Lue keskustelun säännöt.
En tajua ihmisiä jotka kulkevat lyhyetkin matkat autolla
17.12.2013 |
Esim. tuossa naapurilssa on atleettinen poikamies, joka käy samalla salilla. Lähdetään monesti yhtäaikaa ja ollaan samassa ryhmäliikunnassa samaan aikaan. Ikinä en ole nähnyt kävelevän parkkipaikkaa tai roskalaatikkoa pitemmälle. Toinen naapuri, täysin tervejalkainen ja muute lenkkeilevä, tuli kerran 300 metrin päässä olevaan kauppaan autolla eikä näyttänyt mitään painavaa olevan. hänen olen nähnyt siis erikseen lenkillä, mutten muuten kävelevän mihinkään. Ymmärrän, jos on lapsia kuljetettava ja aamulla kiire, mutta nyt tarkoitan tilannetta, ettei vaan huvita kävellä.
Itsellä 4 km yhdensuuntaista työmatkaa ja saa olla todella huono keli, että sitä autolla menisin. On toki niitäkin, jotka pyöräilevät pitkää matkaa tiedän, ei tarvitse todistella. Nyt vaan haluaisin kysyä miksi jotkut ei viitsi kävellä lyhyttäkään, tai edes ajaa pyörällä? Tosin miehet ovat tässä paljon naisia pahempia. Tiedän tapauksia, että perheen naisen työmatka on useita kilometrejä ja miehellä vain kilometri, ja silti ainoa auto on miehellä, vaikka ei sitä päivällä tarvitse mihinkään.
Kommentit (17)
Ap:n ihmetys on tuttua minullekin. Kun itse liikkuu pyörällä ja ottaa ilon irti hyötyliikunnasta, niin ihmetyttäähän se muiden velttous. Kun parin kilometrin matkalla se auto ei edes ole sen nopeampi, kun huomioi autotallista peruuttamiset, parkkeeraamiset ja parkista kävelyn.
Huono tapahan se enimmäkseen on, että aina ottaa auton alle. Ja selvää on, että on tilanteita, jolloin on pukeuduttava paremmin, jolloin pyöräily ei käy. On kylmää tai liukasta, on pitkä matka, isot ostokset, jne.
Mutta joillekin autoilun ulkopuoliset vaihtoehdot eivät ole vaihtoehtoja. Minäkin olen mukavuudenhaluinen ja kiireinen. Lenkkeilyaikaa ja intoa on vaikea löytää. Hyötyliikkuessa lenkkeily hoituu siinä samalla eikä erillistä lenkkeilyaikaa enää edes tarvita. Mulle mukavuudenhalukaan ei riitä selitykseksi autoilulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua täälläkin.
Ihan vaan esimerkkinä meidän naapuri, joka kulkee autolla töihin viereiseen markettiin. Matkaa alle kilometri...
Kuntosalille,lenkille tms urheiluun autoilevat ovatkin sitten jo ihan oma nolouden lajinsa...
Täällä maallahan on tapana ajaa autolla kaikki autoa pitemmät matkat. Mun yksi suurimmista peloista maalle muuttaessa oli se, että mustakin tulee jalaton. No, ei ole vielä tullut, mutta kehitys on munkin kohdalla ollut hieman huolestuttavaa.
Me asutaan 12 km päässä keskustasta, joten yleensä keskustaan tulee mentyä autolla (talvella aina, koska tuon tien polkeminen pyörällä talvisin on itsetuhoista käytöstä). Ennen olin tarkempi siitä, että jos menen vaikkapa kirjastoon ja sitten käymään jossain keskustan kaupassa (matkaa ehkä km), jätän auton sinne kirjastolle ja kävelen edestakaisin, mutta nyt, kun on lapsi, ja aikataulut usein tiukempia, saatan ajaa kirjastolta kaupoilla. Ja se on kyllä perseestä!
