Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon väittelyihin ajautumisesta ja besserwisseydestä?
17.12.2013 |
Minulla on tapana ajautua väittelyihin ihan "oikeassa" elämässä kuin myös netissä. Aiemmin suorastaan hakeuduin väittelyihin ja tykkäsin siitä, että haastoin muita ihmisiä ja he haastoivat minut. Minua on joskus kutsuttu besserwisseriksi. Olen aika temperamenttinen ja siksi varmaan provosoidun suht helposti. Jos tunnistan provoksi tarkoitetun heiton, en tartu siihen. Joskus netissä huomaan myöhemmin, että kanssaväittelijäni olikin provo, joka on vain pitänyt minua pilkkanaan. Lisäksi minun on aina saatava tunne, että voitin väittelyn. Tämä johtaa siihen, että esim. netistäkään en voi irtautua ennen kuin olen kirjoittanut sen viimeisen sanan. Se on sietämätöntä, koska en voi vaan lähteä kesken väittelyn ja antaa toiselle käsityksen siitä, että luovutin ja hän voitti. Lapsellista, tiedän. Oikeassa elämässä pari ihmissuhdetta on mennyt katkollekin, koska olen ärsyyntynyt jostain väittelystä.
Olen vielä nuori nainen, jolla elämä edessä ja siksi haluan eroon tästä tavastani. Tää on tullut siihen pisteeseen, että en jaksa enää väittelyä. Miten te onnistutte pysymään viilipyttyinä, jos joku esittää teidän oman mielipiteenne vastaisen mielipiteen?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 16:45"]
Itse häivyn toivottomasta nettiväittelystä toteamalla jotakin tyyliin "kaikesta päätellen sinuun ei voi järjellä ja faktoilla vaikuttaa, ja kun en muita lähestymistapoja halua käyttää, lopetan tähän". Ylimielistäkö? Kyllä.
[/quote]
Mutta sitten alkaa ärsyttää entistä enemmän kun se toinen toteaa, että "no niin nyt sitten häivyt kun huomaat olevasi väärässä!".
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2013 klo 16:45"]
Itse häivyn toivottomasta nettiväittelystä toteamalla jotakin tyyliin "kaikesta päätellen sinuun ei voi järjellä ja faktoilla vaikuttaa, ja kun en muita lähestymistapoja halua käyttää, lopetan tähän". Ylimielistäkö? Kyllä.
[/quote]
Mutta sitten alkaa ärsyttää entistä enemmän kun se toinen toteaa, että "no niin nyt sitten häivyt kun huomaat olevasi väärässä!".
ohis
[/quote]
No sitten voi palata myöhemmin uudelleen, vaikka silloin se toinen tyyppi tuskin enää lukee vastausta. Ainakin vika sana on taattu.
Jo Tenavien Tellu sen sanoi: minkä minä sille voin, jos muiden ideat ovat huonompia kuin minun. Näin mäkin ajattelen ja mua on sanottu besserwisseriksi. Perustelen ideani ja mielipiteeni aina hyvin, joten usein niitä noudatetaan.
Miksi vanhalle synnyttäjälle pitäisi latoa faktat pöytään - mitä tarkoitusta se palvelee? Miksi faktojen latominen pöytään tekisi maailmasta paratiisin? Minusta nimenomaan voisi miettiä, miltä toisista tuntuu, sillä tapaa paratiisi olisi lähempänä.
Kiitos vastauksista. Jotkut ovat tuoneet tässä ketjussa hyvin esille väittelyiden perimmäisen luonteen ja sen, että niillä on tapana mennä hieman aggressiivissävytteisiksi ja silloin kumpikaan osapuoli ei suurin surminkaan tule vastaan tai myönnä mitään, mutta rauhalliset sivustaseuraajat voivat oppiakin jotain. Ja miksi loukata ihmisiä. Yleisesti ottaen en haluakaan loukata ihmisiä, mutta vahva tunne siitä, että mielipiteeni ovat kaikista järkevimpiä, saa minut tuomaan ne julki...
Joku kirjoitti, että suhtautuu väittelyihin leikkimielisesti ja opettavaisina kokemuksina. Ihailtavaa kyllä jos pystyy tuohon. Minulla on sellainen asenne, etten usko, että ainakaan täällä netissä kukaan pystyy minulle väittelyissä mitään opettamaan. Olen ajatellut kaiken valmiiksi. Ajatteluni noudattaa yleistä moraalikäsitystä. Sitten taas näissä yhteiskunnallisissa ym. mielipidekysymyksissä olen mielestäni hionut ajatukseni jo lähes sellaisiksi, etteivät ne "vuoda" mistään kohtaa, eli kukaan ei voi oikeastaan muuttaa niitä. Välillä tuntuu, että aivoni ovat jotenkin ylivirittyneessä tilassa, koska saatan jälkikäteenkin miettiä vielä lisää argumentteja johonkin jo käytyyn väittelyyn. En tietyllä tapaa osaa päästää irti kuten aiemmin todettu. Monesti tuntuu, ettei vastapuoli ole ajatellut aivan loppuun asti... Mutta kuten täällä todettu, tuskin tämä mahdollisesti argumentointiin kykenemätön vastapuolikaan muuttaa mielipidettä johtuen keskustelun luonteesta. Haha, nyt kuulostan taas varmaan omahyväiseltä...
Koitan ottaa vastauksistanne opiksi. Täällä myös todettu, että ikä opettaa. Onni olisikin tulla seesteiseksi, rauhalliseksi ja viisaaksi (sillä tavoin että on nähnyt ja oppinut kaikenlaista, tarkastelee ihmisten tunnepurkauksia tavallaan ulkopuolelta) kuten esim. ihailemani Mandela. ;) Olipas jälleen avautuminen... t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 21:30"]
Miksi vanhalle synnyttäjälle pitäisi latoa faktat pöytään - mitä tarkoitusta se palvelee? Miksi faktojen latominen pöytään tekisi maailmasta paratiisin? Minusta nimenomaan voisi miettiä, miltä toisista tuntuu, sillä tapaa paratiisi olisi lähempänä.
[/quote]
Ota lääkkeesi.
Pidä. Suusi. Kiinni.