnostukseni historiaan.

Jahas. Onnistuin typottamaan nuojasodan päättymisvuoden. 🤔

Ei se nyt sentään noin kauan kestänyt.

No nyt meni nuijasotakin väärin! 😂