Minulla on vanhemmat joilta ei jää mitään perinnöksi

Jotkut tunnetut miljonäärit ovat jopa ilmoittaneet, etteivät halua jättää lapsilleen mitään - jotta nämä lapset oppisivat itse luomaan omaisuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on vakavaraisia eläkeläisiä. Oma ok talo ja auto. Mutta en halua ottaa vastaan mitään perintöä kun sen aika tulee. Syynä perintöverot

Todennäköisesti ovat muutenkin jo tehneet testamentin lasteni hyväksi. Tiedän että on tehty sellainen

Vierailija kirjoitti:

Jotkut tunnetut miljonäärit ovat jopa ilmoittaneet, etteivät halua jättää lapsilleen mitään - jotta nämä lapset oppisivat itse luomaan omaisuutensa.

Ainakin se karateukkeli chan vai?

Mulle jäi miljoona. Tule jakamaan se kanssani, köyhä nainen.

Terv. Persumies.

Sinänsä mielenkiintoinen asetelma, joten

Peukku ylös, jos vanhempien tulisi jättää lapselleen perintöä (jos sitä on) tai

Peukku alas, jos vanhempien tulisi käyttää varallisuus ennen kuolemaansa?

Itse olen luopunut perinnöistä (ehdoton luopuminen, eli ei edes oikeutta mennä perunkirjoituksiin), tosin niitä ei olisi tulossakaan koska velkaiset vanhemmat, mutta vaikka varallisuutta olisikin, mielestäni vanhempi ei ole velvollinen säästämään rahaa lapselleen kuolemansa jälkeen. Mielestäni isompi hyöty on auttaa tarvittaessa läpi elämän, kuin sysätä kertarykäisyllä rahat ja kesämökit, joista sitten perillisten kanssa tapellaan harmaan tulevaisuuteen.

100x pahempi tilanne on kun lapsi tekee vanhempansa perinnöttömäksi. Eli ei jatka sukua. 

Viimeisillä vuosillaan vanhemmat kyllä tajuavat että millään ei ole enää mitään väliä - itse olet sen tajunnut jo aiemmin.

Ainoa mihin voi luottaa on että kuolema tulee. Vähät mahdolliset säästöt perii valtio

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi miljoona. Tule jakamaan se kanssani, köyhä nainen.

Terv. Persumies.

Minä voisin jakaa sen sinun kanssa. Jos laitan tilinumeron sulle, niin siirrä kun kerkeet! ☺

T: persunainen ( köyhä)

Suomenruotsalaisissa ”vanhan rahan” perheissähän on kunnia-asia, että edellinen sukupolvi pyrkii jättämään seuraavalle aina vähän enemmän kuin itse on saanut edelliseltä.

Siis heillä siihen rahaan liittyy vastuu ja velvollisuus: ei voi hupuloida kaikkea egoistisesti vaan suvun jatkuvuutta ja perinteitä on ajateltava.

Toista se on meillä jotka ei mitään ole omistettu eikä rahaa osata tuottavasti sijoittaa. Ainoa ”omaisuus” hampaat irvessä maksettu (jos on jaksettu) asunto/ok-talo joka on perijöilleen lähinnä rasite...

Ei kysyttävää. Olen köyhä kuin mikä mutta toisen vanhemman perintöä en ottaisi mistään hinnasta ja toisen olen käskenyt käyttää rahansa niin ettei jää perittävää.

Ensimmäisen perintöön kuuluu omakotitalo kuolevassa kunnassa ja mikään ei mene kaupaksi millään hinnalla. Toinen on köyhä työkyvytön yh ja on saamassa perinnöksi 2 asuntoa pääkaupunkiseudulta ja saa mielestäni käyttää rahat omaan elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee.

Minä tunnustan, että kadehdin niitä, jotka ovat perineet tai ovat perimässä ison perinnön - esimerkiksi arvoasunnon tai metsää tai paljon rahaa tai osakkeita. Työkuvioissa näen, miten sellaiset ihmiset voivat ottaa kaiken rennommin: he eivät ole samalla tavalla riippuvaisia palkkatulosta kuin minä olen. 

