Lue keskustelun säännöt.
Mitä karkkeja syötiin 60-luvulla?
17.12.2013 |
Muistaako joku millä siiihen aikaan herkuteltiin? Erityisesti sellaisia, mitä myydään vieläkin. Oliko jotakin tiettyjä karkkeja tai limsaa?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Paras limsa apsi hiilihapoton ei saa enää mistään
Apsi, oliko se sitä mustaa limsaa? Sellaista muistan 60-luvulla juoneeni. Ihanaa, makeaa, lasipullossa, ja alumiininen raidallinen repäisykorkki, josta tuli helposti haava. Olin alle kouluikäinen, maun muistan mutta muu muisto on hatara, nimi alkoi A:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulo pastillit, sinisessä rasiassa. Chicago-purukumi taisi tulla vasta 70-luvulla.
Chicago-mainoksessa Risto Mäkelä esitti jotain konnaa sanoen "Suu puhtaaks. No! Chicago!"
Chicago-purkalla ne suut puhtaaks pannaan!
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat söi lapsena 40-luvulla sokeroitua porkkanaraastetta karkkina. Sitä kai sai kaupastakin, pula-aikana.
Hellaksen Ruusu-suklaata on ollut. Ranskanpastilleja. Hellaksen Budapest-konvehteja (tosin niiden resepti on siellä Romaniassa vai missä ne nykyään tehdään kai muuttunut, ennen tehtiin Turussa).
Namimuru oli nimeltään pula ajan karkki. Porkkananpaloja pussissa. Ei raastetta.
Mistä vuodesta ne Fazerin parhaat olikaan? Kettukarkit ja ranskanpastillit on olleet aina. Myös 60-luvulla.
Me syötiin lapsena salaa raekalkkia. Se oli jokin lapsille annettava makean makuinen ravintolisä, jota sai ottaa lusikallisen päivässä, mutta käytiin ottamassa toiset ja kolmannetkin lusikalliset kun ei ollut vanhemmat näkemässä. Se oli kuin raesokeria mutta vielä parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä vuodesta ne Fazerin parhaat olikaan? Kettukarkit ja ranskanpastillit on olleet aina. Myös 60-luvulla.
En tiedä mistä vuodesta, mutta oli niitä 60-luvulla. Minun lempikarkki niissä oli sellainen musta, aniksen makuinen, jossa oli kääreessä kiemuraiset vihreät raidat. Sitä ei ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Me syötiin lapsena salaa raekalkkia. Se oli jokin lapsille annettava makean makuinen ravintolisä, jota sai ottaa lusikallisen päivässä, mutta käytiin ottamassa toiset ja kolmannetkin lusikalliset kun ei ollut vanhemmat näkemässä. Se oli kuin raesokeria mutta vielä parempaa.
Me syötiin salaa Vitol-helmiäkin. Ei ollut karkkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieku ja Kaiku irtokarkkeja maksoivat 2 penniä kipale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras limsa apsi hiilihapoton ei saa enää mistään
Apsi, oliko se sitä mustaa limsaa? Sellaista muistan 60-luvulla juoneeni. Ihanaa, makeaa, lasipullossa, ja alumiininen raidallinen repäisykorkki, josta tuli helposti haava. Olin alle kouluikäinen, maun muistan mutta muu muisto on hatara, nimi alkoi A:lla.
en ole ap, mutta taisi olla omenalimsaa toi musta-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykykarkeista tarjolla oli Fazerin sinistä ja muitakin suklaita, Maraboun suklaita, Fazerin parhaita, Pihlaja-karkkeja, ranskalaisia pastilleja, amerikkalaisia pastilleja, Fazerin ja muidenkin valmistajien lakritsoja, salmiakkeja jne.
Lapsen taskurahat eivät kuitenkaan suklaisiin tai karkkipusseihin (vaikka kokonormi olikin 100 grammaa) tavallisesti riittäneet. Itse muistan yleensä ostaneeni viiden pennin tikkareita, sellaisia litteitä soikeita, punaisia, vihreitä sekä vaalean ja tumman toffeen makuisia. Viisi penniä maksoivat myös lakupötköt. 20 pennillä sai pienen hedelmäpastilliaskin.
Noi hinnat on kyllä jo pikemminkin 70-luvun alun puolelta koska ne itsekin muistan. Myös kahden palan purkat maksoi tuolloin kaksi penniä ja nallekarkitkin taisi vielä ihan 70-alussa olla pennin hintaisia. Saattoihan samat hinnat olla ihan 60-luvun lopullakin.
Vierailija kirjoitti:
Me syötiin lapsena salaa raekalkkia. Se oli jokin lapsille annettava makean makuinen ravintolisä, jota sai ottaa lusikallisen päivässä, mutta käytiin ottamassa toiset ja kolmannetkin lusikalliset kun ei ollut vanhemmat näkemässä. Se oli kuin raesokeria mutta vielä parempaa.
kuule juurikin näin. ikävää, että ravintolisä oli lapselle kuin namia. siksi en nytkään pidä vitanallet- vaikka ei hyviä. mutta lapsiu näkee niissä nallekarkin.
ja sitten muistan kahvipavut- nesteetä sisällä. aaah miten hyviä jja suklaanapit rasiassa- täytekakun koristeenakin oli noita. toi maistui paremmalle kuin nyky faz sininen. kyllä reseptit muuttuneet.
siesta patukka oli ihanaa- mutta oliko se 7 -lukua. samoin alppisuklaapatukat- jäinen maku.
toki on mainittava ruususuklaa. joka rivi eri makuinen- todella ihanaa ja niin oli nätti pakettikin.
ennen oli kauniita suklaarasioitakin- oikein joku keräilikin niitä
Paras limsa apsi hiilihapoton ei saa enää mistään