Mutta siihen en sentään ryhdy, että ajan 50 metriä kaupan pihasta R-kioskin parkkikselle, niin kuin näin erään nuoren naisen tekevän viime kesänä...
Ap lisää vielä, että tuonne salille on kävellen matkaa n. 600 metriä, autolla tulee kilometri, kun kävellen pääsee parista paikasta oikaisemaan. Eli aika noloa...kaiken lisäksi siellä on surkeat parkkipaikat, joten ei tulisi mieleenkään ottaa autoa, sinne ei edes huonolla kelillä.
Ei tää nyt mitenkään perusteltua tai järkevää olekaan, mutta mä käytän autoa aina. Jotkut muut tekee jotain muuta typerää, miks mun pitäis olla jotenkin parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuljen kaikki matkat autolla. Kauppaan 700 metriä. Päiväkotiin 600 metriä. Kaupasta tulee aina ostettua niin paljon, etten todellakaan jaksa vetää/työntää/kantaa ostoksia kotiin. Meillä kuluu pelkkää maitoakin 3 litraa päivässä, kun on seitsemän lasta.
Menen kuntosalille kilometrin päähän myös autolla ihan vain aikaa säästääkseni. Jos illalla kahdeksalta on mahdollisuus lähteä salille, voin kahdessa minuutissa ajaa salille pelkillä salivaatteillani ympäri vuoden. Jos pukisin säänmukaiset vaatteet ja kävelisin, aikaa menisi vähintään 15 minuuttia suuntaansa enemmän. Puolen tunnin nipistys ajassa on aika paljon tällaisessa perheessä illalla.
Lapset kuljetan päiväkotiin autolla, koska lähden samalla töihin. Jos menisin bussilla töihin ja veisin lapset aamulla päiväkotiin, aikaa kuluisi 45 minuuttia enemmän kuin nyt.
Ei voi mitään. Kiireinen aikataulu ja iso perhe, nyt eletään autoelämää.
Hehheh systeri ajaa autolla alle 1km työmatkan, talvella pitää käydä herättelemässä henkiin sitä kun akku on tyhjä, puhallin täysillä, penkinlämmitin päällä, takalasin lämmitin päällä ym. Ja autona pitää olla iso koneinen 4veto farmari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äkkiä katsottuna minut luokiteltaisiin tuohon mukavuudenhaluisiin laiskohin autoilijoihin, mutta totuus on se, etten lääkärin määräyksestä saa kävellä kuin max. kilometrin päivässä. Mietin vain tässä, kenelle minä sen laskun kilometriverosta lähetän vai pitääkö vain alkaa kävelemään ja tulla aika helvetin paljon kalliimaksi yhteiskunnalle kun olen ottanut sen elämäni viimeisen askeleen, vai onko kenties mahdollista saada lääkärinlausuntoon nojaten vapautuksen tuosta lomamatkoja lukuunottamatta. Meni vähän ot, takaisin aiheeseen.
Käytin kyllä julkisia kun asuin paikassa jossa bussipysäkki oli heti ulko-oven vieressä, mutta suurin osa paikkakunnista joissa olen asunut ovat olleet niin pieniä ettei julkista paikallisliikennettä ole. Olen vielä syntyny maaseudulla jossa 10km oli kävelymatkan päässä niin ei meinaa luonto välillä taipua autoiluun vaikka kävely onkin itsellä kielletty, joten en ymmärrä näitä pelkästään mukavuudenhalustaan autoilevia.
Menee ehkä töihin salin jälkeen. Mulla työpikka alle kilsan päässä mut pakko mennä aina autolla tavaroiden ja miljoonan muun syyn takia. En lähtis ajattelemaan yksioikoisesti kuten ap, ki ihmisillä syynsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uteliaisuudesta kysyn, minkä sairauden kanssa ei saa kävellä yli kilometriä?
Muuten olen täysin samaa mieltä auton invalidisoivasta vaikutuksesta, usein auton kanssa liikkuminen on kävelyä hankalampaa lyhyillä matkoilla. Toinen syy on tottumus, otetaan se auto varmuuden vuoksi joka kerta lähtiessä liikkeelle, jos sitä sattuukin tarvitsemaan.