En silti ole köyhä. Olen kouluttautunut ja tehnyt ahkerasti töitä, ja minulla on kaksi asuntoa (ei kuitenkaan mitään arvoasuntoja) ja sen verran säästöjä, että voisin maksaa heti takaisin ne lainat, jotka minulla on, tai pärjäisin vuoden tai ehkä kaksikin pelkästään säästöilläni, jos jäisin työttömäksi.

Mutta tunnustan, että se kirpaisee joka kerta, kun joku varakkaan perheen jälkeläinen kertoo jossain kahvipöytäkeskustelussa esimerkiksi metsäomistuksistaan, tai kun näen, miten joku kouluttautumaton tomppeli pärjää ihan pelkän ison perintönsä turvin. Tavallista työtä tekemällä ei tässä maassa rikastu, kiitos korkean verotuksen.

Mitä siteen pitäisi jäädä perinnöksi? Tiedän, että vanhemmillani on jonkin verran rahaa. Olen heille sanonut, että käyttäkää kaikki itseenne miettimättä perintöä. Muuttakoon sitten vaikka helsinkiin pois perähikiältä ja nauttikoon eläkepäivistä kun sen aika tulee.

Vierailija kirjoitti:

Olen luopunut perinnöstä nyt 30 -vuotiaan lapseni eduksi.

En tarvitse lisää rahaa tai omaisuutta. Lisäksi voi olla, että jos nyt ylipäätään elän pidempään kuin vanhempani, niin kuolen melko pian heidän jälkeensä (äitini synnytti minut 16 -vuotiaana, voisi olla sisareni). Ei tarvita verottajaa joka väliin rahastamaan.

Lisäksi olen kehottanut käyttämään rahaa itsensä hoitamiseen ja palveluihin. Nuukia kun ovat eivät edes taksia käytä, vaikka tarvetta olisi.

Nuorempana kadehdin kavereita, jotka saivat perintöjä. Jälkikäteen olen todennut, että aina ei ole hyväksi saada liian nuorena liikaa rahaa. Elämä mennyt raiteiltaan.

Miksi sitten laitat lapsesi siihen tilanteeseen luopumalla hänen hyväkseen perinnöstä?

Minä en varmaan rahaa tule perimään, mutta maata ja kirkonkylän rivariasunnon jonka arvo tippuu silmissä.

Autoja on myös joilla ei ihme arvoa.

Raha olisi itselleni tarpeeseen, mutta pitää sitä muualta löytää.

Hyvä kuitenkin, että olen saanut pitää molemmat vanhemmat elossa näinkin kauan.

N50

Vanhempani perivät omilta vanhemmiltaan kesämökin ja metsää mutta käyttivät kaiken. Minulle ei jäänyt kuin muutama tonni. Lapsena joskus kiukuttelin, kun mökillä piti tehdä sitä ja tätä. Silloin sain aina kuulla, että "sinullehan tämä joskus jää". No ei jäänyt.

Monet ovat sitä mieltä, että kukin sukupolvi tuhlatkoon eläissää omaan hyvinvointiinsa varansa. Viimeistään loput vanhuudessa omaan hoitoonsa. Kannatan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei munkaan vanhemmat jätä perintöä, enkä olisi vaillakaan. Isä on kuollut jo kauan sitten ja äiti on persaukinen eläkeläinen (äänestää myös demareita)

Äänestää voi vaikka Aku Ankkaa. Perintö ja puoluekanta on 2 eri asiaa.

Ei aivan. Demarit ja vasemmistohan ovat vakavissaan ehdottaneet että kaikki perinnöt pitäisi jättää valtion pohjattomaan velkasäkkiin.

Miten olet oman elämäsi elänyt, jotta voit lapsillesi (jos sinulla niitä on) jättää perintöä. Valitsit fiksusti ammatin lahjakkuutesi ja ahkeruutesi huomioon ottaen (lääkäri, juristi, vaikkapa sähkö- tai putkimies, joka perustaa oman yrityksen), opiskelit tehokkaasti, olit ahkera ja säästäväinen. Vai jäitkö vain rannalle ruikuttamaan omaa huonoa kohtaloasi.