Itselläni on sen verran lyhyt työmatka, että se menisi myös kävellen. Miksi sitten kuljen autolla: siksi että minulla on koira, jonka kanssa teen lenkin aamulla ennen töihin menoa ja heti töistä palattuani. Joutuisin heräämään huomattavasti aikaisemmin, jos kävelisin töihin, koira joutuisi olemaan kauemmin yksin ja minulle tulisi kiire ehtiä illan harrastuksiin. Päivittänen kävelyannos tulee muutenkin täytettyä koiran kanssa, en tarvitse muuta hyötyliikuntaa kävelyn muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytän autoa koska haluan säästää aikaa. Vihaan liikuntaa mutta pakko sitä on harrastaa koska rakastan herkkuja ja s-koon vaatteitani.
koska minun on pakko liikkua teen sitä mukavassa minulle sopivassa ympäristössä (salilla lämpimässä telkkua katsellen)
Olen myös usein töissä päivystäjänä jolloin soiton tulessa minun on oltava "lähtövalmiudessa" koko ajan, en siis voi olla kaukana autosta.
siinä nyt muutamia syitä.
Jos oiskin auto... Mut ku ei oo. Kaikki matkat meen pyörällä tai kävellen. Töihin 4 lm, säällä ku säällä. Kavereiden luokse noin 10 km... Oispa auto, kyl ajaisin sillä töihin ja kavereille. Mut ku ei oo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies menee sählyyn autolla, hallille on 300 m. Eräänä päivänä ei voinut palauttaa sukulaiseltani lainaamaansa työkalua, koska auto ei käynnistynyt. Matkaa sinnekin n. 300 m, joutuivat kyselemään työkalun perään useana päivänä.
Talvella muuten saa kätevästi tuotua isotkin ruokaostokset pulkalla, kahteen pulkkaan mahtuu 8 ostoskassia, eikä maitopurkkien paino tunnu pahalta. Sopivasti saa sykettä nousemaan. Esim. mulla tuo parin kilsan matka ei taitu autolla paljonkaan nopeammin, eikä tarvii sitten lämmittää autoa mokoman takia.
Kyllä, kyllä... Työkaverillani on lyhyempi matka töihin, kun mulla: noin 250 metriä Ja autolla kulkee, ja rutisee kun on vaikeeta löytää parkkipaikkaa työpaikan pihasta.
Toinen naurettavuus tuli juuri syksyllä vastaan, kun töissä oli "liikunta-passi"- viikot. Eli merkattiin paljonko päivittäin liikkui. Eräskin matami kehuskeli, kuinka tulee pyörällä töihin 10 km päästä. Tuli joo, kerran satuin aamulla näkemään, kuinka sen mies nosti sen pyörän ulos pakettiautostaan jolla kuskasi tämän paksuperse-mataminsa työpaikalle.
Kun leikilläni murjaisin:" ole nyt kovasti edes hengästyneen oloinen..", niin huusi minulle kurkku suorana, että "mitä siinä suutas soitat!". Itse tulin siis taas kävellen, niin kuin joka jumalan aamu.
Monet menevät paikkaan a autolla siksi, että paluumatkalla tuovat autolla jotain kotiin mm. ostokset.
Minäkin olen huomannut tuon, että miehet ovat todella mukavuudenhaluisia. Jos koulun parkkipaikalla on muutama auto odottamassa, niin miesten autot on käynnissä ja naisten sammutettuna. Ymmärrän kyllä, että esim. pakkasella on mukavaa pitää auto käynnissä. Mutta minä en vaan kehtaa käryttää autolla siinä koulun aidan vieressä, kun lapset leikkivät aidan takana. Miehiä tuo ei näytä haittaavan, vaikka nyt plusasteilla se auto ei liikaa jäähdy, vaikka on muutaman minuutin sammuksissakin.